K
KesäMennytJo
Vieras
Heips, ajattelin kysellä, olisiko täällä palstoilla muita äitejä, jotka ovat kokeneet erittäin vakavan synnytyksen jälkeisen masennuksen?
Itsellä alkoi jo viimesellä raskauskuulla ennen laskettua aikaa, ja ahdistus ja paniikkihäiriö valtasi mieleni ja kehon äärimmäiseen hätätilaan!
Nyt kun tytön syntymästä on vuosi ja aikaa on kulunut ja edelleen pieni lääkitys yllä, niin olisin tiedustellut onko muita saman kokeneita , ja miten olette päässeet eteenpäin, ja ilman lääkitystä?
Itse jouduin sairaalahoitoon, kun olin niin toimintakyvytön, ja todella uupunut, univelkainen, ja elämä ei kiinnostanut enää sillä hetekkä ollenkaan =( Oli pakkoajatuksia lapsen vahingoittamisesta yms. ja niistä tietenkin sain slaageja; nyt mun pitää olla onnellinen kun on terve ihana lapsi, mutta en tuntenut yhtään mitään! Se oli kauhea tunne!
Nyt olen siis päässyt eteenpäin, ja rakastan tuota ihmislapsosta niin paljon, etten mitään ole rakastanut näin kovasti...
mutta miten tästä eteenpäin, koska säikäytti kovasti tuo kaikki masennusoireet, kun ei ennen tuollaista ollut kokenut, voikohan sitä uskaltaa ikinä toista pikkukakkosta toivoa?
Kiitos vaan =)
Itsellä alkoi jo viimesellä raskauskuulla ennen laskettua aikaa, ja ahdistus ja paniikkihäiriö valtasi mieleni ja kehon äärimmäiseen hätätilaan!
Nyt kun tytön syntymästä on vuosi ja aikaa on kulunut ja edelleen pieni lääkitys yllä, niin olisin tiedustellut onko muita saman kokeneita , ja miten olette päässeet eteenpäin, ja ilman lääkitystä?
Itse jouduin sairaalahoitoon, kun olin niin toimintakyvytön, ja todella uupunut, univelkainen, ja elämä ei kiinnostanut enää sillä hetekkä ollenkaan =( Oli pakkoajatuksia lapsen vahingoittamisesta yms. ja niistä tietenkin sain slaageja; nyt mun pitää olla onnellinen kun on terve ihana lapsi, mutta en tuntenut yhtään mitään! Se oli kauhea tunne!
Nyt olen siis päässyt eteenpäin, ja rakastan tuota ihmislapsosta niin paljon, etten mitään ole rakastanut näin kovasti...
mutta miten tästä eteenpäin, koska säikäytti kovasti tuo kaikki masennusoireet, kun ei ennen tuollaista ollut kokenut, voikohan sitä uskaltaa ikinä toista pikkukakkosta toivoa?
Kiitos vaan =)
