kaikki on ihan kummissaan miten jaksan kolmenlapsenkanssa. mun vanhemmat ja miehen vanhemmat on ihan ymmällään kun en valita,ne jaksaa aina kyllä sanoo että on puhki jos on hoitaneet noita päivän. ehkä se on eriasia hoitaa yhtäkkiä pieniä lapsia kun se että oon ajautunu tähän pikkuhiljaa.
neuvolan tehtävänä on toki kysellä jaksamisia,mutta mulle tyrkytetään kotiapua jokakerta kun siellä oon käyny. ja voivotellaan kuinka rankkaa on.
ei mulla kyllä ole rankkaa. tottakai väsyttää joskus enempi mutta pääsääntöisesti on nyt ihan lepposaa.
mielelläni mä kuulumisia kerron mutta rupee ahdistaan jo toi voivottelu.
onko kohtalontovereita?
neuvolan tehtävänä on toki kysellä jaksamisia,mutta mulle tyrkytetään kotiapua jokakerta kun siellä oon käyny. ja voivotellaan kuinka rankkaa on.
ei mulla kyllä ole rankkaa. tottakai väsyttää joskus enempi mutta pääsääntöisesti on nyt ihan lepposaa.
mielelläni mä kuulumisia kerron mutta rupee ahdistaan jo toi voivottelu.
onko kohtalontovereita?