Raivotar
Täällä menossa rv 40+4 eikä merkkiäkään synnytyksestä, ei supistuksia, ei limatulppia, ei mitään. Alkaa hermot olla tosi kireällä, ärisen miehelle ja jopa kävelylenkillä jupisen vastaantulijoille vihaisesti. Välillä itkettää, useimmiten vain raivoan. Olen niin kypsä kantamaan tätä valtavaa mahaa ja kyttäämään joka oiretta, että josko jo tulisi lähtö. Sukulaiset ja kaverit pommittavat viesteillä, että eikö vieläkään. < No ei!! Kohta varmaan mottasen seuraavaa vastaantulijaa naamaan tai sitten en uskalla enää poistua kotoa ja pitää pyytää mieskin jonnekin yökylään, kun ei ole turvassa kotona täällä raivottaren kanssa. En jaksa enää väkisin keksiä mitään tekemistä, kun vauvan vaatteet on jo pesty, olen lukenut lukemattomia kirjoja ja lehtiä, nettiä on koluttu jne. Lisäksi pelkään, että vauvasta kasvaa kauhea monsteri, joka ei mahdu tulemaan edes alakautta ulos tai sitten repeän pahasti. Esikoista siis odotan.
Onko täällä kohtalotovereita joiden kanssa yhdessä raivota?
Onko täällä kohtalotovereita joiden kanssa yhdessä raivota?