Tässä joitakin:
Kun iäisyyden kutsu soi,
ei ihmiskäsi mitään voi.
On lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.
Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen,
nuku nuoruusunelmiin,
nuku kevättoiveisiin!
* Ei läheinen arvaa, ei silmä nää,
* miten lähellä onkaan määränpää.
* Me katsomme jälkiä kättesi töiden,
* kiittäen, kaivaten, ikävöiden.
* Ei tunne tietänsä ihminen,
* elo on kuin hiukkanen, hetkinen,
* valot, varjot vuoroin täyttää sen,
* kuka tietää päivänsä viimeisen.
* Koskaan ei tiedä,
* onko aikaa paljon vai vähän.
* Yhtäkkiä huomaa,
* se päättyikin tähän.
* Muistot kauniit voimaa antaa
* surun raskaan hiljaa kantaa.
* Minne meri ja taivas kantaa,
* minne aalto ja tuuli käy -
* siellä nouseva aurinko hohtaa
* ja sydämelles lempeän rauhan suo.
* Me muistamme katseesi kirkkahan,
* me muistamme hymysi hyvän.
* Jätit meille sä muiston niin valoisan,
* niin kauniin, rakkaan ja syvän.
* Niin lyhyt oli sinulle elämän tie,
* ei katso Tuoni, kenet se vie,
* se oli määräys korkeimmalta,
* vaikka se tuntuu niin katkeralta.
* Niin äkkiä lähdit sä luotamme pois,
* emme vielä sua antaneet ois.
* Suo anteeksi suru ja kyyneleet nää,
* ne rakkautta on - ja ikävää.