Muita jotka on huonossa suhteessa lasten takia?

[elämä vei]

Ja nyt kaipaan näkökulmaa nimenomaan niiltä joilta asiasta omaa kokemusta...

Meillä on vielä todella pienet lapset, vauva ja taapero. Suhde on ollut ylä- ja alamäkeä, ongelmia on miehen rehellisyyden kanssa. On mm. jättänyt laskuja maksamatta ja saanut ne perintään, viestitellyt ja kuskaillut vieraita naisia jne. Jos oltaisiin kaksin niin ero olisi selvä. Mutta en voi kuvitellakkaan että jakaisin lapseni ja ajan heidän kanssaan loppuelämäkseni miehen kanssa puoliksi. Siis en voisi olla lapsista erossa esim. joka toinen joulu ja juhannus, joka toinen viikonloppu, kokonaisista viikoista nyt puhumattakaan! Siksi en lähde vaikka syitä olisi.

Meidän kotielämä on noin muuten aika normaalia, hoidetaan kotihommat ja lapset puoliksi, ei riidellä lasten edessä. Riidat on muutenkin meidän kahdenvälisiä, ei niistä muut tiedä. Onko muita jotka elää samanlaisessa suhteessa? Jotenkin olen päätökseni jo tehnyt että mies tehköön mitä tekee mutta minä en perhettä riko. Toisaalta nyt alkaa olla viimeiset hetket lähteä, kun lapset on vielä niin pieniä etteivät asiaa sillä tapaa ymmärrä ja sopeutuisivat vielä helpommin eroperheen elämään..

 

[AivanSama]

Tä on kuules ihan sun päätettävissä oleva juttu.
Onko se sulle ihan riittävästi, jos elätte miehesi kanssa "kämppiksinä" ja muuten sitten touhuatte tahoillanne, mitä touhuatte?
En mä usko, että tuollaisessakaan järjestelyssä on mitään vikaa, jos kummallakin on samat säännöt ja samat vapaudet ja sen lisäksi kumpikin osapuoli on ihan tyytyväinen järjestelyihin.
Pidätte vaan huolen, että raha- asiat jakaantuu tasan ja siten, ettet sinä joudu vastuuseen miehesi huolettomasta rahankäytöstä.

 

[hhty]

Sanotaanko että ilman lapsia suhde tuskin nyt jatkuisi, mutta pikemminkin lapset on syy jonka takia uskon että suhteen eteen tekemäni (tekemämme) työ ei ole turhaa.

 

[Itsekkäät mammat]

Lapset saavat teiltä vääristyneen parisuhdemallin. Kyllä se näkyy päällepäin että teidän välillänne ei ole hellyyttä ja rakkautta. Ja itsekkyyttäsi (et voi olla lapsista erossa) pilaat mahdollisesti heidän loppuelämänsä, kun he ovat sisäistäneet sen mallin että parisuhteeseen ei kuulu hellyyttä, rakkautta, rehellisyyttä, jne jne? Hieno homma.

 

[elämä vei]

Periaatteessa voisin itse elää normaalissa parisuhteessa taikka vaikka sitten avoimessa. En ole vanhoihin kaavoihin kovin kangistunut. Kunhan molemmat on kartalla siitä miten eletään. Enempi minua häiritsee tuo raha-asia, miehelle ei voi antaa vastuuta esim. vuokranmaksusta kun ei voi ihan 100% luottaa että se maksetaan. Mies siirtää minulle puolet rahoista ja minä hoidan laskut. Omaa nimeäni en anna laittaa mihinkään epäilyttäviin velkoihin tms, tietenkään.

Kuka sanoi ettei meillä voi olla hellyyttä tai rakkautta? voihan sitä avoimessakin suhteessa olla...

Hieno homma onkin se kun lapsia riepotellaan kodista toiseen vuosia, pahimmassa tapauksessa ympärillä pyörii ties kuinka monet uudet kumppanit ja niiden kautta huonot parisuhteet tms. Vyötä pitäisi kummassakin päässä kiristää taloudellisesti eron jälkeen jne. Ei se ero nyt mikään onni ja autuus ole. Ja olen itsekkin eroperheen lapsi, joten tiedän kyllä senkin puolen elämästä.

 

["Realisti"]

Aika harvassa kuvailemassasi suhteessa on hellyyttä ja rakkautta. Mutta hieno homma, siinä vaan lapsille malli siitä että miesten ei tarvitse ottaa vastuuta mistään, he voivat paneskella ympäriinsä ja jättää laskut maksamatta ja mamma vaan hoitaa. Ei lapset ole sokeita ja kuuroja, ne on sieniä, jotka imee itseensä kaiken. Säälin lapsianne.

 

[elämä vei]

No ainakin omista lapsista toivottavasti tulee lukutaitoisia, toisin kuin esim sinä realisti.