J
jojo
Vieras
Minusta kaiken sortin kissanristiäiset ovat joskus NIIN turhia. Toki jos joku haluaa niitä viettää, en millään haluaisi hänelta iloa viedä. Kunhan ei itse vaan tarvitse osallistua.
Joulu ja juhannus ovat minusta ok, samoin lasten synttärit, aikuisten tasakymppijuhlat, valmistujaiset, ristiäiset, rippijuhlat ja häät.
Lapsille suon nimpparit niin kauan kuin haluavat juhlia - samoin pääsiäisperinteet virpomisineen. Rairuoho ja pari keltaista Tiimarin tipua ovat ihan nättejäkin katsella. Vapun saisi jättää paperiroskineen väliin, jälleen lapsille ne muutamat ilmapallot tottakai, mutta mitä aikuinen ihminen saa irti vappuhippaloista? Krapulan?
Ystävänpäivää olen aina inhonnut, todellisia ystäviä ei korteissa mitata. Eräs tuttavani kertoi, miten kurjaa oli ollut olla koulukiusattu, joka sitten muodon vuoksi sai muutaman kortin hänkin. Ei paljon lämmittänyt. Mieluummin kuin kissanpentukortin, valitsen pitkän puhelun kaikessa rauhassa kaukana asuvalle ystävälle.
Halloween - siinä on opettelemista. Muksut varmaan haluavat aikanaan viettää sitäkin, minulle se on kokonaan uutta. Ja täysin kaupallista, ei perinne tänne ole siirtynyt vain siksi, että se olisi kivaa. Lapsille suunnattu tilpehööri vaan on hyvä paikka ansaita rahaa kun ei muuta sesonkia satu juuri silloin olemaan.
Kaiken tämän sijaan: On kiva kutsua ystäviä kylään ihan muuten vaan, kahvittelemaan. Tai illanviettoon saunomisineen, siidereineen ja suolapaloineen. Ilman mitään juhlapäivän sanelemaa pakkoa. Meno on monesti mukavampaa näin. Ystävälleni olen joskus vienyt kukkakimpun, siemeniä, taimia, kynttilälyhtyjä vain siksi, että tiedän hänen pitävän niistä. Eli en tarkoita, että haluaisin että "hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää..." En vain pidä siitä, että minulle sanellaan, milloin pidetään hauskaa ja millä tavalla.
Miten te muut?
Joulu ja juhannus ovat minusta ok, samoin lasten synttärit, aikuisten tasakymppijuhlat, valmistujaiset, ristiäiset, rippijuhlat ja häät.
Lapsille suon nimpparit niin kauan kuin haluavat juhlia - samoin pääsiäisperinteet virpomisineen. Rairuoho ja pari keltaista Tiimarin tipua ovat ihan nättejäkin katsella. Vapun saisi jättää paperiroskineen väliin, jälleen lapsille ne muutamat ilmapallot tottakai, mutta mitä aikuinen ihminen saa irti vappuhippaloista? Krapulan?
Ystävänpäivää olen aina inhonnut, todellisia ystäviä ei korteissa mitata. Eräs tuttavani kertoi, miten kurjaa oli ollut olla koulukiusattu, joka sitten muodon vuoksi sai muutaman kortin hänkin. Ei paljon lämmittänyt. Mieluummin kuin kissanpentukortin, valitsen pitkän puhelun kaikessa rauhassa kaukana asuvalle ystävälle.
Halloween - siinä on opettelemista. Muksut varmaan haluavat aikanaan viettää sitäkin, minulle se on kokonaan uutta. Ja täysin kaupallista, ei perinne tänne ole siirtynyt vain siksi, että se olisi kivaa. Lapsille suunnattu tilpehööri vaan on hyvä paikka ansaita rahaa kun ei muuta sesonkia satu juuri silloin olemaan.
Kaiken tämän sijaan: On kiva kutsua ystäviä kylään ihan muuten vaan, kahvittelemaan. Tai illanviettoon saunomisineen, siidereineen ja suolapaloineen. Ilman mitään juhlapäivän sanelemaa pakkoa. Meno on monesti mukavampaa näin. Ystävälleni olen joskus vienyt kukkakimpun, siemeniä, taimia, kynttilälyhtyjä vain siksi, että tiedän hänen pitävän niistä. Eli en tarkoita, että haluaisin että "hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää..." En vain pidä siitä, että minulle sanellaan, milloin pidetään hauskaa ja millä tavalla.
Miten te muut?