Mulla ois teille yks kyssäri. Kaikki keittiöpsykologit nyt kuulolle!

["Mörkö"]

Eli.
Tarina on tämä.

Mä en ole näiden seitsemän sinkkuvuoden aikana ikinä koskaan milloinkaan ollut mustasukkainen, jos olen ollut ihastunut johonkuhun saati sitten että ollaan oltu vain deittailuvaiheessa. En siis koskaan. Mä oon aina aatellut, että mä en tunne mustasukkaisuutta. Se on vain heikkoja varten.

Että jos rakastaa, on varma toisesta ja ei tunne mustasukkaisuutta.

Mutta nytpä oon saanut maistaa omaa katkeraa kalkkiani.
Mä oon ihastunut, ihan jokaista soluani myöten.
Ja voi luoja miten mustasukkainen mä olenkaan. Mä oon mustis melkein kaikesta. Ja mä inhoan itseäni sen takia. Mä huomaan mustasukkaisuuden nostavan päätään heti, jos tuo ihastuksen kohde kiinnittää huomion johonkin toiseen naiseen. Flirttaa "kevyesti" tai juttelee syvällisemmin, niin samantien mussa herää joku kamala mustasukkaisuuden mörkö joka myrkyttää mun sieluni. Ja samalla hetkellä mä myös häpeän ja päätän että menköön jos on mennäkseen. Paitsi että se mies ei mene. Se on mun. Mutta mä oon mustasukkainen. Ja se on kamalaa.

Miksi mä tunnen näin tän yhden ihmisen kohdalla, kun kenenkään muun kanssa en? Miksi nyt? Miksi tää ihminen? Miksi?

 

["Mörkö"]

Nostan

 

["veikka"]

Oho

 

[MorbidMama]

Olet ilmeisen epävarma suhteenne laadusta ja kestävyydestä.

 

[hmmmm]

Oma epäilykseni on se, että tää mies saa sut tunteen olosi epävarmaksi. Et luota siihen, että olet "the one and only".

Itse olen aina ollut jonkin verran mustasukkainen, nykyisessä suhteessa kaikkein vähiten. Mutta kai jonkinlainen mustasukkaisuus on ihan tervettäkin, sehän tavallaan kertoo myös siitä että pitää toista niin haluttuna että siitä pitää vähän taistellakin Mutta tosiaan, päänsä siinä vaan sekottaa jos mustasukkailee liikaa. Se saatta lähteä ihan käsistäkin..

 

["Mörkö"]

Mutta miksi just tää mies saa mut tuntemaan oloni epävarmaksi? Ei tää poikkea muista jutuista mitenkään muuten, kuin ehkä omien tunteideni vahvuuden perusteella.