mulla oli sellainen huonosti kasvatettu häirikkölapsi

[Nellien]

lapsihan on siis edelleen, mutta muuttunut valtavasti viimeisen vuodenkin aikana parempaan suuntaan. Eli nyt 8vuotiaana ja lääkkeensä ottaneena on lähes samanlainen kuin muut(esim. pihaleikeissä ja koulussa, aikuisentuella).

Ainahan niitä turhia syytöksiä satoi niskaan ennen ku diagnoosi saatiin. Mutta ette usko miltä tuntui kun menin viemään(n.vuosi sitten) kuraattorille lausuntoa(ip-kerhoa varten) lapsi oli ihan mahdoton siellä kuraattorin huoneessa ja lähtiessä.

ajattelin että no niin kiva juttu tuli sitten sinnekkin varmasti ajatus että huonosti kasvatettu lapsi. *Kuraattori soittikin vielä samana päivä ja sanoi että hän oli ihan yllättynyt siitä kuinka hyvin osasin ohjata lasta ja hoitaa hankalan tilanteen(lapsi koetti ottaa tavaroita pöydiltä,mennä laatikoille, piiloutu pöydän alle kun ei halunnut lähteä, roikku pöydän jaloissa, putkissa yms). hän oli sitä mieltä että hyvä tästä tulee kun lapsella on niin vahva tuki kotona.

Ette arvaa kuinka hyvä mieli tuli kun sai kerrankin kehuja lapsen kasvatuksesta

pitäskin pistää lapsen mukana ruusu.

 

["Sini"]

Mullakin oli sellainen, 5. luokalla alkoi meno olla sellaista, että otimme neurologiin yhteyttä ja testit tehtiin. Saatiin lääkitys ja tukitoimenpiteet. 6. luokka meni jo paremmin (silmätikkuna toki opettajien puolelta oli edelleen).

7. tapahtui täydellinen muutos. Lapsi sai pelkää positiivista palautetta, keskiarvo oli yli 9, 8. luokalla valittiin tukioppilaaksi ja 9. luokan päättötodistus oli edelleen lähemmäs 9:ää.

Eipä olisi ne alakoulun opettajat koskaan moista uskoneet!

 

[adhd lapsen äiti]

Adhd? Tiedän tuon tunteen miten se helpottaa kun saa vihdoin ja viimein sen diagnoosin! Tie on kivikkoinen.