Mulla on nyt hirveen huono omatunto!

[nyyhky]

Kun muistelen esikoisen vauva-aikaa... Hän oli hoidossa tosi usein, 1-2 kertaa kauukaudessa siis yötä isoäidillään. Tosin yhdessä ja samassa tutussa paikassa aina, mutta silti.
Jotenkin sitä itse kaipasi kahdenkesken aikaa miehen kanssa ja baaritkin viel veti puoleensa.

Nyt kun kuopus on vauva niin tuntuu ihan hirveälle, että oon tollaisen pienen vauvan voinut hoitoon laittaa, enkä edes kauhesati ikävöinyt. Nyt en edes pystyis olee erossa tosta pienestä, rakkaasta murusta.

Ihan hävettää oma käytös silloin.

 

[ap]

Eikö kellään ole samanlaista kokemusta, että vaikka esikoisen kanssa tuli tehtyä virheitä :-(

 

[Kowalski]

Esikoinen on harjoittelukappale

Jos ja kun lapsesi on terve, iloinen, yms, niin turha surra sellaista, joka on jo tapahtunut. Ei tehtyä tekemättömäksi saa :hug:

 

[hmm]

luulen että kukaan ei vaan viitsi vastata, koska yleisellä tasolla tuo 1-2 kertaa kuussa ei ole paljon. moni on sortunut enempäänkin

 

[Satuja]

Älä suotta pode huonoa omaatuntoa. Varmasti on vauvasi ollut hyvässä hoidossa. Tekee parisuhteellekin hyvää kun saa välillä kahden keskeistä aikaa.

 

[Santtu83]

Esikko vielä masussa. Se että tunnet huonoa omaa tuntoa kuvastaa jo sitä että opit "virheistäsi" ja se on hyvä juttu. Mites vanha esikkosi on? Vaikket aikaa saa enää takaisin mutta voithan nyt käyttää enemmän aikaa myös hänen kanssaan etkä ehkä vie häntä öiksi hoitoon niin usein jonnekin...

 

[toinen äippä]

Mä "jätin" esikoisen äidilleni hoitoon heti 9-kuisena ja jatkoin opintoni loppuun. Vauva oli koulupäivät hoidossa äidillä ja heti, kun valmistuin , niin lapsi jatkoi perhepäivähoitajalla.
Nyt tämän kuopuksen kanssa välillä tuppaa esikoisen suhteen huonoa omaatuntoa pukkaamaan, niin kuin sinullakin. MUTTA toisaalta, mitäpä asiaa enää murehtimaan, kun muuttaakaan ei asiaa voi!
Lohdutetaan itseämme, että HYVÄSSÄ hoidossa on lapsemme olleet!

 

[ap]

Esikoinen on harjoittelukappale

Jos ja kun lapsesi on terve, iloinen, yms, niin turha surra sellaista, joka on jo tapahtunut. Ei tehtyä tekemättömäksi saa :hug:

Kiitos!
Onhan tuo esikoinen ihan iloinen ja terve lapsi, mutta mietin sitä, että onko meidän suhde kärsinyt eli en ollut niin sitoutunut häneen silloin vauvana... vaikea selittää. Rakastin häntä ensi hetkestä alkaen, mutta se side oli erilainen ja kasvoi vasta pikku hiljaa. Toisen kanssa se oli heti itsestään selyys, enkä kaipaa "lomaa" vauvasta. Esikoisen kanssa ajattelin ehkä liiaksi itseäni ja omia tarpeitani. Kypsymätöntä siis :-(

 

[minä vain]

Eikö kellään ole samanlaista kokemusta, että vaikka esikoisen kanssa tuli tehtyä virheitä :-(

minulla on.. esikoinen nyt 20 ja koko ajan jossain hoidossa,kun piti päästä tuulettumaan ym.. nyt kuopus 2v enkä haluais olla hetkeäkään erossa pienestä <3 ja välillä kun katson esikoista,tunnen huonoa omaatuntoa

 

[vieras]

No mun mielestä sä oot toiminut ihan oikein eikä ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä tai huonoa omatuntoa. Tää palsta vaan saa naiset ihan hysteeriseksi välillä.

 

[ap]

Esikko vielä masussa. Se että tunnet huonoa omaa tuntoa kuvastaa jo sitä että opit "virheistäsi" ja se on hyvä juttu. Mites vanha esikkosi on? Vaikket aikaa saa enää takaisin mutta voithan nyt käyttää enemmän aikaa myös hänen kanssaan etkä ehkä vie häntä öiksi hoitoon niin usein jonnekin...

Ei hän enää ole ollutkaan hoidossa oikeastaan vuosiin, muuta kuin satunnaisia kertoja. Ikää on nyt 5-vuotta.

 

[ap]

luulen että kukaan ei vaan viitsi vastata, koska yleisellä tasolla tuo 1-2 kertaa kuussa ei ole paljon. moni on sortunut enempäänkin

Mutta kun miettii, että lapsi oli hoidossa melkein joka toinen viikonloppu. Pieni vauva sentään :-(

Nyt tuntuu tosi pahalta katsoa tuota esikoista ja tekis mieli pyytää anteeksi, vaikken sitä tietenkään tee, kun ei hänen näistä mun ajatuksist tuossa iässä tarvi tietää.

 

[huoh]

luulen että kukaan ei vaan viitsi vastata, koska yleisellä tasolla tuo 1-2 kertaa kuussa ei ole paljon. moni on sortunut enempäänkin

Mutta kun miettii, että lapsi oli hoidossa melkein joka toinen viikonloppu. Pieni vauva sentään :-(

Nyt tuntuu tosi pahalta katsoa tuota esikoista ja tekis mieli pyytää anteeksi, vaikken sitä tietenkään tee, kun ei hänen näistä mun ajatuksist tuossa iässä tarvi tietää.

halaus,minä tunnen samoin. Se on tätä äidin rakkautta <3

 

[ap]

luulen että kukaan ei vaan viitsi vastata, koska yleisellä tasolla tuo 1-2 kertaa kuussa ei ole paljon. moni on sortunut enempäänkin

Mutta kun miettii, että lapsi oli hoidossa melkein joka toinen viikonloppu. Pieni vauva sentään :-(

Nyt tuntuu tosi pahalta katsoa tuota esikoista ja tekis mieli pyytää anteeksi, vaikken sitä tietenkään tee, kun ei hänen näistä mun ajatuksist tuossa iässä tarvi tietää.

halaus,minä tunnen samoin. Se on tätä äidin rakkautta <3

Haluas sinullekin! Ihana ketju muuten, ajattelin että saan haukut täältä niskaani, mutta tullutkin niin mukavia vastauksia

 

[No tuota]

eihän tuo ole edes paljon! ite yh:na olen joutunut käymään vkloppusin töissä (lauantaisin) että ollaan pärjätty ja lapset oli pienenä joka lauantai mun äidillä yötä, esikoinen oli sillon 2v ja kuopus vasta 2kk ikäinen, älä tollasia sure, ihan normaaleita lapsia noista on kasvanut, ja mieti että ennen vanhoin aikoina ku mun äiti esim (nyt 44v) on ollut pieni niin siihen aikaan vietiin jo viikon vanhana tarhaan ku äidit palas töihin, ja ihan normaaleja ihmisiä kuitenkin heistäkin tullut

 

[Kowalski]

Esikoinen on harjoittelukappale

Jos ja kun lapsesi on terve, iloinen, yms, niin turha surra sellaista, joka on jo tapahtunut. Ei tehtyä tekemättömäksi saa :hug:

Kiitos!
Onhan tuo esikoinen ihan iloinen ja terve lapsi, mutta mietin sitä, että onko meidän suhde kärsinyt eli en ollut niin sitoutunut häneen silloin vauvana... vaikea selittää. Rakastin häntä ensi hetkestä alkaen, mutta se side oli erilainen ja kasvoi vasta pikku hiljaa. Toisen kanssa se oli heti itsestään selyys, enkä kaipaa "lomaa" vauvasta. Esikoisen kanssa ajattelin ehkä liiaksi itseäni ja omia tarpeitani. Kypsymätöntä siis :-(

Tismalleen samat tuntemukset mulla. Esikoisen kohdalla rakkaus lapseen kasvoi pikkuhiljaa, kuopuksen kohdalla se syttyi sillä sekunnilla kun hän syntyi.

On kuulemma ihan normaalia

Tärkeää on se, millainen äiti olet nyt esikoisellesi. Voisit vaikka joskus jättää vauvan iskän kanssa kotiin, ja tehdä parin tunnin ajan jotain erityisen kivaa vain esikoisen kanssa.

 

[tt]

Kun muistelen esikoisen vauva-aikaa... Hän oli hoidossa tosi usein, 1-2 kertaa kauukaudessa siis yötä isoäidillään. Tosin yhdessä ja samassa tutussa paikassa aina, mutta silti.
Jotenkin sitä itse kaipasi kahdenkesken aikaa miehen kanssa ja baaritkin viel veti puoleensa.

Nyt kun kuopus on vauva niin tuntuu ihan hirveälle, että oon tollaisen pienen vauvan voinut hoitoon laittaa, enkä edes kauhesati ikävöinyt. Nyt en edes pystyis olee erossa tosta pienestä, rakkaasta murusta.

Ihan hävettää oma käytös silloin.

Ihan kuin mun kirjoittama. Esikoinen tosiaan oli vauvana ehkä kerran kaksi kuussa mummulassa, ihan itsekkäistä syistä. Ja nyt toinen vuoden ja en halua häntä viedä mihinkään.Ei kiinosta enään baariillat ja oman ajan tarve varmaan vähentynyt tai muuttunut ainakin.