Mä en jaksa kahlata läpi kaikkia sivuja, tietäiskö joku jotain värssyä adressiin, kaveri menehtyi aika traagisesti tässä taannoin ja huomenna olis muistotilaisuus, nuori poika siis kyseessä, mun lyö pää tyhjää, mut jotaki pitäs saada kirjotettua.
muistovärssy / -kirjoitus adressiin?
- Viestiketjun aloittaja alastulossa mättää
- Ensimmäinen viesti
Tässä joitakin:
Kun iäisyyden kutsu soi,
ei ihmiskäsi mitään voi.
On lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.
Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen,
nuku nuoruusunelmiin,
nuku kevättoiveisiin!
* Ei läheinen arvaa, ei silmä nää,
* miten lähellä onkaan määränpää.
* Me katsomme jälkiä kättesi töiden,
* kiittäen, kaivaten, ikävöiden.
* Ei tunne tietänsä ihminen,
* elo on kuin hiukkanen, hetkinen,
* valot, varjot vuoroin täyttää sen,
* kuka tietää päivänsä viimeisen.
* Koskaan ei tiedä,
* onko aikaa paljon vai vähän.
* Yhtäkkiä huomaa,
* se päättyikin tähän.
* Muistot kauniit voimaa antaa
* surun raskaan hiljaa kantaa.
* Minne meri ja taivas kantaa,
* minne aalto ja tuuli käy -
* siellä nouseva aurinko hohtaa
* ja sydämelles lempeän rauhan suo.
* Me muistamme katseesi kirkkahan,
* me muistamme hymysi hyvän.
* Jätit meille sä muiston niin valoisan,
* niin kauniin, rakkaan ja syvän.
* Niin lyhyt oli sinulle elämän tie,
* ei katso Tuoni, kenet se vie,
* se oli määräys korkeimmalta,
* vaikka se tuntuu niin katkeralta.
* Niin äkkiä lähdit sä luotamme pois,
* emme vielä sua antaneet ois.
* Suo anteeksi suru ja kyyneleet nää,
* ne rakkautta on - ja ikävää.
Kun iäisyyden kutsu soi,
ei ihmiskäsi mitään voi.
On lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.
Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen,
nuku nuoruusunelmiin,
nuku kevättoiveisiin!
* Ei läheinen arvaa, ei silmä nää,
* miten lähellä onkaan määränpää.
* Me katsomme jälkiä kättesi töiden,
* kiittäen, kaivaten, ikävöiden.
* Ei tunne tietänsä ihminen,
* elo on kuin hiukkanen, hetkinen,
* valot, varjot vuoroin täyttää sen,
* kuka tietää päivänsä viimeisen.
* Koskaan ei tiedä,
* onko aikaa paljon vai vähän.
* Yhtäkkiä huomaa,
* se päättyikin tähän.
* Muistot kauniit voimaa antaa
* surun raskaan hiljaa kantaa.
* Minne meri ja taivas kantaa,
* minne aalto ja tuuli käy -
* siellä nouseva aurinko hohtaa
* ja sydämelles lempeän rauhan suo.
* Me muistamme katseesi kirkkahan,
* me muistamme hymysi hyvän.
* Jätit meille sä muiston niin valoisan,
* niin kauniin, rakkaan ja syvän.
* Niin lyhyt oli sinulle elämän tie,
* ei katso Tuoni, kenet se vie,
* se oli määräys korkeimmalta,
* vaikka se tuntuu niin katkeralta.
* Niin äkkiä lähdit sä luotamme pois,
* emme vielä sua antaneet ois.
* Suo anteeksi suru ja kyyneleet nää,
* ne rakkautta on - ja ikävää.
