Muita joita vauvan potkut mahassa "inhottavat"?

[huono ihminen]

Olen varmaan maailman huonoin ihminen, mutta nyt kakkosta odottaessa olen huomannut lähes inhoavani vauvan potkuja mahassa... Ekassa raskaudessa lapsen liikkeet tuntuivat aina jotenkin niin ihanilta, mutta nyt lähinnä epämiellyttäviltä. Hävettää se miten voinkin tuntea pikkuiden liikkeet negatiivisina. Ja tämäkin vauva on ollut huolella toivottu ja tehty. Johtuuko tämä siitä, etten olisikaan ollut vielä valmis toiseen raskauteen?

 

[-]

ei varmaan siitä johdu. itselle ne oli inhottavia siinä viikon 30 jälkeen toisen ja kolmannen odotuksessa. jotenkin vain aina onnistuivat osumaan johonkin kohtaan missä tekee kipeää tai jos esim. vatsa täynnä niin potkivat siihen. missään asennossa ei hyvä olla.

 

[happihyppy]

Musta tuntui kans samalta. Ihan kuin siellä olis ollut joku alien tai käärme. Luulisin, että on ihan normaalia tai sitten mäkään en oo normaali

 

[Cassyput]

Mun miehellä oli toi ongelma, vaikka vauvat siis ovat olleet mun kohdussa. Ei se mitään vakavaa ole, älä nyt ainakaan ota tuosta paineita.

 

[Millipidetär]

Mua alkoi loppua kohden ärsyttämään jollakin tasolla kun vauva potki kylkiluihin koko ajan...epämiellyttävä tunne, mut sit taas jos ei potkinut niin olin jo vähän huolissani

 

[ap]

Kiitos teille vastauksista. Näissä hormonihöyryissäni olen asiaa välillä murehtinut oikein kunnolla... Mies on kyllä lohdutellut, mutta eihän se mitään voi mun mielestäni tietää..

 

[Mustapantteri]

Yksi päivä puhuin juuri siskon kanssa kun molemmilla oli raskauden aikana semmoinen ohimenevä inhotus ja ällötys tunne että siellä mahassa on joku! Siis inhotti ajatus että sisälläni on joku elävä olento. Sit se olo meni ohi ja tuli vähän paha mieli kun ajatteli lapsesta niin... Veikkaan että nuo tuntemuksesi ovat aivan normaaleja, mutta jos tuntuu todella pahalta, voithan puhua vaikka neuvolassa tuosta.

 

[ap]

Yksi päivä puhuin juuri siskon kanssa kun molemmilla oli raskauden aikana semmoinen ohimenevä inhotus ja ällötys tunne että siellä mahassa on joku! Siis inhotti ajatus että sisälläni on joku elävä olento. Sit se olo meni ohi ja tuli vähän paha mieli kun ajatteli lapsesta niin... Veikkaan että nuo tuntemuksesi ovat aivan normaaleja, mutta jos tuntuu todella pahalta, voithan puhua vaikka neuvolassa tuosta.

Itse asiassa mua ei inhota ajatus, että mahassa on joku. Liikkeet vaan tuntuvat epämiellyttäviltä, ihan kun joku tönisi ja tökkisi sua KOKO ajan. Tiedän, että paniikki iskisi, ellei niitä jonain päivän tuntisi ja pitäisi olla kiitollinen, kun pikkuinen on aktiivinen, mutta silti inhotus on ollut päällä liikkeitä kohtaa jostain rv 20 saakka.