Muistakaa kehua lapsianne!!!

[suru syrämessä]

Olen perheellinen, urheileva ja monen mielestä ihan kivan näköinen nainen.
SILTI itsetunto on ihan onneton. Ja syykin on täysin selvillä, lapsena minua ei kehunut kukaan..Tein niin tai näin niin aina tuli jotain inhottavaa kuittailua..
Olin hieman pyöreä lapsena ja vaikka minua kiusattiin koulussa niin vanhempani (varsinkin isä) eivät minua kehuneet ja kannustaneet. Meitä on perheessä 4 lasta ja yksi on selvästi tuon kaiken yläpuolella, joka tekee aivan kaiken oikein. Olen kärsinyt tästä paljon, nykyäänkin vielä haen hyväksyntää vanhemmilta mikä on musta aivan mielettömän säälittävää.
Tänään sitten tuli viimeinen tippa kun maalasin uuden kotini autokatosta ja puhuin siitä kuinka se maalausteline( joka oli vanha ja laho) oli vähän huojuva. Siihen "ihastuttava" isäni totesi että jos siihen on joku painoraja... :,(
Ylipainoa on hieman, mutta urheilen paljon ja kaksi lasta on jättänyt jälkensä =(
Olen oppinut itkemään sisäänpäin, suremaan jo lapsesta saakka niin ettei kukaan huomaa. Olen yrittänyt kovettaa itseäni mutta kyllä se perkele sattuu...=(

Omia lapsiani olen kehunut ja kannustanut, voi veljet että haluan heille paremmat edellytykset terveeseen aikuisuuteen kuin itselläni on.
Ja jos näen edes pieniä viitteitä siitä että tuo sama kommentointi jatkuu lapsieni kanssa niin laitan välit poikki isääni..Vaikka he ovat tärkeitä toisilleen.

Muistakaa kehua lapsianne. Se usein unohtuu kiireessä, mutta pienikin positiivinen kommentti on pieni siru sen itsetunnon normaaliin kehitykseen.

Kiitos kun sain avautua.

 

[xxx]

Kiitos muistutuksesta! Ja syliin pitää muistaa ottaa myös ja kertoa et rakastaa

 

[Bad Virgin-]

Mäkin yritän aina parhaani mukaan kehua ja kannustaa,syliinkin otan aina silloin kun toi vauva ei ole sylissäni =)

 

[manna]

mä en enää puhu isälleni, koska sieltä en tule koskaan saamaan sitä vastakaikua jota olen odottanut koko pienen ikäni. Elämä on. Väleissä ollaan,mutta kommunikointi on tyyliä murisen väistämään tai olemaan hiljaa. Varsinkin tyttölapselle on tärkeää saada hyväksyntää isältä (tai isähahmolta) ja se nimenomaan vaikuttaa itsetuntoon. sama pätee myös äiti-poika suhteessa. (luettu kasvatuspsykan kirjasta)

 

[Micosa]

Sano suoraan ettet halua kuulla kommenttia asiasta.
Useimmiten läheiset heittävät pahaa tarkoittamatta pieniä vihjailuja ymmärtämättä että ne loukkaavat eniten.
Mulla eräs läheinen teki tuota kunnes sanoin että samaa virttä olet laulanut olen ollut sitten minkä painoinen tahansa,jotta olisiko aika lopettaa.Ei ainuttakaan kommenttia ole enää tullut.

 

[ap]

Kiitos kommenteista.
Isäni on oikein tietoinen siitä etten halua tuollaisia kommentteja, että ne osuvat mulla arkaan paikkaan. Itse hän on tositosi laiha ja urheilee paljon.
Toivottavasti pystyn mieheni kanssa olemaan omille lapsillemme paremmat vanhemmat kuin omani ovat olleet. Surullista kirjoittaa tuo tähän..=(

 

[tytteli]

Jos miehesi on kuulolla joskus, hän voisi (vähän ärähtää ja) kehua ääneen sinua isäsi ja varsinkin lastesi kuullen! Ja voisi hieman puolustaa sinua, että kyllä nainen on silloin nainen, kun siitä saa kiinni, eikä se oo mikään anorektikko!! Minusta liian laihat on aika rumia, vaikka siitäkään ei saa pilkata ketään, koska siitä voi myös kärsiä mielessään, olen aina ollut laiha ja kärsinyt kovin, kun siitä on huomautueltu.
Ole ylpeä itsestäsi ja sano se ääneen niin itsellesi kuin isällesi, että hän huomaa, että todella olet juuri sellainen kun pitääkin omassa kropassasi!