Muita, joiden puoliso inhoaa lemikkiäsi?

[hauvelsson]

Meillä ollut nyt vuoden koira (8v on oltu yhdessä miehen kanssa), joka hankittiin yhteisellä päätöksellä. Tein siis selväksi, että en halua koiraa, jos se aiheuttaa tyyliin avioeron.
Mies kuitenkin suostui ottamaan koiran, koska minä ja tyttäremme sitä toivoivat. Saimme aivan mahtava luonteisen 2v pikkukoiran, joka ei kertaakaan ole tehnyt tuhmuuksia.

Mies tänä päivänä ei koiraa "rakasta", ei silittele tms. Ruokaa antaa/vie ulos jos minä en voi, mutta osallistuu koiran hoitoon hyvin minimaalisesti.

Mitenkäs teillä?

 

[hmph]

Jaahas, jaahas.
EHkä miehesi salaa silitteleekin koiraa. Joillekin miehille on vaikeaa julkisesti osoittaa hellyyttä lemmikille.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no ei meidän mies meidän koiraa rakasta. rapsuttaa kyllä ja käy sen kanssa lenkillä ja kehuu kyllä kaikille, että miten hyvä koira se on, kun se kyllä ilmottaa, jos joku tulee tai hiiviskelee pihalla. mutta jos se kuolisi, ei varmaankaan surisi.
meidän ukko on enemmänkin kissa ihminen, ja niitä meillä on kolme. ja jos ukko sais päättää, niin varmaan se neljäskin olis tervetullut

 

["niin"]

Miks sitä pitäis rakastaa ja silitellä. Kaikki ei suhtaudu eläimiin niin tunteella. Pääasia ettei vihaa ja potki sitä.

 

["hillla"]

No eikai tuo nyt sentään inhoamista ole. Ennemminkin miehesi ei vain välitä koirasta...

Meillä mies oli aika lemmikkivastainen alussa, mutta molempia karvakasoja on lopulta rakastanut. Kun toinen vietiin piikille, se olikin minun sijasta mies joka itki silmät päästään eikä edes töihin kyennyt kun oli niin kova paikka.

Nyt meillä on vain yksi koira, joka oli alunperin "minun" koira, mutta vitsaillaan aina että mies on tuon koiran elämän suurin rakkaus.... se seuraa miestä kuin hai laivaa, putsaa siltä vaikka räät nenästä (joo yök) ja makaa ulko-oven takana tuntikausia kun odottaa miestä kotiin...

 

[ap..,,.]

No mies kyllä tavallaan inhoaa. Ei halua koiraa lähelle ja vie torkkupeiton pyykkiin, jos näkee koiran sillä nukkuvan. Ihme kyllä ei oo keksinyt, että koiraa voisi kieltää tulemasta sohvalle.
Ei hän nyt koiraa potki, mutta hymähtämällä komentaa kauemmas usein.

 

["vaimo"]

Ei olisi aviomies, jos ei rakastaisi lemmikkejäni/lemmikkejämme. En ikinä voisi olla kuin samanlaisen eläinhullun kanssa, ei tätä elämäntapaa jaksaisi muuten ja ei sellaisen ihmisen kanssa voisi edes tehdä mitään kun elukat kulkevat aina mukanani ja kyllä minulle tärkeiden asioiden täytyy olla tärkeitä myös puolisolleni.

 

[hvjhvjy]

Meillä on kaks pientä lasta eli arki täynnä touhua ja kun mä aloin puuhastelee meille gerbiilejä asumaan niin mies sano että senkus, kunhan ne ei vie yhtään hänen vähäistä vapaa-aikaansa... Elikkäs mä hoidan ne täysin, mutta sillon tällön ukkeli antelee niille jotain hedelmänpaloja tai kartonkipakkauksia järsittäviks... eli tykkää kyllä mut kaikki vastuu on mulla, enkä mä kyl muuta kuvitellutkaan...

 

[Meilläkin]

[QUOTE="hillla";29947567]No eikai tuo nyt sentään inhoamista ole. Ennemminkin miehesi ei vain välitä koirasta...

Meillä mies oli aika lemmikkivastainen alussa, mutta molempia karvakasoja on lopulta rakastanut. Kun toinen vietiin piikille, se olikin minun sijasta mies joka itki silmät päästään eikä edes töihin kyennyt kun oli niin kova paikka.

Nyt meillä on vain yksi koira, joka oli alunperin "minun" koira, mutta vitsaillaan aina että mies on tuon koiran elämän suurin rakkaus.... se seuraa miestä kuin hai laivaa, putsaa siltä vaikka räät nenästä (joo yök) ja makaa ulko-oven takana tuntikausia kun odottaa miestä kotiin...[/QUOTE]

Sama juttu, mä ja lapset taivutettiin miestä pitkääään koiran hankintaan, lopulta suostui, ei aikonut hoitaa tms. kun ihan pakolliset.
Nyt koira palvoo isäntää ja isäntä (ainakin salaa) palvoo koiraa <3