Toggle sidebar

Muita tosi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsyneitä?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
miten musta-valkoista ajattelua....
Kerropa miten unikoulu auttaa esim meille, kun lapsi on alusta asti itkenyt unissaan vatsavaivojaan?
Se on kumma, että jos joku on itsellä onnistunut, niin heti pidetään itsestään selvyytenä, että sama ratkaisu sopii kaikille. Ei kaikki vauvat itke/ herää yöllä, koska ovat ""tottuneet saamaan palvelua"". Ja toisaalta, mitä sitten vaikka vaikka heräisivätkin. Kaipa täällä on oikeus valittaa väsymystä, vaikkei unikoulua haluisikaan pitää.
Kaipa sinäkin niin teet, vaikka väsymys olisi ihan itse aiheutettua (valvonut liian myöhään, krapula tms).
Se on kumma, että kun on 'äiti' tittelin saanut, mistään ei saa enää valittaa, ilman että asialle pitää heti tehdä jotain, ja tulee juuri tälläisiä kommentteja tyyliin ""omapa on vikasi"". Muistan kyllä ennen äiteyttä purnanneeni monestakin asiasta ilman ""asiantuntijaneuvoja"", Argh!
Ja jos lukisit ketjun tarkemmin, olisit huomannut, että kyllä aiemminkin puhuttiin unikoulusta. Mm juuri ap ilmoitti sen pitäneensä...
 
Jatkuva heräily ja kuukausien väsymys on raskasta äidille. Kyllä täällä on ihan vilpitön halu auttaa siitä kierteestä pois. Sairasta/mahavaivaista lasta unikoulut ei auta, mutta terveitä lapsia usein auttavat. Mielestäni aiheesta tulleet kommentit ovat kannustavassa hengessä kirjoitettuja. Monella on korkea kynnys aloittaa unikoulu, mutta muilta kuullut positiiviset kokemukset varmaan kannustavat.

Jo vajaata vuosikasta kannattaisi ohjata siihen suuntaan, ettei joka itkuun/kitinään reakoisi. Meillä tyttö heräilee yön mittaan ja itkaisee välillä, mutta emme reakoi siihen. Olemme yrittäneet totuttaa lasta samaan unenpäästä itse kiinni. Niin hän tekeekin lukuunottamatta aikoja, jolloin hän on sairaana.

Valittaa saa ja pitääkin, sillä se usein helpottaa. Enpä usko, että kukaan täällä toisin ajattelee. Vinkit on varmasti annettu vilpittömästä empatiasta.
 
Jos olisit lukenut tarkemmin viestiäni, olisit huomannut, että nimenomaan olin kirjoittanut, että tämä ei toimi, jos lapsi on kipeä (heti toinen lause). Unikoulu ei tosiaankaan auta, jos on vatsavaivoista ym. kyse. En missään nimessä tarkoittanut sitä niin kuin olet nyt ymmärtänyt. Mutta kuten monista viesteistä käy selväksi, unikoulua vierastetaan, niin tein itsekin. Sitkasin sitä aina sinne 10 kuukauden ikään asti, kunnes rohkaistuin. Ja kyllä kannatti! Tämä toimi meillä ja on toiminut äärettömän monella muullakin. Siksi kirjoitin viestini, en siksi, etteikö täällä saisi valittaa. päin vastoin! Mutta tämä oli siis meidän kokemus, joka ehkä rohekaisee ja auttaa jotakuta. Toivottavasti itse saat nukuttua jossain vaiheessa, ettet ihan heti hermostu ja ajattele muiden arvostelevan juuri sinua, koska siitä ei missään tapauksessa ole kyse.
 
Meillä tosiaankin pidettiin unikoulua tuossa 7kk:n jälkeen ja se auttoikin peräti kahdeksi viikoksi, sitten alkoi taas yöheräilyt.
En ole missään vaiheessa tietääkseni kirjoittanut pomppaavani jokaiseen pikkukitinään? En todellakaan ryntää lapsen luo jokaisesta pikku inahduksesta! Kiva, että aletaan syyllistää äitiä, jos lapsi nukkuu huonosti!

Viime yönä poika heräsi ehkä 4 kertaa. Koko yö meni ilman tuttia =) Yöunille nukahtaminen kesti tavallista pidempään, mutta muuten tutin poissaoloa ei oikeastann huomannut.

Kiitos kaikille tsemppaajille, koitetaan kestää =)

 
Taitaa olla tämän ihmisen luonto yrittää neuvoa ja auttaa toisia jos on itselle tullut joku ongelma ratkottua. Totta, ei mene kaikilla samalla lailla. Luin kyllä ketjun että unikoulua oli pidetty aiemmin. Mutta voihan sitä pitää uudelleenkin. Kun lapsi kasvaa niin ehkä on enemmän valmiuksia repalettomiin öihin... tai sitten ei. Valitakaa vaan minkä jaksatte, en sitä aio kieltää. Myönnän että unikoulu ei ehkä ole paras vaihtoehto masuvaivojaan itkevälle pienokaiselle.
 
Meillä heräillään edelleen 3-4 kertaa, poika 1v 3kk....Ei jaksa sen enempää ees kirjottaa.Ymmärtänette.Niin, paitsi että ryvenpä nyt vielä itsesäälissä, EI YHTÄÄN KOKONAISTA yötä vielä nukuttu.Tässä sekoaa.
 
Täytyyhän sitä saada jonnekin valittaa ja purkaa tuntojaan, eikö =)
Joskus on tärkeää saada tietää, että löytyy kohtalotovereita, jos jokin asia pännii/harmittaa/väsyttää/ottaa aivoon. Pelkkä tieto siitä, että löytyy muitakin, saattaa helpottaa oloa.
 
Kuka sinua, ap, syyllistää?!

Muutamassa kirjoituksessa oli maininta, että äidit herää vaikka isillä on ""yövuoro"". Tästä voisi päätellä, että vauvan luo kiirehditään ehkä turhankin nopeaa. Kukaan ei ole väittänyt, että juuri sinä, ap, reakoit joka kitinään.

Ajatuksiahan täällä vain vaihdellaan. Eikä kirjoitukset ole aina välttämättä kohdistettu vain yhdelle henkilölle. Älkää hyvät ihmiset hermostuko hyväntahtoisista vinkeistä.
 
Isä on kyllä meillä kuvioissa mukana, mutta ei tietty välttämättä kaikilla. Ja on yövuoroja yms. Ja mielestäni vaikka lastenhoito kotona olevan työtä onkin (ja vaativaa sekä tärkeää sellaista), niin kyllä silti katson tärkeämmäksi, että mies saa nukkua yöt jotta jaksaa omissa töissään. Kotona voi meinaan vaikka koko päivän kulkea pyjamassa aivot narikassa, eikä samalla tavalla tartte skarpata, kuin jos on esim asiakaspalvelussa, tai ajaa rekkaa työkseen (kuten meillä).
Itse en myöskään mitenkään pysty kuuntelemaan pikkuisen hysteeristä itkua, joten mieluummin olen tässä kierteessä, kuin unikoulutan (ainakin vielä).
Joten kyllä, syyllistäkää vain, itse tämän mahdollistan, mutta todellakin, kaipa sitä välillä siltikin saa vähän valittaa ja kysellä muilta miten menee yms.
Ja niinkuin ap sanoi, välillä vain tieto, ettei ole ainut kenellä tälläistä on, auttaa...
Jaksamista kaikille, eikä herneitä nenuun
 
Tämän ketjun tarkoitus on ilmeisesti vain tsempata kanssakärsijöitä, mutta en silti malta olla kannustamatta tuohon vastuunjakamiseen. (Tosin olen myös unikoulujen suuri puolestapuhuja :)

Mieheni jaksoi vastuullisessa työssään (johtavassa asemassa oleva DI), kun sai kuitenkin joka toisen yön nukkua kunnolla. Viime yönä tyttö taas heräili hampaitaan eikä nukkunut klo 2.30 jälkeen yhtään ehjää tuntia. Kuudelta heräsi kokonaan. Mieheni oli vastuussa viime yön ja minä olen tulevan yön.

Jos kotona nukkuminen ei onnistu, käykää välillä vaikka kaverin luona nukkumassa. Kunnon keskeytymätön uni edes silloin tällöin tekee ihmeitä kropalle ja mielelle. Älkää ajako itseänne loppuun.

Nämä vinkit tulevat nyt sellaiselta, joka tietää mitä todellinen väsymys on. Vauvan ollessa n. 3 kk lysähdin lattialle ollessani hänen kanssaan kaksin kykenemättä enää nousemaan ylös, niin väsynyt olin. Onneksi puhelin oli lähettyvillä ja sain hälyytettyä apua.

Voimia!
 
Ihan sama vaikka meniskin muualle nukkumaan, en kuitenkaan saisi unta (vaikka on kuinka paljon univelkaa), kun miettisin miten siellä kotona menee. Tässä uniasiassakaan kaikki eivät ole samanlaisia, ja kertakaikkiaan eivät pysty nukahtamaan heti kun tilaisuus tulee vaikka olisi mikä.
Ja kyllä isä unet ovat suht tärkeitä, jos unettomuudella voi olla ihmishenkiä kyseessä. Esim just rekkakuski. Tuskin halutaan taas suuronnettomuutta, jossa voidaan sitten syyttää kuljettaa kuolemantuottamuksista.
 
Meillä 8kk tyttö, ei ole myöskään yhtään kokonaista yötä vielä nukkunut, paras yö on kai tähän mennessä ""vain"" 3 heräämistä. Pisin yhtäjaksoinen unipätkä on varmaan ollut se 5h meilläkin, mutta nekin on sormilla laskettavissa ne kerrat.
Ensin ajateltiin sen johtuvan mahavaivoista ja odotettiin sen loppuvan 3kk iässä (onneksi hiukan paranikin, silloin pienenä oli öitä ettei nukuttu juuri ollenkaan...), sitten odotettiin että kiinteiden aloitus 6kk iässä auttaisi (kaikki sanoivat, että heräily johtuu nälästä, no yösyöminen kyllä väheni mutta ei heräily), ja nyt arvellaan hampaiden tekevän kiusaa, toivotaan että kun pääsevät puhkeamaan niin helpottaa... Toivossa on hyvä elää...
Päikkäreitä ei itse pysty ottamaan, kun tyttö ei nuku päivällä kuin ulkona vaunuissa. Mies kyllä herää välillä yöllä vauvan kanssa, mutta joudun joka tapauksessa itsekin heräämään, kun vauva ei yleensä suostu isän kanssa nukahtamaan uudestaan ilman huutoa. Ja mies on sen verran paljon unta tarvitsevaa sorttia, että jos hän valvoo yön niin nukkuu sitten seuraavan päivän..
No, kai se siitä viimeistään murrosiässä, kuten joku jo totesikin. Pikkukakkonen ois silti haaveissa, saa nähdä kuin paljon sitten väsyttää!
 
Pahimmassa väsymyskierteessä en itekään saanut unta, vaikka tilaisuus olisi ollut. Hain lääkäriltä unilääkereseptin, joka auttoi. Myös imettäville sopivia unilääkkeitä löytyy. Unettomuudesta tulee helposti noidanpyörä, joka kannattaa jotenkin katkaista.
 
Viime yökin meni ilman tuttia =)
Ja vain 2 heräämistä yön aikana. Jospa tämä tutittomuus auttaisi, pidän peukkuja pystyssä =)

Tutti on siis jätetty kokonaan pois, sekä öistä että päivistä. Toivottavasti ei tarvii palata enää sen käyttöön.
 
Elinalle: kuulostaa tosi tutulta tuo ""etappien odottaminen"". Meillä kanssa ensin odotettiin 3 kk rajapyykkiä, kun laps huus yötä päivää. No, se jatkuva itkeminen (koliikki) helpotti siinä hiukka 4kk vanhempana. Unet ei silti parantuneet. Sitten tosiaan alkoi kaikki hokemaan että kyllä se sitten nukkuu kun kiinteitä saa (itse en ollut tätä mieltä, koska en ollut sitä mieltä että nälkäänsä heräilee. Joskus jopa 10min välein heräsi). No, 6kk alettiin kiinteitä syömään, eikä tuo ainakaan vielä ole kunnolla nukkunut. Nyt poitsu siis 10kk. Ja tosiaan, täällä myös nukutaan vain vaunuissa, ja päiväunetkin kestävät vain n 30min, joten....
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa