Muita, jotka tyytyväisiä siihen, että sai lapsia nuorena?

[:)]

Monesti kuulee, että hieman kypsemmällä iällä saaneet ovat tyytyväisiä nimenomaan siihen, etteivät saaneet lapsia nuorempana. Siinäkin on varmasti omat hyvät puolensa, mutta onko muita, jotka ovat tyytyväisiä siihen, että lapsiluku on jo täynnä suhteellisen nuorella iällä? Minä olen hieman päälle 30v ja minulla on kaksi kouluikäistä lasta. Sama mieskin on pysynyt rinnalla 10 vuotta. Vaikka esikoisen synnyttyä hirvitti, mihin sitä päänsä on pistänyt, niin nyt voin sanoa ihan täysin, että kaikki on mennyt niin kuin pitikin

 

[Rukoilijasirkka]

Olen kyllä tyytyväinen. Monilla mun kavereilla on vauvoja, mutta mulla on toi vanhempi jo 10 vuotta.

 

[poppaliina]

Täytyy sanoa että mä olisin kyllä lapset halunnut nuorena, mutta minkäs teet. :/

 

[Tiimarinvihko]

:wave:

 

[vasta alussa]

Minä täytän joulukuussa 25. Olin 23v. kun sain esikoiseni ja nyt odotan toista lasta syntyväksi marraskuussa. Ja täytyy kyllä sanoa että olen mielestäni sopivassa iässä saamaan lapsia. En enää hirveän nuori, mutten vielä vanhakaan. On kiva tosiaan ajatella että 3-kymppisenä olen jo ohittanut vauvavaiheen ja olen vielä suht nuori

 

[as]

olen 31-vuotias,lapset 11,9 ja 3,ja olen tyytyväinen,en enää jaksaisi öitä valvoa vauvan kanssa,olan siis 18 kun esikoinen syntyi ja iltatähti tehtiin jo alle 30-vuotiaana.

 

[musta tulee äiti 2010]

en oo vielä edes raskaana mutta yritys alkaa näillä päivillä, ovulaatio ois 1.10 että aikas kivaa...haluan olla nuori äiti, että on energiaa ja innostusta. lisäksi voin hankkia lapsia myöhemminkin. ei mee mahdollisuus heti ohi. en suostuisi odottamaan vuottakaan, eläisin kuin lapsi joka odottaa joulua, ei sellanen oo kivaa, aina vain odottaa sitä mitä kaikkein eniten haluaa.

 

[Rukoilijasirkka]

olen 31-vuotias,lapset 11,9 ja 3,ja olen tyytyväinen,en enää jaksaisi öitä valvoa vauvan kanssa,olan siis 18 kun esikoinen syntyi ja iltatähti tehtiin jo alle 30-vuotiaana.

Täsmääkö toi ikä oikeesti, jos sä oot nyt 31 ja esikoinen 11, niin etkö sä oo sillon saanut sen 20 vuotiaana?

 

[as]

noh,esikoinen syntyi helmikuussa ja täytin huhtikuussa siis 19,tuli näppivirhe..

 

[NeitiNasu]

Oon tyytyväinen. Ei ole kerinnyt lyödä lukkoon vielä mitään suunnitelmia, kun ne olisivat lasten kanssa menneet uusiksi taas jo monta kertaa.. Hyvä juttu mun mielestä. Eikä ole kerinnyt luoda sitä kuuluisaa uraa, on saanut tehdä töitä just siellä missä tykkää, ja niin vähän tai paljon kun tykkää. Elintasokaan ei ole ollut nuorena kovin korkea, sekin on hyvä, ei oo tullut tipahdettua korkeelta. Joo, kyllä mä olen sitä mieltä ett parempi näin.

 

[HelloShitty]

:wave:
olen juu. 25v ja lapset tehty! :heart: :heart: :heart: :heart:

 

[nuorena nuorena]

mikä on tehdä nuorena? olin 28 ekan syntyessä ja mun mielestä sain lapset nuorena. nykyään monet ensisynnyttäjät +40

 

[Taikatuuli]

Olin täyttäny just 22v. ku esikoinen syntyi, mun mielestä mulle ihan sopiva ikä saada eka muksu. Voi olla että menee lähemmäs 30 v. ku aletaan haaveilemaan seuraavasta... :wave:

 

[Non compos mentis]

Mieluummin näin, että ensi vuonna täytän 30 vuotta ja kuopuskin aloittaa koulun, kuin että tässä vaiheessa vasta vaihtelisi vaippoja. Kyllä se lasten saaminen oli niin, että joko nuorena tai sitten ei ollenkaan. Kieltämättä olen huomioinut lähipiirissäni toisten tehneen erilaisia ratkaisuja ja huomannut heidän olleen omalta kannaltaan oikeassa. Jos olisin odottanut, olisin varmaan voinut materiaalisesti tarjota lapsilleni enemmän yms.

 

[v]

Oon tyytyväinen. Ei ole kerinnyt lyödä lukkoon vielä mitään suunnitelmia, kun ne olisivat lasten kanssa menneet uusiksi taas jo monta kertaa.. Hyvä juttu mun mielestä. Eikä ole kerinnyt luoda sitä kuuluisaa uraa, on saanut tehdä töitä just siellä missä tykkää, ja niin vähän tai paljon kun tykkää. Elintasokaan ei ole ollut nuorena kovin korkea, sekin on hyvä, ei oo tullut tipahdettua korkeelta. Joo, kyllä mä olen sitä mieltä ett parempi näin.

Just samaa mieltä minäkin

 

[jenni -84]

Mä olen todella tyytyväinen siihen, että sain mun kaikki neljä lasta nuorena. Olen nyt 26 v. ja mies 29 v. ja meillä on lapset 1,5 v., 3,5 v., 5 v. ja kohta 7 v. (eli sain ekan 19-vuotiaana, tokan melkein 21-vuotiaana, kolmosen 22-vuotiaana ja kuopuksen 24-vuotiaana). Ollaan haaveiltu vielä parista kolmesta lapsesta. Me siis ollaan tosi lapsirakkaita ja halutaan oikee kunnon suurperhe. Mutta seuraavat ehkä vasta siellä kolmenkympin puolella, kun syksyllä esikoistyttö aloittaa koulun ja olisi kiva olla sillä tavalla "läsnä" hänelle, ettei kaikki huomioni kiinnittyisi ekojen kouluvuosien ajan vain siihen vauvaan (jos siis ajatellaan, että mä tulisin nyt raskaaksi).

Ja vielä sellanen asia, että mä todellakin kannustan "tekemään" ainakin ne ekat lapset nuorena, eli siinä ennen 25. :ttä ikävuotta. Se kaikki jaksaminen ym. innostuminen ns. "lapsen maailmasta" on paljon kestävämpää nuorempana. Ehkä taloudellinen tilanne ei ole ihan se parhain, mutta mitä ne opiskelijavanhemmille syntyneet lapset tietävät sellaisten kuusi vuotta insinööreiksi tai lääkäreiksi tai tuomareiksi koulutettujen vanhempien lasten "rikkaasta" elämästä? Maailma on liian materialistinen.

Minä olin opiskellut melkein yhden lukuvuoden tekstiilityönopettajaksi ennen kuin esikoinen syntyi. Mies taas oli lähes IT-alan opintojensa lopussa. Jäin kotiäidiksi n. 6:ksi vuodeksi (menetin tietysti opinto-oikeuteni) ja nyt olen aloittanut lähihoitajan opinnot, ne kiinnostavat minua, mutta kestävät myös lyhyen aikaa, joten jo noin puolentoista - parin vuoden kuluttua olen työelämässä.

Mitä siitä, vaikka ihmiset kauhistelisivat, kuinka nuori äiti oletkaan! Kun esikoisesi viettää rippijuhliaan tai peruskoulun päättäjäisiä, niin samaan aikaan ystäväsi lässyttävät 3-kuiselle esikoiselleen..

 

[jenni -84]

Ohops! Tulipas vähän pitkä "pätkä"

 

[---]

Minä olen 20v ja esikoinen syntyy huhtikuussa. Seuraavaan ollaan ajateltu koulujen jälkeen ruveta yrittään.

 

[haluis]

Mä haluaisin periaatteessa olla nuori/nuorehko äiti, jaksaisi ja vanhempana ei tarvitsisi vaihdella enää vaippoja, vaan voisi nauttia vanhemmista lapsista. Olen siis nyt 25. Opiskelen vielä, olisis varmaan ihan hyvät hetket sinänsä yrittää lasta nyt, niin hän olisi jo vanhempi kun astun työelämään/jatko-opintoihin, työtä hakiessa ehkä etu. Mies on 31 ja olisi ihan valmis lapseen, töissä ja kämppä.

Mut, mut.. En mä vielä halua heittää hyvästejä tälle vapaalle ololle, että voi lähteä kesäaamuna kiireettömästi maleksimaan ja lukemaan rannalle, tehdä asioita ihan vain omilla ehdoilla ja omassa aikataulussa. kavereiden kanssa spontaanisti terassille tai mökille. Haluan ehkä kuitenkin olla ihan omassa hyvässä seurassani vielä suurimman osan ajasta. Nautin yksinolosta ihan suunnattomasti ja vaihtoonkin haluaisin ehkä vielä.

No, kaikkea ei voi saada, vaikka olisikin kiva olla nuori äiti Ehkä mä ehdin vanhempanakin vielä. Onhan se ihan eri tilanne sit itsellä, kun muilla samanikäisillä kavereilla on jo koululaisia/teinejä ja meillä ehkä se vauva vasta, mut toisaalta mä olen sit saanut nauttia muista yhtä hyvistä jutuista nuoruusvuodet

 

[Anne Holmberg]

No jaa, miksipä noin nuorena kuin alle 3-kymppisenä niitä muksuja pitäisi edes alkaa hankkia?! Koska halutaan leikkiä kotia. Ainoa OIKEA syy.

Parhaat äidit on aina yli 3-kymppisenä esikoisensa saaneita, se on selvä se. Minä sain ekan 33-vuotiaana ja tokan 35-vuotiaana, nyt ovat 8- ja 6-vuotiaita ja minä siis 41. Meillä on omakotitalo pikkukaupungissa, koira, kaksi marsua ja kaksi autoa. Minä olen koulutukseltani juristi ja mieheni neurologi. Katsokaas, meillä on sentään kunnon hyväpalkkaiset ammatit! Ei tarvitse muksujen kärsiä ruuanpuuttesta, mitä 2-kymppisten teinien lasten kyllä pitää kestää.

Lapset on tarkoitettu yli kolmekymppisille, aikaisemmin on väärä aika taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti!

Me muuten aiomme hankkia varmaan vielä kolmannenkin, niin sitten on lapsilukumme täynnä! Edelliselle kirjoittajalle voisin sanoa, että olette miehenne kanssa kyllä ihan tyhmyyden huippuja!

 

[Anne H.]

Tarkoitin siis kirjoittajaa nimimerkillä jenni -84. Kumma kun jo -84 syntyneet ovat nykyään äitejä..

 

[Timangi-]

Sama mies pian 10vuotta ja lapsia kolme. Ikää tänä vuonna huimat 28v ja tyytyväinen olen, että lapset on saatu nuorella iällä :heart:

 

[ev]

olen 27v, lapset 9v ja 7v. saman miehen kanssa yhdessä vähän päälle 10v, hän on myös lasteni isä. voi se joskus mennä näinkin.

olin kuukautta vaille 18 kun esikoinen syntyi. monella oli asiaan mielipiteensä ja moni teilasi samalla myös suhteemme etei tule kestämään. no, meillä on todella vakaa suhde. vakaampi kuin esim. kavereillamme jotka on tässä välissä eronneet ja pariutuneet moneen otteeseen vaikka ovat minua vanhempia.

 

[nuori äiti]

Olen nyt 28, mies täyttää syksyllä 30. Meillä on kolme lasta, syksyllä 12 täyttävä, kuukautta vaille 8-vuotias ja sitten 5-vuotias kuopus.

Nyt jos saisin valita niin en hankkisi aivan näin nuorena lapsia, olin siis 16, 20 ja 23 kun lapset syntyivät. Lukion onnistuin käymään vuotta vanhempana esikoisen ja keskimmäisen välissä. Sen jälkeen olin kotona viisi vuotta ja aloitin opiskelut, valmistun syksyllä. Eli sinällään kaikki hyvin, kohta ammatti, lapset ja mies. Mutta mä en ole elänyt juuri ollenkaan vapaata nuoruutta, se harmittaa aika ajoin kun on viimeiset 12 vuotta ollut pallo jalassa kiinni. Lisäksi taloudellisesti on ollut aika tiukkaa, vaikka sanotaan, että materialismi ei ole hyväksi, mutta olisin ehkä kuitenkin halunnut taata lapsille hieman paremman lapsuuden taloudellisesti. Esikoisemme on käytännössä elänyt aika köyhää elämää koko elämänsä. Toivottavasti asiat muuttuu ensi vuonna.

Eli jos nyt saisin valita niin huolehtisin paremmin ehkäisystä ja hankkisin ekan vasta lähempänä 25 vuotta.

 

[Rokkaava KyborgiKarpalo]

mikä on tehdä nuorena? olin 28 ekan syntyessä ja mun mielestä sain lapset nuorena. nykyään monet ensisynnyttäjät +40

Niinpä, mä olin 26 kun eka syntyi, mutta mun mielestä olin vanha ensisynnyttäjä. Ekan jälkeen toivoin että olisin jo aiemmin lapset hankkinu, nyt en sitten oikein tiedä miten asiaa pitäisi ajatella. Mulla on tällä hetkellä 2 ja ikää28v, haaveissa oli monta lasta ennen 35v mutta nyt nää kaks jää ainoiksi. Ja toisaalta on hyvä että pystyy keskittymään vaan näihin mutta sitten ajattelee kaikkea että olisiko asiat toisin jos eka olisi syntynyt aiemmin ja ikäero olisi ollut suurempi... No tää on niin pitkä tarina.

mutta siis pointti oli se että mikä on nuori ja mikä ei.