Muita kenen mies ei ole juurikaan kotona...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikuinen kakkonen?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ikuinen kakkonen?

Vieras
Mun mies tekee kahta työtä siksi että saa näin säästöön matkarahoja kalastisreissuun kavereiden kanssa jonka tekevät joka elokuu. Muuten ei olisi rahaa lähteä. Niinpä keväällä ja kesällä tekee omaa työtään (iltavuro klo 13-01, aamuvuoro klo 04-16) ja aamut ennen iltavuoroja sekä vapaapäivät on siellä toisessa työssä. Ja tämän kruunaa se, että uurastuksen päätteeksi sitten lähtee tälle 9päivän kalastuslomalle. Meillä on 1v2kk ikänen poika,, mä olen nyt hetken töissä eli klo 08-16 ja mun äiti hoitaa poikaa kotona. Iltapäivällä tulen kotiin ja olen kaiken vapaa aikani sitten pojan kanssa. Toinen vauva syntyy syksyllä eli kohta jään äitiyslomalle. sitten olen yksin kahden pienen kanssa. Mä en jaksa enää. Olen uhkaillu erolla, olen koitaanu nätisti, mies ei tajua tekevänsä mitään väärää. Kaverit ja hänen sukulaisensa jopa ylistävät miestäni kun on niin ahkera että jaksaa kahta työtä tehdä ja mä vaan khetaan nalkuttaa. Mitä hienoa siinä on että kaiken vapaa-aikansa tekee töitä siksi että pääsee YKSIN lomalle? Yhteistä eikaa tai mun omaa aikaa ei käytännössä ole. Luoja että mua pelottaa kun kakkonen syntyy, miten mä jaksan 24/7 yksin... Mä kaipaan yhdessäoloa ja yhteisiä juttuja, olis kiva säästää yhteistä lomaa varten. Olis kiva että pääsis lenkille joskus vaikka kaverin kanssa, mä oon yrittäny kaikkeni kertoa etten jaksa mutta mies ei käsitä!
 
onpas pitkät vuorot :o on meilläkin mies paljon töissä mutta onneksi myös vapailla. Mutta kunhan itse palaan äippälomalta 3-vuorotyöhön, en tiiä missä välissä aiotaan viettää yhteistä aikaa.
 
Meillä kans mies tosi pitkiä päiviä (12h) töissä, meillä käy naapurista lapsenlikka tarvittaessa. Kyllä se joskus tässä kotona pyörähtää, ja vahtii lapsia tms vaatimuksesta ja olosuhteiden pakosta. Sunnuntaisin pitää päivällä vapaata ja NUKKUU... eli eipä juuri ehdi lasten kans oleen, ja keskenään jutellaan puhelimessa. Välillä tiedän vaan siitä että on käyny kotona, kun pyykkikorissa on likaset vaatteet. Ihana mies kumminkin, ja ite tykkään kotielämästä lasten kans, enkä kaipaa tässä mitään muuta kuin miehen kanaloon nukkumaan.
 
jos pelkästään uhkailet lähdöllä ja miehesi huomaa ettet toteuta sitä kuitenkaan niin sen takia ei ota tosissaan. kannattais näpäyttää sen verran että joku päivä lähtisitte oikeesti vähäksi aikaa lapsen kanssa pois. vaikka jollekkin sukulaiselle viikoksi tai edes viikonlopuksi
 
Meillä mies painaa duunia, mutta tosin yhteistä hyvää varten.
Sun tilanteesi kuulostaa aika surulliselta. Koita saada joku selvyys siihen, että mitä haluat ja mitä miehesi haluaa...jos ne ei kohtaa niin eivät tule kohtaamaan varmaan ikinä. Ja siinä kohden sun tarvii päättää, että haluatko olla epävirallisesti vaiko virallisesti yh.
 
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Mä olen paljon poijes kotoonta, mut yöt kumminki kotona. En ihan hirveesti ehi likan kanssa seurustelee, kun työ ja harrastukset vie niin paljon aikaa

Aika raakaa että sun harrastukset on sulle tärkeämpiä kuin lapsesi kanssa vietetty aika. Tai se että oot valmis pistämään vähäisestä ajasta harrastuksiin lapsesi ja parisuhteen sijaan.
 
Kuulostaa kyllä aika ankealta ap:n elämä jo nyt - saati kun vauva syntyy.
Nyt vaadit itsellesi edes parituntia viikossa omaa aikaa, sovi vaikka kaverisi kanssa tietty lenkkiaika ja kuten miehesi, ilmoitat sen vain hänelle - eihän hänkään tunnu neuvottelevan sinun kanssasi, milloin sinä hoidat lasta kotona!
Seuraavaksi vaadit yhteistä aikaa miehesi kanssa (niin, että hän on valveilla). Yhteinen harrastus olisi hyvä, mutta kertomilalsi työajoilla aika mahdoton tiettynä aikana mihinkään osallistua. Mites olisi edes lenkkeily/pyöräily - jaksaisko sun äiti hoitaa tunnin joskus lisää, sen aikaa kun viettäisit miehesi kanssa laatuaikaa kaksin...

"Nalkuttaminen" pidemmän päälle ei tehoa, kerro faktat ja vaadi parempaa kohtelua!
 
meillä mies pyörittää firman käytännön puolta ja välillä menee niin et mies käy kotona syömäs ja nukkumassa ja lähtee taas. Viikonloput menee usein huoltohommis ja sit ku mies kotiutuu niin mä lähden töihin.
Mies sano jo 3 vuotta sit et talveks sit hiljenee ja on aikaa olla kotona enemmän mut sitä talvee vielä odotellaan...
 
Nyt kyllä viimeistään keskustelujen paikka. Kai miehesi ymmärtää, että lapsenne on myös hänen ja hänellä on myös velvollisuuksia? Mielestäni lapsi voisi olla kokonaan kodin ulkopuolella hoidossa ja mies osallistuisi hoidon maksamiseen ja lapsen hakemiseen ja viemiseen.
Hän ei varmaan ymmärrä, että huolehdin kokonaan kodin pyöritätämisestä.
 
Niinpä, kaipaisin sellaista huomiota ja ehkä vähän kehaisuja joskus siitä että teen KAIKEN kotona. Mutta tuo oli mulle viimeinen niitti että hän kehtas mulle sanoa että hänen kaverinsakin ihmettelee miten mä nalkutan yhdestä ryyppyreissusta(jonka tekivät nyt Heinäkuussa9 kun muuten mies on niin ahkera että ihan kahta työtäkin painaa! Ehkä mä arvostaisin hänen työmääräänsä jos hän tekisi niin siksi että perheen vuoksi on pakko mutta kun hän tekee toista työtä täysin itsekkäistä syistä. Ja ehkä mä arvostaisin hänen työtään jos hän arvostaisi mun työtäni kotona jota teen 24/7. Mulla on kyllä ihanat vanhemmat jotka asuu tässä lähellä en mä muuten olis jaksanukaan mutta musta on miehen velvollisuus tehdä jotain myös lastensa ja vaimonsa eteen. Mä oon niin katkera siitä, ettei yhdessä tehdä mitään kivaa ikinä. Mä oon niin katkera siitä, että hän aina vaan ilmottaa mihin menee ja koska menee ja mun täytyy omaa menoani (viimes Huhtikuussa kävin kavereiden kanssa leffassa) suunnitella ja muistuttaa päiviä etukäteen että mies varmasti muistaa olla kotona sen hetken kun on luvannut.

Mä olen niin katkera tästä kuviosta miehelleni et mua pelottaa onko omulla enää muita tunteita jäljellä kuin tää katkeruus...

 
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Mä olen paljon poijes kotoonta, mut yöt kumminki kotona. En ihan hirveesti ehi likan kanssa seurustelee, kun työ ja harrastukset vie niin paljon aikaa

Miksi harrastat niin paljon? Eikö kannattaisi laitta joku homma telakalle ja olla lapsen kanssa sekin aika?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiilusilmäfanaatikko:
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Mä olen paljon poijes kotoonta, mut yöt kumminki kotona. En ihan hirveesti ehi likan kanssa seurustelee, kun työ ja harrastukset vie niin paljon aikaa

Miksi harrastat niin paljon? Eikö kannattaisi laitta joku homma telakalle ja olla lapsen kanssa sekin aika?

Ei oikein pysty. Mä olen joka päivä muutenki seiskaan/kasiin töissä, niin iltaisin ei juurikaan ehi seurustelee. Aamulla tunnin. Ja tuskin se likka kiusaantuu, jos mä olen yöllä treeniksellä ku se nukkuu...

 
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Alkuperäinen kirjoittaja kiilusilmäfanaatikko:
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Mä olen paljon poijes kotoonta, mut yöt kumminki kotona. En ihan hirveesti ehi likan kanssa seurustelee, kun työ ja harrastukset vie niin paljon aikaa

Miksi harrastat niin paljon? Eikö kannattaisi laitta joku homma telakalle ja olla lapsen kanssa sekin aika?

Ei oikein pysty. Mä olen joka päivä muutenki seiskaan/kasiin töissä, niin iltaisin ei juurikaan ehi seurustelee. Aamulla tunnin. Ja tuskin se likka kiusaantuu, jos mä olen yöllä treeniksellä ku se nukkuu...


No sitten. Mutta elä enää viikonloppusin harrasta :D
 
Halaus ap:lle. Täällä on toinen samassa tilanteessa ja kolmatta pukkaa tammikuussa. Tuntuu välillä että miestä ei perhe ja lapset kiinnosta yhtään. Sit se kehtaa valittaa jos mä en ole jaksanut kotona pestä pyykkiä, siivota yms. ruokaa sentään laitan, kun se on pakko. :) Isäntä tekee kolmea työtä. Kesälomalla se aikoi keskittyä perheeseen, mut oli se vissiin ehkä 2 päivää kotona, mut sittenkin illalla lähti kavereita moikkaamaan. Sen vanhin lapsi oli meillä muutamia päiviä, niin silloin se kyllä vietti aikaa kotona, mut ei muuten. Mielestäni tääkin jo väärin muita lapsia kohtaan. Ja ei puhettakaan että mulla olis ollu omaa aikaa sitten 4 vuoteen. Tiedän... itse olen tieni valinnut, mut saahan sitä aina valittaa. Ja joskus on kiva purkaa nää ajatukset ilmoille.
Huh huh...tästä tulis pitkä stoori, mut en jaksa enempää valittaa. Koitetaan yhdessä jaksaa eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiilusilmäfanaatikko:
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Alkuperäinen kirjoittaja kiilusilmäfanaatikko:
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Mä olen paljon poijes kotoonta, mut yöt kumminki kotona. En ihan hirveesti ehi likan kanssa seurustelee, kun työ ja harrastukset vie niin paljon aikaa

Miksi harrastat niin paljon? Eikö kannattaisi laitta joku homma telakalle ja olla lapsen kanssa sekin aika?

Ei oikein pysty. Mä olen joka päivä muutenki seiskaan/kasiin töissä, niin iltaisin ei juurikaan ehi seurustelee. Aamulla tunnin. Ja tuskin se likka kiusaantuu, jos mä olen yöllä treeniksellä ku se nukkuu...


No sitten. Mutta elä enää viikonloppusin harrasta :D


Mä alan taas ens kuus olee lauantaitki töissä. Ja illalla orkesterin kanssa treeneissä. Sunnuntai on oikeastaan ainoa päivä, kun on mahdollista olla kotona koko päivä
 
Meillä mies on viikot pois, töissä ja tekee kans pitkää päivää. Mut jos viikonloppuna oli 48 tuntia kotona josta noin 10 tuntia hereillä, loput ajasta nukkui...
Piti "pakottaa" et meni taaperon kans ulos :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Alkuperäinen kirjoittaja kiilusilmäfanaatikko:
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Alkuperäinen kirjoittaja kiilusilmäfanaatikko:
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Mä olen paljon poijes kotoonta, mut yöt kumminki kotona. En ihan hirveesti ehi likan kanssa seurustelee, kun työ ja harrastukset vie niin paljon aikaa

Miksi harrastat niin paljon? Eikö kannattaisi laitta joku homma telakalle ja olla lapsen kanssa sekin aika?

Ei oikein pysty. Mä olen joka päivä muutenki seiskaan/kasiin töissä, niin iltaisin ei juurikaan ehi seurustelee. Aamulla tunnin. Ja tuskin se likka kiusaantuu, jos mä olen yöllä treeniksellä ku se nukkuu...


No sitten. Mutta elä enää viikonloppusin harrasta :D


Mä alan taas ens kuus olee lauantaitki töissä. Ja illalla orkesterin kanssa treeneissä. Sunnuntai on oikeastaan ainoa päivä, kun on mahdollista olla kotona koko päivä

Miehet ei näköjään älyä perheestä mitään!!!!!
 
Meilla on talla hetkella tallainen etasuhde. Mina lasten kanssa Suomessa ja mies Etela-Koreassa. On n 5-6 vk siella ja sitten 2 vk lomalla Suomessa. Nain mennaan ainakin tuonne helmikuuhun asti.

Mies on tulossa kai Suomeen kaymaan nyt viikonloppuna. On Sporessa talla hetkella luovuttamassa asuntoa ja sulkemassa sopimuksia.
 
ap:n "mies" ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi, koska ei ymmärrä, mistä on kyse, kun on pieniä lapsia. ymmärtäisin kahden työn tekemisen perheen hyväksi, mutten itsekkäästi hän toimii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Halaus ap:lle. Täällä on toinen samassa tilanteessa ja kolmatta pukkaa tammikuussa. Tuntuu välillä että miestä ei perhe ja lapset kiinnosta yhtään. Sit se kehtaa valittaa jos mä en ole jaksanut kotona pestä pyykkiä, siivota yms. ruokaa sentään laitan, kun se on pakko. :) Isäntä tekee kolmea työtä. Kesälomalla se aikoi keskittyä perheeseen, mut oli se vissiin ehkä 2 päivää kotona, mut sittenkin illalla lähti kavereita moikkaamaan. Sen vanhin lapsi oli meillä muutamia päiviä, niin silloin se kyllä vietti aikaa kotona, mut ei muuten. Mielestäni tääkin jo väärin muita lapsia kohtaan. Ja ei puhettakaan että mulla olis ollu omaa aikaa sitten 4 vuoteen. Tiedän... itse olen tieni valinnut, mut saahan sitä aina valittaa. Ja joskus on kiva purkaa nää ajatukset ilmoille.
Huh huh...tästä tulis pitkä stoori, mut en jaksa enempää valittaa. Koitetaan yhdessä jaksaa eteenpäin.

Kiitos halauksesta, tuli tarpeeseen! Jaksamista sullekin! Minkälaiset ikäerot teidän lapsilla on?

Eilenkin illalla olin koko päivän ollu pojan kanssa kotona ja hänellä on nyt äiti-takiais vaihe menossa. Mies sitte tuli töistä kotiin ja ajattelin etten heti ala vaatimaan hänen huomiotaan omille tai pojan jutuille, hän moikkasi poika, pusutteli ja siirtyi sohvalle räpläämään uutta videokameraa. Tässähän se ilta sit vierähtikin. Sitte oyysin häntä viemään pojan nukkumaan kun kello oli kahdeksan ja oli kylvettäny ja syöttäny hänet. Ei ehtiny ku tuli keihäänheittoa! Ja pojan aikana mä en ala tappeleen. Ja kun sain sitte poitsun nukkumaan olin niin loukkaantunu miehelle että kävin suihkussa ja marssin sänkyyn nukkumaan. en jaksa enää mainita näistä aisoista. Kyllä mä ymmärrän et työpäivän jälkeen lataa hetken mutta että se videokameran räpläys vei voiton kaikelta muulta. Sitte hän kehtaa vielä sanoa välillä pojalle että eikö äiti jaksa, äiti nyt on sellanen ettei se aina jaksa ym. Olis edes pahoillaan ettei ole aikaa tai kiinnostusta mutta kun EI SE TAJUA!

Mutta ei riittäis voimat mihinkään eroprosesseihinkaan nyt raskauden aikana.
 
meillä mies joka päivä aamulla klo 5 lähtee ja ilta 7 tulee yleensä suunnilleen kotio, peltoaikana parhaimillaan yöllä 4... mä en ymmärrä millä se on järjissään kun joskus menee monta päivää et se kerkee kaatua sänkyyn ja taas kello soi!!! nyt se on meille tupaa rakentanu niin yleensä ilta 9 tulee kotiin!! meillä 4 pientä lasta, mut jotenkin sitä oppii tiettyyn kaavaan, sunnuntaisin on kotosalla ja joskus tuntuu et se vaan häiritsee normaalia elämää :) aluksi olin vihainen ja mietin jopa eroa kun ei kotona olotuntunu kiinnostavan, mut sit hokasin et ittelleni mä vaan veritulpan aiheutan turhalla kyynisyydellä ku ne asiat ei muutu!!! toki jos mies olisi jossain ulkopuolisella töissä niin ehkä sit kiehuisin enemmän, mut elukat ku on hoidettava arkena ja pyhänä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap..:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Halaus ap:lle. Täällä on toinen samassa tilanteessa ja kolmatta pukkaa tammikuussa. Tuntuu välillä että miestä ei perhe ja lapset kiinnosta yhtään. Sit se kehtaa valittaa jos mä en ole jaksanut kotona pestä pyykkiä, siivota yms. ruokaa sentään laitan, kun se on pakko. :) Isäntä tekee kolmea työtä. Kesälomalla se aikoi keskittyä perheeseen, mut oli se vissiin ehkä 2 päivää kotona, mut sittenkin illalla lähti kavereita moikkaamaan. Sen vanhin lapsi oli meillä muutamia päiviä, niin silloin se kyllä vietti aikaa kotona, mut ei muuten. Mielestäni tääkin jo väärin muita lapsia kohtaan. Ja ei puhettakaan että mulla olis ollu omaa aikaa sitten 4 vuoteen. Tiedän... itse olen tieni valinnut, mut saahan sitä aina valittaa. Ja joskus on kiva purkaa nää ajatukset ilmoille.
Huh huh...tästä tulis pitkä stoori, mut en jaksa enempää valittaa. Koitetaan yhdessä jaksaa eteenpäin.

Kiitos halauksesta, tuli tarpeeseen! Jaksamista sullekin! Minkälaiset ikäerot teidän lapsilla on?

Eilenkin illalla olin koko päivän ollu pojan kanssa kotona ja hänellä on nyt äiti-takiais vaihe menossa. Mies sitte tuli töistä kotiin ja ajattelin etten heti ala vaatimaan hänen huomiotaan omille tai pojan jutuille, hän moikkasi poika, pusutteli ja siirtyi sohvalle räpläämään uutta videokameraa. Tässähän se ilta sit vierähtikin. Sitte oyysin häntä viemään pojan nukkumaan kun kello oli kahdeksan ja oli kylvettäny ja syöttäny hänet. Ei ehtiny ku tuli keihäänheittoa! Ja pojan aikana mä en ala tappeleen. Ja kun sain sitte poitsun nukkumaan olin niin loukkaantunu miehelle että kävin suihkussa ja marssin sänkyyn nukkumaan. en jaksa enää mainita näistä aisoista. Kyllä mä ymmärrän et työpäivän jälkeen lataa hetken mutta että se videokameran räpläys vei voiton kaikelta muulta. Sitte hän kehtaa vielä sanoa välillä pojalle että eikö äiti jaksa, äiti nyt on sellanen ettei se aina jaksa ym. Olis edes pahoillaan ettei ole aikaa tai kiinnostusta mutta kun EI SE TAJUA!

Mutta ei riittäis voimat mihinkään eroprosesseihinkaan nyt raskauden aikana.

Voi että kuullostaa niin tutulle. Mulla vanhempi täyttää neljä ja nuorempi samanikäinen kuin sulla. Meillä isäntä on joskus tuon vanhemman pojan kans, mut tosi harvoin. Nuorempaa tuskin on syöttänyt edes koskaan. Vanhimman poikansa, joka siis asuu äitinsä kans ni sen kans kyllä sitten touhuaa, kun on täällä.
Isäntä ihmettelee miks olen niin väsynyt. No kyllähän tässä tekemistä riittää ja sit pitäis vielä sitäkin jaksaa helliä ja keskellä yötä, mut ei kiinnosta. Sit mökötetään.
 

Yhteistyössä