Mulla menee HERMOT ton 3,5 vuotiaan kanssa

[rääh]

On aina ollut äidin tyttö ja ns roikkunut helmoissa. On myös puhelias ja huomion kipeä ainut lapsi. Isänsä kanssa touhuaa myös ja etenkin lähtee mieluusti mukaan eri paikkoihin. Aika jakaantuu isän ja minun välillä noin 70%/30%, eli vapaa-ajasta lapsi on mun seurassa selkeästi enemmän. Ei sillä, ettei isä haluaisi/yrittäisi olla tytön kanssa, mutta se ei kelpaa tytölle. Eihän kenenkään hermo kestä "väkisin" toista pitää kanssaan. Tytöllä on aina joku selitys, miksi ei isänsä kanssa voi mennä ja touhuta. Esim koska hänellä on pipi polvessa- ollut jo yli viikon. Tai hänellä on keksiä suussa tai ihan mitä tahansa.

Mun kanssa tunkee mukaan paskallekin. Jos käsken ulos vessasta ni seisoo oven takana odottamassa. Mieluiten seisoisi vähintään 30cm päässä minusta. Istuu kainalossa ja puhuu,puhuu,puhuu ja kyselee ja puhuu ja vaatii huomiota.

Kylässä kiinnostaa muidenkin seura ja lapset, mutta usein silloinkin yrittää tulla mun kanssa leikkimään, vaikka olisi omanikäinen kaverikin tarjolla! Yritä siinä jutella ku yks kälisee vieressä ja jakaa rooleja/yrittää saada leikkimään.
Touhuaa omiaan vain jos teen kotitöitä. Tai olen menettänyt hermoni ja käskenyt sen matkoihinsa. Tässä tilanteessa maksimissaan 10min leikkii ennenku taas iholla.
Nyt lomalla tämä käytös on pahentunut entisestään. Mulla on pinna helvetin kireellä koko ajan. Mies yrittää keventää kyllä viemällä tyttöä ja kun yhdessä ollaan ottaa ohjat vaikka vinkumista seuraisi, ku näkee että kohta pamahtaa.

En yhtään tiedä miten toimia rakentavasti? Vai onko vaan oltava Onnellinen, ku toinen mun seurassa viihtyy? Inhottavaa ku koko aika pinna kireellä.

 

["..."]

No on erikoisen kuuloista, ettei viihdy isänsä kanssa.

 

[vierass]

Miksi sinä leikit sen lapsen kanssa. Leikkiin on oma aikansa ja kun se loppuu, et mene leikkiin mukaan vaan teet niitä omia asioitasi. Isän kanssa he menevät vaikka ulos, niin ettet ole näkyvillä. Ja opetat sen lapsesi heti siihen , että sinä et ole hänen leikkikaverinsa kaiken aikaa, sinä olet aikuinen ja aikuisten seurassa ollessasi et leiki lapsen kanssa, vaan lapsi tekee ihan jotain muuta.

 

[käyttäjäMinttu]

Isän kanssa touhuaa? No mitä se sinä touhuat lapsesi kanssa?

 

[vierass]

Aika tutulta kuulostaa. Meillä isä kelpaa hyvin, kun minä en ole paikalla eli joko minä lähden välillä kotoa muualle tai isä ja lapsi lähtevät. Muuten annan aina välillä täydellisesti lapselle huomion ja sitten teen selväksi, että nyt teen tämän oman hommani. Kunhan on saanut välillä täyden huomion, sen viimalla jaksaa häärätä myös omiaan. Kylässä meillä ei ole ongelmia eli siihen en osaa sanoa mitään.

 

[Tsädäm]

Meillä 3,5v poika joka on ollut kiinni minussa ja jolle isä ei millään ole kelvannut iltasatuja lukemaan, suihkuttamaan tms. Tai ei olisi kelvannut jos olisi saanut valita, sillä vastalauseista huolimatta olemme "jakaneet vuoroja" isän kanssa. Oletan tuon riippuvuuden johtuvan suureksi osaksi siitä, että olin pojan kanssa kotona 2,5 vuotta ja hoidin ylivoimaisesti enemmän arkirutiineja. Nykyään isä on jo aika pop, ja yhä useammin poika haluaa tehdä nimenomaan isän kanssa asioita jotka ennen oli niin vaikeita ilman äitiä.

Ja mitä tulee itsekseen leikkimiseen; joku mainitsi antavansa välillä täyden huomion jolloin lapsi "jaksaa" taas olla itsekseen. Saman olen todennut toimivan meillä, eli jätän kotiaskareet hetkeksi kokonaan, paneudun pojan seuraan ja autan vaikka rakentamaan junaradan, jonka jälkeen saan rauhassa jatkaa hommiani. Sellainen puolihuolimattomasti osallistuminen kyllä huomataan ja palkitaan vain suuremmalla huomionhaulla.

 

[rääh]

Koska tyttö on ainut lapsi, niin tunnen ristiriitaa siitä, että hänellä ei ole leikkikaveria kotona ja toisaalta minä en haluaisi olla se leikkikaveri. Teemme yhdessä arkisia asioita, eli laitamme ruokaa, siivoamme, pyykkäämme. Sen lisäksi luemme joka päivä vähintään iltasadun ja usein muulloinkin. Keskustelemme paljon, leikimme poneilla, pehmoeläimillä tai erilaisia roolileikkejä ja peuhaamme. Käymme kaupassa, puistossa ja koiran kanssa kävelyllä. Katsomme kainaloikkain pikku kakkosta ja kampaamne toistemme tukkaa. Tyttö saa minulta runsaasti huomiota, joka on vain häntä varten. Sen sijaan, että se kannattelisi häntä omiin touhuihin, se saa hänet pyörimään entistä tiiviimmin minun kanssani. Antaa kyllä mun tehdä kotityöt rauhassa, mutta heti kun istun alas on vaatimassa minua leikkiin.

Ei laita vastaan, jos isänsä kanssa pitää hoitaa joku homma, vaikka iltapesut tai nukkumaanmeno, mutta kun "action" loppuu ei jää hänen kanssaan oleilemaan, vaan painuu mun luo. On siis isänsä kanssa vain, jos tämä keksii jotain puuhaa. On puuttumassa jokaiseen meidän väliseen asiaankin ja keskeyttää. Ja voi kyllä, asiasta on juteltu ja ohjattu. Mutta jotainhan mun toiminnassa kai on kummallista, kun lapsi noin käyttäytyy.

Meillä noin muuten on tavallinen rauhallinen perhe-elämä. Mieheni ja minä olemme "tiimi" ja tuemme toisiamme. Riidat ovat asiallisia ja enemmänkin kinastelua. Olemme lyhytvihaisia ja sovimme heti. Molemmilla päivätyö, tai no mies opiskelee, ja rytmi tasainen. Nyt tytöllä on ollut lomaa kohta 2kk, koska miehellä pitkä loma. Tästä pari viikkoa koko perheellä. Tytön huomionhaku oli tasapainoisempaa ku lomaili isänsä kanssa kahden ja tää mussa roikkuminen on vain pahentunut mun loman aikana. Nyt siis siihen pisteeseen, että ku menen suihkuun, haluaisi tulla katsomaan. On aina samassa huoneessa jos mahdollista. Haluaa mukaan joka kerta ku ovesta poistun ja ku tuun vaikka koiraa pissattamasta halaa ku olisin vuoden ollut poissa.

Muuten on iloinen, tasapainoisen oloinen tyttö, eikä vaikuta ahdistuneelta tms. Ihan tyytyväisenä jää muidenkin ihmisten kanssa, kun vaan sanon, että nyt jäät. Ei siis itke/huuda/kiukkua.

En vaan ymmärrä, mikä ihmeen vaihe tämä nyt on?

 

[....]

Se on vain tuo ikä. Ja käytöstä ja keskeyttämistä voit ohjata esim sanomalla " Anna äidin sanoa tämä loppuun ja sano sitten..."
Muistat kai ajan kun lapsesi alkoi puhumaan ja alkoi kysely. Näkeekö hän isäänsä niin paljon kuin sinua? Sinä taidat olla turva hänelle, ja suosittelen enemmän totuttamaan muihin ikäisiinsä, niin tajuaa että maailmassa o muitakuin äiti....

 

[Jmia]

Kyllä meilläkin lapset tulis vessaan mukaan, mutta oon vaan tylysti laittanu oven lukkoon ja käskeny antamaan vessarauhan. Esikoinen on juurikin 3v3kk ja välillä on kuin apina joka roikkuu lahkeessa. Mutta kuitenkin suurimmaksi osaksi tuo 2v on se joka roikkuu ja haluaa olla 24/7 sylissä, kitisee ja vinkuu. Nyt koittanu vierottaa tuosta sylissä olemisesta, että en ota jos yhtään kitisee.

 

[viera.s]

Kuinka paljon sitten kaipaat sitä omaa rentoutumisaikaa? Eikö riitä, että sinulla on sitä lapsen mentyä nukkumaan ja miehen puuhaillessa lapsen kanssa jotain? Aloituksessa kerroit, että isä on lapsen kanssa 30 % vapaa-ajasta, ainakin itselleni riittäisi sellainen + aika lapsen mentyä nukkumaan omaan rentoutumiseen hyvin. Eihän sitä muutenkaan ole hyvä tuntikausia tuijottaa telkkaria tai palstailla ja sinähän sait kotityöt kuitenkin tehtyä ongelmitta.

Joten minusta ongelmalta kuulostaa pikemminkin se, että koet yhdessäolon lapsesi kanssa poikkeuksellisen raskaaksi. Koita käyttää enemmän aikaa sellaiseen tekemiseen, josta itsekin pidät ja rajoita minimiin sellaiset touhut, jotka koet itse raskaiksi. Minä esimerkiksi en ole suostunut hiekkalaatikon reunalla istumaan juuri lainkaan, sen sijaan tehdään pitkiä metsäretkiä, käydään usein museoissa ja muissa nähtävyyksissä. Toki minä joskus suostun hiekkaleikkeihin ja leikin lapsen kanssa myös pehmoleluilla ja autoilla, vaikka en siitä suoranaisesti nauti. Mutta rajoitain noita tylsempiä juttuja ja panostan sellaiseen yhdessätekemiseen, josta itsekin pidän.

 

["huoh"]

No voi jumaliste taas. Anna lapsi adoptioon ja painu vaikka lähiöbaariin viettämään sitä kaivattua 100 % vapaa-ajastasi. Kyllä tästä maasta löytyy vielä niitäkin aikuisia joilla riittää rahkeet ja energia ihan normaaliin pienen lapsen kanssa elämiseen ja lapsesi voi saada hyvän kodin vielä kun on mahdollisuus että hänelle ehditään saada turvallinen ja hyvä pohja kasvulle.

 

[rääh]

Uuh, kiitos kannustuksesta ja vinkeistä. Tota adoptioo voisikin harkita.

 

[normaalisti]

Kuulostaa kyllä täysin normaalilta. Kasvatuksellisia ja opittavaa asioita on tuo puheen keskeyttäminen, täytyy opetella odottamaan omaa vuoroa. Suihku ja wc rauha tulee olla aikuisella. Isä voi vahtia lasta sen hetken. Tai lapsen täytyy odottaa.

 

[Ken guru]

Mä olen jotenkin mieltänyt että tuollaisra se on kun lapset on pieniä. Ymmärrän että joskus ne hermotkin menee. Mutta meillä tuo 1v8kk tulee istumaan kylppärin matolle siksi aikaa kun käyn suihkussa. Usein päivystää isäänsäkin suihkun aikana. ja muutenkin on koko ajan "tuossa", ellei nyt nuku. Varsinkin kun pieiniä on vaan 1.

 

[ieras]

Yksi lapsi ja noin vaikeaa. Lapset kiintyvät eri ikäisinä erilailla vanhempiinsa. Yritä nyt kestää vaan ja olla laskematta kuinka monta prosenttia mitäkin teet lapsen kanssa ja kuinka monta lapsen isä tekee. Nauti.