Mulla on harvinaisen kovapäinen koiranpentu, olen periksiantamaton sen suhteen ja silti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jääräpää pentu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jääräpää pentu

Vieras
Ikää kakaralla on 15 viikkoa. Se pyrkii yhä edelleen SOHVALLE! Sille on alusta asti tehty selväksi, että koiran paikka on lattialla, mutta se sinnillä pyrkii sinne vähintään 10krt./pvä ja joudun siis aina kiellolla poistamaan sohvalta.

Sama juttu on auton takapaksista poistumisen kanssa. Se pyrkii, pyrkii ja pyrkii. Joudun monta kertaa tuuppaamaan sen takaisin peräkontin sisälle, kun se vaan pyrkii sieltä ulos. Mulla on komentona ISTU. Kun pentu istuu nätisti ja on rauhallinen, saa sitten vasta vapautuskomennon ja nostan vielä toistaiseksi itse pennun pois (ettei nivelet yms. kärsi pomppimisesta).

Olen omasta mielestäni ollut määrätietoinen ja nämä samat säännöt on olleet pennulle ihan alusta asti, eli pentu ei ole luvalla ollut ikinä sohvallamme. Enkä ole koskaan niistä lipsunut.

On kyllä melkoisen kovapäinen kaveri, mutta saan koulutettua siitä vielä malliyksilön.
Melkoisen dominoiva pakkaus. :kieh:
 
Itse omistan 14 viikkoisen pennun ja välillä rajoja kokeillaan, tottakai. Täsmällisesti vaan pidät linjan, se mikä on kiellettyä, on kiellettyä aina :)

Täytyy muistaa, että 15 viikkoinenkin on vielä ihan vauva.
 
ihan kakara viellä :) jatkat vain määrätietosta linjaa. kerran kielto, aina kielto ei poikkeuksia .

tsemppiä ja jaksamista pentusen kans!!!
Mulla on ollut pentuja ennenkin. Tämä on ehdottomasti hankalin tapaus kouluttaa. Luulin saavani astetta helpomman koiran, mitä edellinen oli pentuna, mut tää on ihan hirvee ja muutui suorastaan hirviöksi kotiutuessaan meille.

Vaikka tää ei olekaan kohdellut armotomasti meidän lapsia, vaan armottomuus kohdistuu vanhempaan koiraan. Sen se on saanut kyykytettyä ja alistettua jo. Vanhempi koira on aivan liian lepsu tälle pennulle, pelkää kai, että se menee rikki jos sitä komentaa ja hammastelee.
 
Meidän koira kakara 9kk ja hänelläkin on ollut alusta asti kielto sohvalle. Meidän ollessa maisemissa ei pyri sohvalle ollenkaan mutta aamulla kun kömmitään alakertaan niin arvatkaapa missä turre vetää sikeitä pienellä kerällä! :whistle:
 
-"kakara"
-"koiran paikka lattialla" -> kannattaako koiraa sitten ottaa
-"joudun tuuppaamaan koiraa" -> kannattaako koiraa sitten ottaa
-"kun pentu on rauhallinen" -> usein ihminen ymmärtää, ettei 15-viikkoisen pennun
ole lainkaan helppoa olla rauhallinen odottaessaan innoissaan seuraavaa siirtoa

-Joo, sanon koiriani miksi haluan. Tuo pentu nyt on riiviö, kakara, hirviö, peto, naskalihammas jne jne. "rakkaalla lapsella on monta nimeä".

-Meillä koirien paikka on lattialla, ne eivät ole tervetulleita sohvalle, eikä sängyille varsinkaan. yöks, vaikka koiria rakastankin.

-Joudun tuuppaamaan koiraa, tottakai tuuppaan kun se pyrkii väkisin peräkontista pois. Kun se on vasta pentu, niin sitä täytyy myös fyysisesti ohjailla.
Kun pentu on rauhallinen, saa luvan tulla, eihän aikuinen koirakaan saa rynniä autosta ilman lupaa. Meillä siis odottavat lupaa kiltisti istuen ja jos näin ei tapahdu, ohjailen koiraa.

En nyt ymmärrä pointtiasi!
 
No yhteisymmärryksemme uupuminen selittyy varmaan sillä, että oman näkemykseni mukaan paras/palkitsevin =tehokkain tapa kasvattaa koiran pennusta aikuista koiraa on se palkitseva, kannustava, positiivinen tapa, päinvastoin kuin siis tuuppiva tapa :)

No, meitä on moneen junaan, hyvää yötä kuitenkin!
 

Yhteistyössä