Muita joiden reilu 2-vuotiaiden nukkuminen/nukahtaminen on mennyt huonoksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"väsynyt äiti"

Vieras
Eli tähän asti on lapsen voinut jättää sänkyynsä ja sinne on jäänyt nukkumaan. Tämä vauvasta asti.
Nyt ikää 2,5 vuotta ja nukkumiset ihan helvettiä.
Eli ensin alkoi yöheräily. En tiedä heräilikö uniin,painajaisiin vai mihin. Eikä millään rauhoittunut nukkumaan. Aina kun lähdin huoneesta alkoi itkemään hysteerisenä perään. Saattoi itkeä yöllä tuntikausia näin, eli menin rauhoittamaan ja lähdin pois -> itku alkoi. Annoin itkeäkin, ei auttanut, saattoi huutaa vaikka tunnin...Lopulta monen yön jälkeen annoin periksi ja otin viereen, jossa nukkui sitten.
Sitten alkoi illalla nukkumaan mennessä itkeä, piti silitellä tai istua huoneessa. Ei voinut jäädä sinne yksin. Sama hysteerinen huuto jos jätti yksin. Sitten sama alkoi toistua jo päiväunilla.

Nyt saa illalla joten kuten monen kerran säbkyyn viemisen ja huutamisten jälkeen jäämään nukkumaan omaan sänkyyn, mutta joka yö tulee viereen nukkumaan. Ei suostu palaamaan yöllä omaan huoneeseen. On kokeiltu paluttaa sinne, mutta huutaa niin, että sisarukset ja naaopurit herää. Ja saattaa huutaa mointa tuntia. Ja pakko on itsekin saada nukuttua joskus...

Onko tää nyt ikään liittyvää vai mitä?
Meille on tulossa vauvakin lähiaikoina, joten raskaaksi käy ja olisi ihan kiva isommat osaisi nukkua omissa sängyissään vauvan tultua.
Voi reagoida vauvan tuloonkin, mutta jotenkin koko homman en usko nyt perustuvan siihen...
 
Onneksi en ole naapurinne. Ja toiseksi, mitä pahaa siinä nyt on, että lapsellanne on tällainen vaihe? Raahatkaa sen muksun sänky teidän makkariin. Eiköhän se siitä sitten ajan myötä mene ohi. Kokeilkaa pari kk nukkua samassa huoneessa. Sit uusiks.
 
Meillä vähän päälle 3 v nukkuu omassa sängyssään meidän makuuhuoneessa. Tarvii myös iltanukutuksen. Tehdään se ihan sen takia, koska silloin kaikki ovat onnellisia. Ei mun mielestä ole ikään liiittyvää, vaan liittyy luonteeseen. Ja siihen, että uniongelmat juontavat juurensa yleensä siitä, että liian pienet laitetaan nukkuu yksinään. Vaikka ekat pari vuotta meniski hyvin, niin jossain vaiheessa lapselle voi iskeä pelko. Pimeän pelko, mörköjen pelko jne. Pelkäävää lasta ei mun mielestä kannata pakottaa nukkuu yksinään.
 
Kun ei suostu nukkumaan kun meidän välissä. Vauvan änkymeidän makkariin vielä mahtuu muttei toista lasten sänkyä.
Laitoin patjan lattialle ja kokeilin jos olisi nukkunut siinä meidän huoneessa, niin ei. Järkyttävä huuto. Vain meidän sänky kelpaa.

Ja mun puolesta tää vaihe vois ollakin, mutta kyllä tuo vauvan tulo nyt vähän rajottaa tätä jaksamista. En millään pysty huolehtimaan 3 lapsen nukkumaan menoista ja nukittamisista ja yöllä vieressä olemisista...Tai siis kahden. Onneksi isoin sentään nukkuu hyvin omassa huoneessaan.
 
No antakaa nukkua välissä nyt jonkun aikaa. Vauva sivuvaunuun sit ku se tulee. Eiköhän se siitä lutviudu. Turhaan valvotte ja huudatte siellä öisin, kun helppo ratkaisu ois käsillä. Hyvää loppuraskautta sinulle ja jaksamista.
 
voisko nukkua isoimman kanssa samassa huoneessa? tai jopa sen vieressä?
meillä oli tuo vaihe 1,5v-2v9kk, piti nukuttaa tai nukkua samassa huoneessa vieressä ja huuto oli loputonta ja hirveetä jos näin ei toiminu.. vauva tuli kun hän oli 2v2kk. Myös päiväunet oli jossain välissä mahdottomat kun ei nukkunu vaikka mä nukuin itekin päikkärit sen vieressä.. Mutta nyt kun vauva muutti hänen kanssa samaan huoneeseen, on pystyny taas jättää yksin nukahtamaan ja nukuumaan, eikä yleensä tuu meidän sänkyyn. Ja nyt syksyllä saatiin myös päiväunet taas takas!

Se kyllä onnistu ihan ok se iltanukutus vauvan kanssa ku vauva pysty syömään tissiä samalla kun siinä makoiltiin esikoisen huoneessa..
 
Ihan kuin olisit ouhunut meidän elämästä :) Meillä alkoi toi vaihe tytön ollessa 2 vuotias ja kesti puoli vuotta, olihan se raskasta mutta siihen jotenkin vain tottui että lapsi tuli/ piti hakea joka yö viereen ja rauhotella jonkin aikaa. Nyt puolen vuoden jälkeen taas on alkanut menemään paremmin.
 
Ihan sama tilanne kuin meillä! Meillä kaksospojat 2.5v kohta ja toinen on nyt 2kk ollut se yöherääjä ja varsin samanlaisesti käyttäytynyt kuin teidänkin :) Rankkaa on, yöt on tosi pätkittäisiä. Nyt olen tyytynyt siihen, että annan tulla viereen.. Mutta meillä menee monesti siihen, että toinenkin veljeksistä tulee myös jossain vaiheessa... Siinä sitten köllötellään kaikki :)
 
Emme siis ole ainoita =)

Meillä kaksospojat 2v.
Viimeisen kuukauden pojat ovat heränneet klo 4 syömään ja eikä sen jälkeen nukkumaan millään. Nukkuvat omassa huoneessa. Nukutetaan kyllä ja nukahtavat hyvin. heräävät vain aamulla aikaisin. Joskus kahkivat koko yön hereillä. Parina aamuna olen herännyt siihen että jonpi kumpi on välissä.
En tahdo jaksaa enää koska meillä myös vauva puolivuotias joka heräilee vielä.

Taitaa olla ikään sidoksissa tää juttu. Meillä myös pojilla refluksia jotta närästys pakottaa syömään.

Tahtoisin kyllä nukkua edes yhden yön...

tsemppia!
 

Yhteistyössä