Tuli vain mieleeni teinivuosien ystävyys, kun aloin kertoa yhteen ketjuun miksi en halua harrastaa liikuntaa. Olin turhan kiinni ystävässäni, niin että hänen mielipiteensä ja sanomisensa ylittivät omani.
"Menin joskus kaverini kanssa hänen pyynnöstään tanssitunneille teininä, koska halusin olla kaverini kanssa. Vähitellen tunnit alkoivat tympiä, mutta en kehdannut jäädä poiskaan kun kaverini haukkui kaikkia liikkumattomia sohvaperunoiksi, enkä halunnut olla hänen silmissään sellainen."
Annoin hänelle hirveästi valtaa asioihini.
Mä en silloinkaan tajunnut miksen irrottaudu hänestä vain, vaan olin vain vaikka "ystävyys" oli seläntakana vihaamista. Huokaus.
"Menin joskus kaverini kanssa hänen pyynnöstään tanssitunneille teininä, koska halusin olla kaverini kanssa. Vähitellen tunnit alkoivat tympiä, mutta en kehdannut jäädä poiskaan kun kaverini haukkui kaikkia liikkumattomia sohvaperunoiksi, enkä halunnut olla hänen silmissään sellainen."
Annoin hänelle hirveästi valtaa asioihini.
Mä en silloinkaan tajunnut miksen irrottaudu hänestä vain, vaan olin vain vaikka "ystävyys" oli seläntakana vihaamista. Huokaus.