Mua ahdistaa todella paljon

[Ahdistunut]

Miestä ei ole näkynyt neljään vuorokauteen ja tää taitaa olla viimeinen niitti meidän suhteeseen. Lapsi on 10 kk:tta ja yhdessä ollaan oltu 8 vuotta. Tää on ihan kamalaa. Mies on tällä hetkellä juomassa kaikkia rahoja ja ensi kuussa ei ole tiedossa mitään rahaa. Mua ahdistaa niin paljon, etten pysty edes nukkumaan... ja huomenna pitäisi jaksaa taas lapsen kanssa pirteänä koko päivän. Muhun sattuu, mä en pysty syömään, mä oon täysin turta...

Jos (kun) me erotaan, niin siitä tulee rumaa. Miehen mielestä mä valitan turhasta ja mitään ongelmaa ei olekaan. Minun mielestäni on ongelma ja iso sellainen, jos miehestä ei ole kuulunut mitään neljään vuorokauteen. Jos pakkaan mieheni tavarat ja ilmoitan, ettei tänne ole enää tulemista, niin hakiessaan tavarat tästä kämpästä hajoaa vähintään yksi paikka ja mieheni käsi.

Musta tuntuu niin pahalta, mutta en mä tätä enää jaksa. Mä rakastan miestäni, mutta kun ei niin ei. Tämä on aivan kamalaa...

 

[Hello]

Voimia sinulle todella paljon! Tuntematta tarkemmin tapaustanne on vaikea toisen neuvoa mitään.. asioilla kun tuppaa olemaan aina puolensa. Minusta tilantenne kyllä kuulostaa siltä että ukko joutaisi jo pakkaamaan tavaransa. Hänelläkin on varmasti paha olla ja ehkä siksi ryyppää monta päivää, mene ja tiedä. Mutta se ei tosiaankaan oikeuta jättämään perhettään.
Pysy vaan tiukkana ja hankkiudu eroon suhteesta. Pitkällä tähtäimellä voit luultavasti paljon paremmin vaikka se alussa olisi kuin vaikeaa. En ole mikään paras neuvoja kun itsekin elän huonossa suhteessa, mutta jos minulla olisi kanttia tarpeeksi, mekin oltas erottu jo kauan aikaa sitten. Ei sinun mielestäni kannata hänen kättään ajatella (kunhan ei vaan sua satuta) siinä tavaroidenhakuasiassa.. kyllä se käsi siitä paranee.
Mut.. vaikea tilanne, toivottavasti pärjäilet. Pyydä hoitoapua sukulaisilta ja ystäviltä rohkeasti! Ero sattuu, mut kyllä se elämä siitä taas lähtee uusille urille =)

 

[Syysyö]

Hae apua, et jaksa elää ahdistuneena, rahatta, kun on vauvakin. Ja miehen kanssa tiukka keskustelu siitä, miten tuossa teidän tilanteessa on nyt parasta toimia, sillä tuosta kärsitte kaikki ja noin ei voi jatkua.

 

[surusilmä]

voimia sulle!
olen kans tapellut juopon kanssa monta vuotta... tein abortin jota kylläkin
kadun...
mies saattoi olla viikonkin poissa, juomassa, eikä vastannut puhelimeen.
koita keskittyä omaan, elämään ja lapseesi...
jos miehesi ei mene hoitoon ja muutu, niin lähde, ikuisesti ei kannata odottaa toisen paranemista siitä #&%?$!*ä sairaudesta, alkoholismista.
oi kuinka tuttua tuo naisen syyllistäminen kaikesta onkaan... ja #&%?$!*...
kukaan ei viinaa toisen kurkkuun kaada.

 

[Huh Huh]

Itse olen kasvanut juuri tuollaisessa perheessä. Isä joi perheen rahat, aina oltiin pa ja ahdissavassa ilmapiirissä.
Ihmettelen miten äiti jaksoi sitä vuosia katsella ennen kuin erosi.

Omalle kohdalle tuntuisi aivan kamalalle että mies joisi rahamme ja häviäisi päiväkausiksi ryyppäämään.
Tilanne ei kiltisti odottelemalla parane. Ehkä mies "herää"jos laitat hänet pihalle.

 

[surusilmä]

Olisi kiva kuulla mitä teit kun mies ilmestyi kotiin.
Jaksamista sulle!! :hug:

 

[Ahdistunut]

No mies soitti sunnuntaina klo 17 että tulee illalla kotiin. Tuli sitten kotiin klo 21.30 ja oli ihan selvinpäin. Mä olin niin loukkaantunut etten pystynyt sanomaan miehelleni mitään. Mä vaan nieleskelin kyyneleitä koko sen tunnin mitä olin hereillä sinä iltana. Mies ei pyytänyt anteeksi eikä selitellyt mitään. Odotin kyllä että olisi sanonut edes jotain.

Seuraavana päivänä olin jo vähän rauhoittunut ja pyysin häntä kertomaan ahdistaako tämä meidän perhe-elämä häntä niin paljon, että hänen on kadottava moneksi päiväksi. Hän vastasi, että ei hän mihinkään lähtenyt pakoon vaikka välillä mun kanssa oleminen onkin ahdistavaa. Tivasin sitten rahojen tuhlausta, johon hän ilmoitti, että rahaa ei mennyt yhtään, koska hänen ystävänsä oli maksanut koko reissun. Miehen mielestä kysymys oli siis samasta kuin, jos minä olisin lähtenyt vanhempieni kanssa Tukholman risteilylle, jonka vanhempani olisivat kokonaan maksaneet (tällainen tilanne melkein tarjoutui minulle viikko ennen tätä mieheni reissua).

Mies ei siis ole mielestään tehnyt mitään väärin, vaikka oli poissa 5 päivää. Jos minä olisin ollut Tukholmassa, niin olisin ollut poissa 2 päivää ja sen lisäksi en olisi lähtenyt todennäköisesti ilman lasta enkä ilman lupaa mieheltäni. Mieheni ei kuulemma lupaa minulta kysynyt, koska olisin kuitenkin sanonut ei. Keskustelu loppui tähän.

Sanokaa nyt mielipiteenne. Olenko mä vaan ihan hullu, kun mun mielestä mieheni on edelleen tehnyt väärin? Mä en osaa edes puhua miehelleni miltä musta tuntuu, kun se pitää mua vaan hysteerisenä akkana. Olen kysynyt ystävältäni, että olenko hysteerinen akka ja hänen mielestään en ole, vaan liian kiltti.

 

[syystuuli]

Voi kuinka surulliseksi tulin puolestasi! Olen kovin pahoillani tilanteesi johdosta, enkä ihmettele, että ahdistaa. Olen sitä mieltä, että miehesi on todella itsekäs sekä epäkypsä parisuhteeseen ja isäksi. Kenenkään ei tarvitsisi tuollaista käytöstä sietää, saati sitten vielä pienen vauvan äidin! Itsellänikin on 7 kk ikäinen vauva (ensimmäinen lapsi) ja ahdistun syvästi ja loukkaannun, kun mieheni menee muutaman viikon välein tapaamaan kavereitaan ja tulee yöllä humalassa kotiin. Minusta sekin on jo kuvottavaa ja itsekästä, mutta hän sentään tulee aina ennen aamua, eikä meillä ole rahasta tiukkaa. Olen kokenut hyvin raskaan ja vaikean eron aikanaan, ja tiedän siis, että ero on kamalaa - etenkin, kun rakastaa miestään, kuten sinäkin kerroit. Mutta siitä aikanaan selviää ja elämä voi olla paljon ihanampaa ja helpompaa myöhemmin. Mutta en silti pysty sanomaan, pitäisikö sinun erota vai ei - riippuu, kuinka paljon ahdistusta ja tuskaa sinä koet ja onko vastapainona hyviä aikoja, onnea ja rakkautta. Onko miehesi kenties ihana isä vauvallenne, kun on kotona. Mutta missään tapauksessa et ole ainakaan nalkuttava akka vaan pikemminkin liian kiltti. Miehesi käytös on parannuttava, sitä sinun ainakin tulisi vaatia. Ja väkivaltaa ei kenenkään pidä sietää tippaakaan, että jos sellaista ilmenee (tai joudut pelkäämään), niin sitten eroa välittömästi! Pieni vauvakin vaistoaa, jos äidillä on paha olla, ja hänkin suree ja ahdistuu. Vauva ja äiti tarvitsevat turvallista ja vakaata elämää. Sellaista voi elää yksinhuoltajanakin, mutta pelottavassa ja huonossa liitossa ei. Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää, turvallista ja onnellista äitiyttä.

 

[Cinderella]

Mieluummin vauvan kanssa yksin, kuin huonossa suhteessa.
:hug:
Tää on vaan mun mielipiteeni, mut sain kärsiä vähän samaa exältä. 12 tunnin kauppareissuja, rahaa kun tuli, niin monta päivää välillä kateissa kavereiden luona, eikä kiinni saanut, välillä kun olis tarvinnut. Meillä ei ongelma ollut alkoholi vaan muut aineet.
Ite elätin meitä kolmea monta kuukautta, kunnes tuli ero. Nyt yksin vauvan kanssa ja välillä vähän tiukkaa tekee, kun tullut odottamattomia menoja mut kyl täs aina paremmin pärjätään.
Valitettavasti toi tilanne tuskin tulee muuttumaan, ellei sit pahempaan suuntaan ja pian sul on hävinny viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet. Mulle meinas käydä niin ja kun yritin puhua ongelmista, niin olin se hysteerinen akka ja vaan mussa vikaa.
Yritä pärjätä ja toivottavasti saat jonkun selvyyden asioihin. :hug:

 

[joku]

Et ole hullu!
Tottakai on väärin olla 5 päivää yht äkkiä pois ja ilmeiseti myös
vastaamatta puhelimeen/puhelin kiinni.
Miehelläsi taitaa olla alkoholiongelma.
Lopettakoon tuollaiset ryyppyreissut tai lähde vetämään jospa sitten
ymmärtäisi lopettaa.