Y
yksinäinen elli
Vieras
Tämä palsta on täynnä seksipetoja 
Mutta kertokaapa onko teille koskaan tullut sitä yhtä tunnetta... nimittäin morkkista?
Olen alta 30 sinkku nainen ja olen elämäni aikana ollut sängyssä viiden miehen kanssa. Yksi näistä oli pidempi vakituinen suhde enkä todellakaan sen aikana ollut muiden kanssa.
Yksi nuoruuden hairahdus
pari aikuisena ollutta baarituttavuutta, yhden illan juttuja
eräs mies, joka tarttui mukaani baarista joskus parikymppisenä, annoin hänelle kenkää emme kuulleet tai nähnee vuosiin. Yhtäkkiä vuosien jälkeen törmäämme uudestaan aivan sattumalta ja olin juuri eronnut ja herkässä mielentilassa ja lupauduin lähtemään kahville vaihtamaan kuulumisia. Kun ei minulla ollut mitään tätä miestä vastaan. Koskaan ollutkaan.
No me tapasimme ei siinä mitään, mutta sitten kävi ilmi että tästä miehestä oli tullut oikeasti alkoholisti sitten viime näkemän. Hän kävi jo silloin baarissa, mutta ei juonut kauheasti. Nyt hänestä oli tullut kauhea sieni ja huomasin pian että se että me olimme ystäviä tarkoitti sitä, että hän soitteli ja viesteili aina välillä. Kyseli mitä kuuluu. Joskus vastasin joskus en. Jos vastasin niin heti alkoi roikkuminen ja jos sovimme tapaamisesta hän saattoikin lähteä kavereiden kanssa baariin. Minä olin koko illan yksin, mutta herra kehtasi soittaa aamuyöllä kahdelta. Onneksi minulla oli puhelin äänettömällä etten herännyt. Arvasin kyllä mitä asiaa yöllä oli ollut ja kun sanoin pari kertaa aika tiukasti asiasta niin se soittelu yöllä loppui. Pari kertaa olen eksynyt sänkyyn tämän kaverin kanssa yksinäisyyttäni ja läheisyyden kaipuutani, mutta se ei ole muuttanut mitään, meno on ollut samanlaista sen jälkeen. Baariin pitää hänen päästä oli mikä oli ja viina on aina ykkönen. Nyt minulla alkaa kärsivällisyys loppua tähän "ystävyyteen". Oikeasti edes noista yhden illan jutuista minulle ei ole tullut minkäänlaista morkkista tai ikävää oloa. Päinvastoin niistä on jäänyt mukava olo. Mutta tämä yksi kaveri on saanut minut tuntemaan jotain mitä voi vain kuvailla sanalla morkkis. Jotain sellaista häpeää ja selittämätöntä huonouden tunnetta, vaikka uskoisin ettei minulla ole sellaiseen mitään syytä. Tyyppihän on ihan sika. Mutta kun tarpeeksi härnää ja välillä on ystävää niin joskus sitä hairahtuu ja kuvittelee jotain omiaan. Vaan nyt minusta tuntuu että tuo ystävyys on loppu.
Mutta kertokaapa onko teille koskaan tullut sitä yhtä tunnetta... nimittäin morkkista?Olen alta 30 sinkku nainen ja olen elämäni aikana ollut sängyssä viiden miehen kanssa. Yksi näistä oli pidempi vakituinen suhde enkä todellakaan sen aikana ollut muiden kanssa.
Yksi nuoruuden hairahdus
pari aikuisena ollutta baarituttavuutta, yhden illan juttuja
eräs mies, joka tarttui mukaani baarista joskus parikymppisenä, annoin hänelle kenkää emme kuulleet tai nähnee vuosiin. Yhtäkkiä vuosien jälkeen törmäämme uudestaan aivan sattumalta ja olin juuri eronnut ja herkässä mielentilassa ja lupauduin lähtemään kahville vaihtamaan kuulumisia. Kun ei minulla ollut mitään tätä miestä vastaan. Koskaan ollutkaan.
No me tapasimme ei siinä mitään, mutta sitten kävi ilmi että tästä miehestä oli tullut oikeasti alkoholisti sitten viime näkemän. Hän kävi jo silloin baarissa, mutta ei juonut kauheasti. Nyt hänestä oli tullut kauhea sieni ja huomasin pian että se että me olimme ystäviä tarkoitti sitä, että hän soitteli ja viesteili aina välillä. Kyseli mitä kuuluu. Joskus vastasin joskus en. Jos vastasin niin heti alkoi roikkuminen ja jos sovimme tapaamisesta hän saattoikin lähteä kavereiden kanssa baariin. Minä olin koko illan yksin, mutta herra kehtasi soittaa aamuyöllä kahdelta. Onneksi minulla oli puhelin äänettömällä etten herännyt. Arvasin kyllä mitä asiaa yöllä oli ollut ja kun sanoin pari kertaa aika tiukasti asiasta niin se soittelu yöllä loppui. Pari kertaa olen eksynyt sänkyyn tämän kaverin kanssa yksinäisyyttäni ja läheisyyden kaipuutani, mutta se ei ole muuttanut mitään, meno on ollut samanlaista sen jälkeen. Baariin pitää hänen päästä oli mikä oli ja viina on aina ykkönen. Nyt minulla alkaa kärsivällisyys loppua tähän "ystävyyteen". Oikeasti edes noista yhden illan jutuista minulle ei ole tullut minkäänlaista morkkista tai ikävää oloa. Päinvastoin niistä on jäänyt mukava olo. Mutta tämä yksi kaveri on saanut minut tuntemaan jotain mitä voi vain kuvailla sanalla morkkis. Jotain sellaista häpeää ja selittämätöntä huonouden tunnetta, vaikka uskoisin ettei minulla ole sellaiseen mitään syytä. Tyyppihän on ihan sika. Mutta kun tarpeeksi härnää ja välillä on ystävää niin joskus sitä hairahtuu ja kuvittelee jotain omiaan. Vaan nyt minusta tuntuu että tuo ystävyys on loppu.
