Toggle sidebar

Mul on tosi paha mieli siitä että lapseni kasvaa ilman isää..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Kika"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

"Kika"

Vieras
Eletään kahdestaan, tytön isä ei ole ollut kuviossa. Hän on täysin kelvoton isäksi, joten en edes harkitse että otettais hänet elämäämme. Olin hyvin nuori ja typerä kun tulin raskaaksi sellaiselle ihmiselle..
On niin paha mieli tytön puolesta. Niin toivoisin, että hänellä olisi isä.
Miten paljon isättömänä kasvaminen vaikuttaa lapseen?
 
Mun ystäväni on sanonut, ettei vaikuttanut häneen mitenkään, ei osannut isää kaivata ja muita miehen malleja oli riittävästi ympärillä.
Tai ainoa, josta sanoi aikuisiällä, kun tapasi isänsä ekaa kertaa oli se, että olipas mukava nähdä joku saman näköinen ihminen. Kun äitinsä ja äitinsä suku on ihan erinäköistä porukkaa. Siis ystäväni on perinyt vahvasti isänsä piirteitä.

Mutta ei ole koskaan itkenyt minkään isän perään ja muistaa tarhassa askarrelleensa papalleen kortteja isänpäivänä yms
 
Minkä ikäinen lapsi nyt on? Mun tyttö on jo koululainen ja ihan onnelliselta lapselta vaikuttaa vaikka on koko ikänsä kasvanut ilman isää. Ehkä se on helpompaa kun tilanne on ollut aina sama. Tsemppiä teille :)
 
Mä olen kasvanut ilman isää. En ole häntä koskaan osannut kaivata, en ole katkeroitunut tai mitään sellaista. Ei kyllä vaikuta lapseen mitenkään negatiivisesti. Tai ei ainakaan mun kohdalla ole niin käynyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja moekoe:
Mun ystäväni on sanonut, ettei vaikuttanut häneen mitenkään, ei osannut isää kaivata ja muita miehen malleja oli riittävästi ympärillä.
Tai ainoa, josta sanoi aikuisiällä, kun tapasi isänsä ekaa kertaa oli se, että olipas mukava nähdä joku saman näköinen ihminen. Kun äitinsä ja äitinsä suku on ihan erinäköistä porukkaa. Siis ystäväni on perinyt vahvasti isänsä piirteitä.

Mutta ei ole koskaan itkenyt minkään isän perään ja muistaa tarhassa askarrelleensa papalleen kortteja isänpäivänä yms
Click to expand...

Joo, ei minunkaan tyttäreni mitenkään vaikuta isää kaipaavan. Ja miehen malleja on lähipiirissä paljon, hän on hyvin läheinen isoisiensä ja enojensa kanssa, myös paras ystäväni on mies, ja he viettävät paljon aikaa yhdessä.
 
[QUOTE="silakka";25760775]Mä olen kasvanut ilman isää. En ole häntä koskaan osannut kaivata, en ole katkeroitunut tai mitään sellaista. Ei kyllä vaikuta lapseen mitenkään negatiivisesti. Tai ei ainakaan mun kohdalla ole niin käynyt.[/QUOTE]

Riippuu paljon muista ihmisistä, jotka lasta ympäröi. Lapsi voi kaivata isää joskus ja hänen tulee antaa kaivata. Missään nimessä ei saa tunteita torjua vaikka äidin omaatuntoa ne kolkuttaisikin.

Ja kukaan ei tiedä, etteikö ap:n elämään joskus astuisi mies josta tulee paitsi hieno puoliso myös hieno isäpuoli lapselle.
 
  • Tykkää
Reactions: moekoe
[QUOTE="Kika";25760733]Eletään kahdestaan, tytön isä ei ole ollut kuviossa. Hän on täysin kelvoton isäksi, joten en edes harkitse että otettais hänet elämäämme. Olin hyvin nuori ja typerä kun tulin raskaaksi sellaiselle ihmiselle..
On niin paha mieli tytön puolesta. Niin toivoisin, että hänellä olisi isä.
Miten paljon isättömänä kasvaminen vaikuttaa lapseen?[/QUOTE]

Siskon tyttö nyt rippikoulun käyneen ikäinen..koko ikänsä ollut ilman isää..välissä siskolla miesystäviä mutta ei muuta. Huono parisuhde, isänmalli on monta kertaa pahempi vaikutukseltaan tyttöön entäkö se ettei sitä ole ollenkaan! Älä syytä tai morkaa itseäsi, ihan turhaan.
Kauheesti ei edes lähipiirissä miehen malleja (ainkaan erityisin hyviä) mutta fiksu, arvonsa tunteva, toisia kunnioittava, ihana ja lämmin tyttö :)

Tsemppiä teille <3
 
Kiitos kaikesta tsempistä ja kannustuksesta:)
Tyttö on nyt eskari-ikäinen.
Mulla on itsellä ollut (tai on edelleen) hankala isäsuhde. Minulla on hyvä isä, mutta hän on etäinen, hänen on vaikea näyttää tunteitaan ja hän on taipuvainen masentumaan ja sulkeutumaan. Itse olen kärsinyt tästä, ja kärsin edelleen. Kaipaan ja haen hyväksyntää ja rakkautta, edelleen, 24-vuotiaana..
En halua että tyttäreni joutuu kokemaan nämä sama tunteet kuin minä, siksi olen niin huolissani isättömyydestä.
 
Täällä myös yksi lasta yksin kasvattava. Isä ei ole eikä tule valitettavasti olemaankaan lapsen elämässä mitenkään mukana. Lapsi on 5-vuotias ja asiasta on joskus hänen kanssaan juteltu. Muita miehiä hänen elämässään on läsnä mm. pappoja ja kummisetiä. Poikani ei ainakaan toistaiseksi ole kovasti isää kaivannut, välillä toki tulee aikoja kun tästä pitää puhua. Olen kertonut, että perheet ovat erilaisia ja meidän perheessä ei ole isää. Oikeastaan minulla ei edes ole juuri tietojakaan kerrottavaksi lapselle hänen isästään, tilanne on siten hieman erilainen meillä.
 
[QUOTE="Kika";25760881]Kiitos kaikesta tsempistä ja kannustuksesta:)
Tyttö on nyt eskari-ikäinen.
Mulla on itsellä ollut (tai on edelleen) hankala isäsuhde. Minulla on hyvä isä, mutta hän on etäinen, hänen on vaikea näyttää tunteitaan ja hän on taipuvainen masentumaan ja sulkeutumaan. Itse olen kärsinyt tästä, ja kärsin edelleen. Kaipaan ja haen hyväksyntää ja rakkautta, edelleen, 24-vuotiaana..
En halua että tyttäreni joutuu kokemaan nämä sama tunteet kuin minä, siksi olen niin huolissani isättömyydestä.[/QUOTE]
Mutta sulla on siis isä elämässäsi, vaikkakin etäisesti? Ja lapsellasi ei siis "ollenkaan"?

Koet että sulla on hankala isäsuhde. Mä en koe, koska isä ei ole koskaan elämääni kuulunutkaan. Sitä harvemmin ei osaa kaivata mitä ei ole koskaan ollutkaan.

Ja sillä on tietysti vaikutusta lapseen miten sä itse olet. Jos olet kovin pahoillasi isättömyydestä niin se heijastuu myös lapseen.
 
Itse olen saanut eskari-ikäisenä upean isäpuolen. mutta silti kun näen biologisen isäni, ehkä kerran 10v niin olo on ihan hirveä. itkettää jne. vaikken ikinä muista asuneeni saman katon alla hänen kanssaan. jotakin alitajuntaista hommassa on kuitenkin.
 
Olen jo keski ikäinen nainen ja mulla on jo aikuinen28v tytär jolla on 9v poika ja toinen tulossa.se ettei hänellä ollut isää lapsena ei ole ollut suurin asia huonolla tavalla
Pahinta hänelle on ollut se että hänen äitinään nuoruuden mokieni takia en voinut pitää häneen yhteyttä vaikka olisin halunut kuinka paljon
Elämäni johti lopulta parisuhteeseen narkomaanin kanssa ja sorruin itsekkin käyttämään
Olen nykyään kuivilla ja yritän parhaani mukaan olla hyvä äiti menneestäni huolimatta.äiti on tärkein lapselle
Vaikka olisi joskus huonompikin
Kaikkea hyvää isättömille lapsille ja äideille yksinhuoltajina
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa