Mua niin ottaa päähän kun kaveri vertaa meidän lapsia..

[sylvija]

Mä en jaksa, argh.

Meidän lapsilla on kuukausi ikäeroa, he täyttävät kaksi kaverilla poika ja minulla tyttö.

Ihan kaikessa hänen poikansa on parempi. Huh huh, kiukuttaa niin ja tulee aina pahamieli kun hän ylpeilee poikansa kehityksessä vaikka ne on ihan samalla viivalla mun tyttären kanssa, mutta silti pitää aina painottaa kuin hänen poikansa osaa sen ja tän ja ton... ARGH...

Miten mä sanoisin sille nätisti et lopettaa ton rehvastelun et en enää jaksa kuunnella noita samoja juttuja päivästä toiseen...

 

["asd"]

Tärkeintä on että tiedät että jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Jätä omaan arvoonsa, vaikka ärsyttävää onkin.

 

[KiiajaVille]

No kehaisepa sinäkin tyttäresi osaamista välillä.
Kyllähän lapsestaan saa ylpeä olla, mutta toki jotain rajaa sentään.

 

[Lex]

Mä en jaksa, argh.

Meidän lapsilla on kuukausi ikäeroa, he täyttävät kaksi kaverilla poika ja minulla tyttö.

Ihan kaikessa hänen poikansa on parempi. Huh huh, kiukuttaa niin ja tulee aina pahamieli kun hän ylpeilee poikansa kehityksessä vaikka ne on ihan samalla viivalla mun tyttären kanssa, mutta silti pitää aina painottaa kuin hänen poikansa osaa sen ja tän ja ton... ARGH...

Miten mä sanoisin sille nätisti et lopettaa ton rehvastelun et en enää jaksa kuunnella noita samoja juttuja päivästä toiseen...

Siinähän se tuli. Kyllä kaverille voi asiasta sanoa.

 

[voi ei :D]

Tunnistan tuosta itseni, olen siis se "ylpeilijä". Meillä on siis kaverin kanssa saman ikäiset lapset ja tottakai ollaan koko ajan juteltu että mitä ne lapset on aina oppineet. Monesti itse sitten huomaan että puheeni kuulostaa rehvastelulta enkä ehdi enää imemään sanoja takaisinkaan, mutta se johtuu vain siitä että tottakai sitä on ylpeä siitä omasta lapsestaan Siis vaikkei meillä olisikaan samanikäisiä lapsia niin yhtä ylpeänä kertoisin että nyt se oppi kävelemään jne. Nyt vaan se saattaa vaikuttaa rehvastelulta kun toisen lapsi ei olekaan oppinut asioita samassa tahdissa, mutta en sillä tavalla tarkoita puheitani.. missään nimessä en halua antaa kuvaa että meidän lapsi olisi muka parempi tmv. Kyllähän se toinenkin sitten oppii ne samat jutut omassa tahdissaan

 

["viiraska"]

Minä myös saattaisin sortua "ylpeilyyn", koska olen niin innoissani lapsen uusista taidoista. Lapsen kehittyminen on suuri ihme! Ei se välttämättä ole suunnattu sinun lastasi vastaan. Kerro sekaan vaan, mitä sinun lapsesi osaa. Tasi sitten ota suoraan mutta nätisti puheeksi, että sinulle tulee niistä jutuista kilpailuolo, eikä se varmaan ole tarpeen eikä hyväksi teidän ystävyydelle. Kolmas tapa selvitä on, että kehut (vähän huumorilla) ihan yltiönään toisen lapsen kehitystä. Huomaisikohan äiti sitten, että ehkä se ylenpalttinen kehuskelu lapsen taidoilla on epähienotunteista.

 

["jeps"]

Hui. Kamalaa seurustella ihmisen kanssa jolla on suunnilleen saman ikäiset lapset. Mun mielesät paljon helpompi olla tekemisissä ihmisen kanssa joka on lapseton tai jolla ihan eri ikäiset lapset.

Just tuo vertailu ja toisaalta jos on pienet lapset, omissa on tarpeeksi sillä hetkellä.Jos on kouluulaiset, jaksaa paljon paremmin kaverin pieniä lapsia. Miksi ihmiset hankkiutuvat nykyään vain samanlaiste kanssa juttuun?