Mua niin puistattaa kun ajattelen miltä musta tuntui vuosi sitten :( Joudun elämään sen tunteen lievempänä uudestaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Naurukohtaus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Naurukohtaus

Aktiivinen jäsen
04.07.2006
3 625
0
36
Siis viime sunnuntaina 17.päivä tuli tasan vuosi siitä kun isäni kuoli vain 51-vuotiaana :'( Odotin silloin puolivälissä kuopusta ja nyt tietysti on tullut taas ne fiilikset pintaan,kun vuosi ei ihan kauhean pitkä aika kuitenkaan ole.Ja mua niin ahistaa :/ Sain silloin isin hautajaisissa paniikkikohtauksen ja muutama kohtaus on tullut sen jälkeen,ei kuitenkaan enää yli puoleen vuoteen.Mutta kun ajattelen mitä kävin läpi raskaushormoneissani niin mua ihan oksettaa :/ Se oli jotain niin kamalaa etten edes kunnolla muista mitä olen silloin ajatellut ja tehnyt.Se oli kuin sumua.Kertaakaan en itkenyt ja ´päällisin´puolin pärjäsin todella hyvin mutta nyt jälkikäteen ajateltuna olin aivan sekaisin.Nyt on jo pahin ohi mutta voi luoja miten suunnaton ikävä voi olla :'( :'( Kun saisi vielä kerran halata ja sanoa kuinka rakastaa.Tai tuntea isin tuoksun :'( Ikävä on niin suunnaton :/ Mutta nyt voin muistella isää lämmöllä vaikka on vieläkin vaikea ymmärtää että hän on poissa.
 
a020.gif
Voimia jaksaa eteenpäin.
 
:hug: Voimia!! Tiedän tunteesi, itsellekin iskee väliin ihan kamala ikävä isää. Isä nukkui pois 31.1. tänä vuonna...
Viimeksi kun vaihdoin ne autonrenkaat, meinasin jo tarttua luuriin ja soittaa isälle... Ei vaan taida verkko kantaa niin kauas että se puhelu ois perille mennyt. :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Muurarin Vaimo ei pääse kirj.:
:hug: Voimia!! Tiedän tunteesi, itsellekin iskee väliin ihan kamala ikävä isää. Isä nukkui pois 31.1. tänä vuonna...
Viimeksi kun vaihdoin ne autonrenkaat, meinasin jo tarttua luuriin ja soittaa isälle... Ei vaan taida verkko kantaa niin kauas että se puhelu ois perille mennyt. :'(

Osanottoni :hug: Mulla ei ole kertaakaan tullut tollasta että olisin just esim.soittamassa isälle mutta olen kyllä ollut näkevinäni hänet ihmisvilinässä ja meiän pihalla istui yks päivä niin samannäköinen mies kuin mun isi.Se oli oikeesti pelottavan hämmästyttävää!! :o Se mies nosti silmälasejaankin ihan samalla tavalla nenänpäältä kuin isi :o Tosin eihän se sitten ollut hän :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Muurarin Vaimo ei pääse kirj.:
:hug: Voimia!! Tiedän tunteesi, itsellekin iskee väliin ihan kamala ikävä isää. Isä nukkui pois 31.1. tänä vuonna...
Viimeksi kun vaihdoin ne autonrenkaat, meinasin jo tarttua luuriin ja soittaa isälle... Ei vaan taida verkko kantaa niin kauas että se puhelu ois perille mennyt. :'(

Osanottoni :hug: Mulla ei ole kertaakaan tullut tollasta että olisin just esim.soittamassa isälle mutta olen kyllä ollut näkevinäni hänet ihmisvilinässä ja meiän pihalla istui yks päivä niin samannäköinen mies kuin mun isi.Se oli oikeesti pelottavan hämmästyttävää!! :o Se mies nosti silmälasejaankin ihan samalla tavalla nenänpäältä kuin isi :o Tosin eihän se sitten ollut hän :/

Kiitos. Asia on vielä aika tuore, siksi sitä ei meinaa vielä muistaa.. Ja vasta kun meilläkin alkoi välit lähentyä, niin isä sairastui syöpään ja menikin siitä alle vuodessa. Vasta mä viimeviikolla poistin kännykkänumeron puhelimesta, kun ei sitä enää ole.. :'(
Tuo varmasti on hämmentävää vielä sinullakin, aika auttaa. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuli kyyneleet silmiin. Etenkin, kun välit poikki isän kanssa, vaikka aina oltu läheisiä(perintöriita)

No mutta eikös se ole niin että kun on elämää,on toivoa.Ettekö voisi sopia?

Ymmärrän sinua, ja tiedän, että katuisin syvästi, jos isäni nyt esim. kuolisi :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Muurarin Vaimo:
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Muurarin Vaimo ei pääse kirj.:
:hug: Voimia!! Tiedän tunteesi, itsellekin iskee väliin ihan kamala ikävä isää. Isä nukkui pois 31.1. tänä vuonna...
Viimeksi kun vaihdoin ne autonrenkaat, meinasin jo tarttua luuriin ja soittaa isälle... Ei vaan taida verkko kantaa niin kauas että se puhelu ois perille mennyt. :'(

Osanottoni :hug: Mulla ei ole kertaakaan tullut tollasta että olisin just esim.soittamassa isälle mutta olen kyllä ollut näkevinäni hänet ihmisvilinässä ja meiän pihalla istui yks päivä niin samannäköinen mies kuin mun isi.Se oli oikeesti pelottavan hämmästyttävää!! :o Se mies nosti silmälasejaankin ihan samalla tavalla nenänpäältä kuin isi :o Tosin eihän se sitten ollut hän :/

Kiitos. Asia on vielä aika tuore, siksi sitä ei meinaa vielä muistaa.. Ja vasta kun meilläkin alkoi välit lähentyä, niin isä sairastui syöpään ja menikin siitä alle vuodessa. Vasta mä viimeviikolla poistin kännykkänumeron puhelimesta, kun ei sitä enää ole.. :'(
Tuo varmasti on hämmentävää vielä sinullakin, aika auttaa. :hug:

Meillä isi kuoli akuuttiin haimatulehdukseen ja vatsakalvon tulehdukseen.Oli niin huonossa kunnossa sairaalaan tullessa ettei voitu enää leikata.Ja n.4kk siihen meni kunnes kuoli :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuli kyyneleet silmiin. Etenkin, kun välit poikki isän kanssa, vaikka aina oltu läheisiä(perintöriita)

No mutta eikös se ole niin että kun on elämää,on toivoa.Ettekö voisi sopia?

Ymmärrän sinua, ja tiedän, että katuisin syvästi, jos isäni nyt esim. kuolisi :(

Koskaan ei ole liian myöhäistä :heart: Mua niin surettaa ihmiset keillä on isä jäljellä mutta eivät halua olla yhteydessä.Lähipiirissäni on monia ja niin surettaa :/
 

Yhteistyössä