Ei tässä kyllä montaa viikkoa ole eskaria ollut että voihan tuo olla alkujännitystä/ uhmaa tai sitten protestoi muutosta. Onko ollut aina kotona/ kerhoissa? se on myös hirveän iso muutos tuo eskariin meno.
A
"aapee"
Vieras
En oikeasti haluaisi lapsen enää edes menevän koko eskariin. Koko syksy valmistauduttu rutiineihin,tehty puuhakirjoja,ostettu kaikki uudet vaatteet ja liikuntavälineet,opeteltu erilaisia asioita,ja nyt tuntuu olo tosi pettyneeltä 
Odotin että arki alkaisi sujumaan ja lapsi saisi kavereita ja mielekästä tekemistä (kun minä olen kuitenkin aika kiinni vauvassa).
Odotan kauhunsekaisin tuntein vaan päivät että milloin puhelin taas soi. Pakkopullalta alkaa tuntua, jos ei nyt pikaisesti tilanne rauhoitu niin pyydän neuvolasta apua.
Odotin että arki alkaisi sujumaan ja lapsi saisi kavereita ja mielekästä tekemistä (kun minä olen kuitenkin aika kiinni vauvassa).Odotan kauhunsekaisin tuntein vaan päivät että milloin puhelin taas soi. Pakkopullalta alkaa tuntua, jos ei nyt pikaisesti tilanne rauhoitu niin pyydän neuvolasta apua.
"Normaalilapsillakin" (tarkoitan siis ei-erityislapsia) on usein eskariuhmaa ja stressiä eskarin aloittamisesta.
Joten jospa se siitä
Minusta on kuitenkin hyvä, että palautetta annetaan päivittäin tai lähes päivittäin. Olisi karua kuulla vanhempainvartissa että lapsen kanssa on joka ikinen päivä ollut suuriakin vaikeuksia, jos siihen saakka on elänyt siinä uskossa että pari kertaa on ollut jotain mutta muuten kaikki on mennyt ihan kivasti, koska kielteistäkään palautetta ei ole tullut.
Niin ikävää kuin se kielteisen palautteen saaminen onkin.
Jos lapsi on erityislapsi, kenties kahden paikalla eskarissa tai muuten erityislapsena siellä, niin hänen kuuluu saada myös erityistä tukea ja huomiota siellä...miten tämä toteutuu ko. eskarissa?
Joten jospa se siitä
Minusta on kuitenkin hyvä, että palautetta annetaan päivittäin tai lähes päivittäin. Olisi karua kuulla vanhempainvartissa että lapsen kanssa on joka ikinen päivä ollut suuriakin vaikeuksia, jos siihen saakka on elänyt siinä uskossa että pari kertaa on ollut jotain mutta muuten kaikki on mennyt ihan kivasti, koska kielteistäkään palautetta ei ole tullut.
Niin ikävää kuin se kielteisen palautteen saaminen onkin.
Jos lapsi on erityislapsi, kenties kahden paikalla eskarissa tai muuten erityislapsena siellä, niin hänen kuuluu saada myös erityistä tukea ja huomiota siellä...miten tämä toteutuu ko. eskarissa?
A
"aapee"
Vieras
Kerhossa oli vain 3 päivänä viikossa,3 tuntia kerrallaan.Muuten ollut kotona. Jospa olisikin vain alkujännitystä
A
"aapee"
Vieras
Mietin itsekin tuota ´erityislapsi´-sanaa,onko meidän lapsi sellainen?
Todettu vain puheenviivästymä ja puheen ymmärtämisen vaikeus,toimintaterapiaa ei enää tarvita (eikä varmaan oikeasti oltaisi edes tarvittu,terapeutti oli samaa mieltä).
ADHD- diagnoosi tuntuu aika kaukaiselta, kun lapsi kuitenkin jaksaa keskittyä MIELEISIIN asioihin. ja kotona on rauhallinen.
Todettu vain puheenviivästymä ja puheen ymmärtämisen vaikeus,toimintaterapiaa ei enää tarvita (eikä varmaan oikeasti oltaisi edes tarvittu,terapeutti oli samaa mieltä).
ADHD- diagnoosi tuntuu aika kaukaiselta, kun lapsi kuitenkin jaksaa keskittyä MIELEISIIN asioihin. ja kotona on rauhallinen.
A
"aapee"
Vieras
On tosiaan hyvä että asioista on tiedotettu kotiin,eipähän tarvitse itse murehtia että mitä siellä mahdollisesti tapahtuu. Opettaja kertoo kaiken.
Vanhempainillat pelottaa jo valmiiksi, varmaan meidät siellä haukutaan
Vanhempainillat pelottaa jo valmiiksi, varmaan meidät siellä haukutaan
[QUOTE="aapee";24485276]
Vanhempainillat pelottaa jo valmiiksi, varmaan meidät siellä haukutaan[/QUOTE]
Ei kuule haukuta. Siellä jutellaan asioista yleisellä tasolla, ei puhuta kenestäkään yksittäisestä lapsesta tai perheestä.
Saatteko lapsesta koskaan positiivista palautetta? Seuraavaksi kun ope antaa ikäviä uutisia, niin kysy että olisiko lapsesta joskus myös jotain positiivista sanottavaa - varmasti on! Jospa opekin alkaisi sitten kiinnittää huomiota myös positiivisiin asioihin.
Lapsi, joka saa huomiota eskarissa/koulussa/päiväkodissa vain silloin, kun tekee jotain väärin, alkaa tehdä kaiken väärin saadakseen huomiota, sillä lapsi elää huomiosta. Siksikin se positiivisen palautteen antaminen lapselle on tärkeää. Mielummin porkkanaa kuin keppiä
Pidä lapsesi puolta :hug:
Vanhempainillat pelottaa jo valmiiksi, varmaan meidät siellä haukutaan
[/QUOTE]Ei kuule haukuta. Siellä jutellaan asioista yleisellä tasolla, ei puhuta kenestäkään yksittäisestä lapsesta tai perheestä.
Saatteko lapsesta koskaan positiivista palautetta? Seuraavaksi kun ope antaa ikäviä uutisia, niin kysy että olisiko lapsesta joskus myös jotain positiivista sanottavaa - varmasti on! Jospa opekin alkaisi sitten kiinnittää huomiota myös positiivisiin asioihin.
Lapsi, joka saa huomiota eskarissa/koulussa/päiväkodissa vain silloin, kun tekee jotain väärin, alkaa tehdä kaiken väärin saadakseen huomiota, sillä lapsi elää huomiosta. Siksikin se positiivisen palautteen antaminen lapselle on tärkeää. Mielummin porkkanaa kuin keppiä
Pidä lapsesi puolta :hug:
Ei kuule haukuta. Siellä jutellaan asioista yleisellä tasolla, ei puhuta kenestäkään yksittäisestä lapsesta tai perheestä.
Saatteko lapsesta koskaan positiivista palautetta? Seuraavaksi kun ope antaa ikäviä uutisia, niin kysy että olisiko lapsesta joskus myös jotain positiivista sanottavaa - varmasti on! Jospa opekin alkaisi sitten kiinnittää huomiota myös positiivisiin asioihin.
Lapsi, joka saa huomiota eskarissa/koulussa/päiväkodissa vain silloin, kun tekee jotain väärin, alkaa tehdä kaiken väärin saadakseen huomiota, sillä lapsi elää huomiosta. Siksikin se positiivisen palautteen antaminen lapselle on tärkeää. Mielummin porkkanaa kuin keppiä
Pidä lapsesi puolta :hug:
Just näin!
A
"aapee"
Vieras
Lapsi on sitä mieltä että jos on tuhma, pääsee kotiin.
Näin siis hoitopaikan suhteen. On hoidossa vanhemmillani kun käyn hammaslääkärissä (kerran kuussa).
Kun sanoin että joudumme uudestaan neurolle tutkimuksiin kun on muita kiusannut, sanoi että hän kiusaa siellä hoitajia,että pääsee kotiin.
En tiedä mistä on tuon kehittänyt!
Ope kyllä kehui että lapsi ei enää arastele, ja että keskittyy joihinkin tehtäviin tosi hienosti. Viime aikoina uutiset eskarista ovat olleet pelkästään negatiivisia,mutta se on varmasti ihan aiheellista.
Näin siis hoitopaikan suhteen. On hoidossa vanhemmillani kun käyn hammaslääkärissä (kerran kuussa).
Kun sanoin että joudumme uudestaan neurolle tutkimuksiin kun on muita kiusannut, sanoi että hän kiusaa siellä hoitajia,että pääsee kotiin.
En tiedä mistä on tuon kehittänyt!
Ope kyllä kehui että lapsi ei enää arastele, ja että keskittyy joihinkin tehtäviin tosi hienosti. Viime aikoina uutiset eskarista ovat olleet pelkästään negatiivisia,mutta se on varmasti ihan aiheellista.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="aapee";24485391]Lapsi on sitä mieltä että jos on tuhma, pääsee kotiin.
Näin siis hoitopaikan suhteen. On hoidossa vanhemmillani kun käyn hammaslääkärissä (kerran kuussa).
Kun sanoin että joudumme uudestaan neurolle tutkimuksiin kun on muita kiusannut, sanoi että hän kiusaa siellä hoitajia,että pääsee kotiin.
En tiedä mistä on tuon kehittänyt!
Ope kyllä kehui että lapsi ei enää arastele, ja että keskittyy joihinkin tehtäviin tosi hienosti. Viime aikoina uutiset eskarista ovat olleet pelkästään negatiivisia,mutta se on varmasti ihan aiheellista.[/QUOTE]
Toivottavasti et uhkaillut tutkimuksilla.
"Kun sanoin että joudumme uudestaan neurolle tutkimuksiin kun on muita kiusannut..."
Näin siis hoitopaikan suhteen. On hoidossa vanhemmillani kun käyn hammaslääkärissä (kerran kuussa).
Kun sanoin että joudumme uudestaan neurolle tutkimuksiin kun on muita kiusannut, sanoi että hän kiusaa siellä hoitajia,että pääsee kotiin.
En tiedä mistä on tuon kehittänyt!
Ope kyllä kehui että lapsi ei enää arastele, ja että keskittyy joihinkin tehtäviin tosi hienosti. Viime aikoina uutiset eskarista ovat olleet pelkästään negatiivisia,mutta se on varmasti ihan aiheellista.[/QUOTE]
Toivottavasti et uhkaillut tutkimuksilla.
"Kun sanoin että joudumme uudestaan neurolle tutkimuksiin kun on muita kiusannut..."
[QUOTE="vieras";24485502]Toivottavasti et uhkaillut tutkimuksilla.
"Kun sanoin että joudumme uudestaan neurolle tutkimuksiin kun on muita kiusannut..."[/QUOTE]
Sama osui mun silmään...ei tutkimuksilla saa uhkailla, tai antaa lapselle sellaista käsitystä että ne olisivat rangaistus.
"Kun sanoin että joudumme uudestaan neurolle tutkimuksiin kun on muita kiusannut..."[/QUOTE]
Sama osui mun silmään...ei tutkimuksilla saa uhkailla, tai antaa lapselle sellaista käsitystä että ne olisivat rangaistus.
V
"vieras"
Vieras
Ei kuule haukuta. Siellä jutellaan asioista yleisellä tasolla, ei puhuta kenestäkään yksittäisestä lapsesta tai perheestä.
Saatteko lapsesta koskaan positiivista palautetta? Seuraavaksi kun ope antaa ikäviä uutisia, niin kysy että olisiko lapsesta joskus myös jotain positiivista sanottavaa - varmasti on! Jospa opekin alkaisi sitten kiinnittää huomiota myös positiivisiin asioihin.
Lapsi, joka saa huomiota eskarissa/koulussa/päiväkodissa vain silloin, kun tekee jotain väärin, alkaa tehdä kaiken väärin saadakseen huomiota, sillä lapsi elää huomiosta. Siksikin se positiivisen palautteen antaminen lapselle on tärkeää. Mielummin porkkanaa kuin keppiä
Pidä lapsesi puolta :hug:
Ja lapsen puolustaminen ei ole sitä että vähättelee tai kieltää opettajan havainnot.
Kannattaa ottaa kaikki tarjottu apu vastaan.
[QUOTE="vieras";24485531]Ja lapsen puolustaminen ei ole sitä että vähättelee tai kieltää opettajan havainnot.
[/QUOTE]
Ei, ei olekaan, sitä en suinkaan tarkoittanut. Opeilla on usein jo kokemusta samanikäisistä lapsista, vertailupohjaa sille miten tietyn ikäiset lapset yleensä käyttäytyvät tietyissä tilanteissa, joten kyllä open sanaa kannattaa kuunnella.
Puolustamisella tarkoitin sitä, että jos palaute on aina negatiivista, niin voisi kysyä että entä ne positiiviset puolet: niitäkin on! Ja sitä, että pelkkä open sanomisten kuuntelu ei auta mitään, itse ainakin tällaisena ratkaisukeskeisenä ihmisenä haluaisin tietää että mitä eskari on aikeissa asioiden eteen tehdä, ja mitä ovat kenties jo tehneet - ei se mihinkään johda että lapsi jatkaa samaa rataa, ope kertoo kotiin, ja äiti kuuntelee korvat punaisina, vaan tarvitaan vuorovaikutusta kodin & eskarin välillä ja avointa keskustelua siitä mitä kenties voitaisiin tehdä. Ja vanhemmat voisivat myös kertoa omia havaintoja siitä, mitkä seikat toimivat juuri oman lapsen kanssa; jos lapsi on sitä sorttia joka rauhoittuu saadessaan hetken aikaa rauhassa mököttää, niin lienee järkevämpää antaa lapsen murjottaa sohvannurkassa hetken aikaa, sen sijaan että menee siihen silittelemään tai tivaamaan selitystä.
[/QUOTE]
Ei, ei olekaan, sitä en suinkaan tarkoittanut. Opeilla on usein jo kokemusta samanikäisistä lapsista, vertailupohjaa sille miten tietyn ikäiset lapset yleensä käyttäytyvät tietyissä tilanteissa, joten kyllä open sanaa kannattaa kuunnella.
Puolustamisella tarkoitin sitä, että jos palaute on aina negatiivista, niin voisi kysyä että entä ne positiiviset puolet: niitäkin on! Ja sitä, että pelkkä open sanomisten kuuntelu ei auta mitään, itse ainakin tällaisena ratkaisukeskeisenä ihmisenä haluaisin tietää että mitä eskari on aikeissa asioiden eteen tehdä, ja mitä ovat kenties jo tehneet - ei se mihinkään johda että lapsi jatkaa samaa rataa, ope kertoo kotiin, ja äiti kuuntelee korvat punaisina, vaan tarvitaan vuorovaikutusta kodin & eskarin välillä ja avointa keskustelua siitä mitä kenties voitaisiin tehdä. Ja vanhemmat voisivat myös kertoa omia havaintoja siitä, mitkä seikat toimivat juuri oman lapsen kanssa; jos lapsi on sitä sorttia joka rauhoittuu saadessaan hetken aikaa rauhassa mököttää, niin lienee järkevämpää antaa lapsen murjottaa sohvannurkassa hetken aikaa, sen sijaan että menee siihen silittelemään tai tivaamaan selitystä.
J
juuh
Vieras
[QUOTE="aapee";24485262]Mietin itsekin tuota ´erityislapsi´-sanaa,onko meidän lapsi sellainen?
Todettu vain puheenviivästymä ja puheen ymmärtämisen vaikeus,toimintaterapiaa ei enää tarvita (eikä varmaan oikeasti oltaisi edes tarvittu,terapeutti oli samaa mieltä).
ADHD- diagnoosi tuntuu aika kaukaiselta, kun lapsi kuitenkin jaksaa keskittyä MIELEISIIN asioihin. ja kotona on rauhallinen.[/QUOTE]
Parhaiten lasta auttaa, jos myöntää ja tunnustaa hänen erityispiirteensä. Puheen viivästymä ja puheen ymmärtämisen vaikeus ei ole ihan pikkujuttuja, kun pitää sopeutua isoon lapsiryhmään, jota nimenomaan puheella ohjataan ja jossa pitäisi itsekin ilmaista itseään selkeästi. Ei esim. dysfasia ole flunssa, joka vaan yhtäkkiä paranee. Uusiin tilanteisiin sopeutumisessa auttaa nimenomaan se, että lapsen erityispiirteet tunnistetaan ja niihin haetaan tarvittaessa apua ja tukitoimia. Ja kun kerran lapsi on selkeästi ilmoittanut kiusaavansa, jotta pääsisi pois, pitää se asia ottaa todella työn alle. Lapselle pitää selvittää, että eskarissa käydään ja kotiin ei "pääse" vaikka kiusaisi kuinka paljon. Silloin vain itselle ja muille tulee kurja olo ja päivät ovat ikäviä. Hyvin menneestä päivästä voisi palkita mieleisillä jutuilla. Tämä pitää tietysti tehdä opettajan kanssa yhteistyössä!
Kannattaa myös muistaa, että eivät eskariopetkaan ole mitään erityisopettajia, eli heillä ei ole tietämystä kaikenlaisita erityisistä oppijoista.
Todettu vain puheenviivästymä ja puheen ymmärtämisen vaikeus,toimintaterapiaa ei enää tarvita (eikä varmaan oikeasti oltaisi edes tarvittu,terapeutti oli samaa mieltä).
ADHD- diagnoosi tuntuu aika kaukaiselta, kun lapsi kuitenkin jaksaa keskittyä MIELEISIIN asioihin. ja kotona on rauhallinen.[/QUOTE]
Parhaiten lasta auttaa, jos myöntää ja tunnustaa hänen erityispiirteensä. Puheen viivästymä ja puheen ymmärtämisen vaikeus ei ole ihan pikkujuttuja, kun pitää sopeutua isoon lapsiryhmään, jota nimenomaan puheella ohjataan ja jossa pitäisi itsekin ilmaista itseään selkeästi. Ei esim. dysfasia ole flunssa, joka vaan yhtäkkiä paranee. Uusiin tilanteisiin sopeutumisessa auttaa nimenomaan se, että lapsen erityispiirteet tunnistetaan ja niihin haetaan tarvittaessa apua ja tukitoimia. Ja kun kerran lapsi on selkeästi ilmoittanut kiusaavansa, jotta pääsisi pois, pitää se asia ottaa todella työn alle. Lapselle pitää selvittää, että eskarissa käydään ja kotiin ei "pääse" vaikka kiusaisi kuinka paljon. Silloin vain itselle ja muille tulee kurja olo ja päivät ovat ikäviä. Hyvin menneestä päivästä voisi palkita mieleisillä jutuilla. Tämä pitää tietysti tehdä opettajan kanssa yhteistyössä!
Kannattaa myös muistaa, että eivät eskariopetkaan ole mitään erityisopettajia, eli heillä ei ole tietämystä kaikenlaisita erityisistä oppijoista.
M
"mie"
Vieras
Juuri näin!
Meillä kanssa nyt eskarilainen, jolla on todettu puheviivästymä ja puheen ymmärtämisen vaikeus. Ollut puheterapeutilla kaksi vuotta viikottain, nyt alkoi kolmas vuosi. Neurologit, psykologit yms. käyty ja neurologille taas aika ens talvena. Mitään varsinnaista diagnoosia ton puheviivastymän liskasi poika ei ole saanut.
Kaksi vuotta sitten, kun poika aloitti päiväkodissa, oli alku aivan kamalan vaikea: poika kiusasi, sai raivareita, ei meinanut oikein päästää pk-arkeen kiinni. Päivittäin sain poikaa hakiessaan kuulla, että oli ollut konflikti aikuisen kanssa yms. Raskaaltahan se tuntui.... Mutta kun sopeutui, oli oikein aurinkoinen ja kiltti. Siime vuonna poika kävi kielellisten tukitoimien takia pk-ssa kolme kerta viikossa, vaikka itse olin vauvan kanssa kotona. Nyt oli kesän tietysti kesälomalla ja eskari alkoi viime viikolla. Toistaiseksi ei ole konflikti ollut, kotona poika on kyllä hiukan levoton eskarin jälkeen..... Tosin, pojan erityistarpeet olivat tietossa jo ennen eskaria, joten jo keväällä saatiin päätös avustajasta. Ja hänestä on ollut oikein paljon hyötyä.
Millaisia tukitoimia te ap olette saannet tähän astiin? Puheteraapia, kuinka pitkään? Mietin, että kun tekin olette kaikki teraapiat yms käyneet, niin saitteko kerhossa yms jotain kielellista tukea? Suositeltiko päiväkotia? Miksi avustajaa ei haettu jo valmiiksi eskaria ajatellen?