Mulla on toisinaan tuon 5-vuotiaan kanssa hermot niin kireällä, että en enää jaksa... enkä tiedä mitä tehdä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en jaksa enää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

en jaksa enää

Vieras
Tuo on alkanut uhkailemaan, haukkumaan ja pomottamaan. Luulee voivansa päättää mitä tekee, mitä veljensä tekee ja komentaa/pomottaa minuakin. Äskenkin kun kielsin että ei saa kiusata veljeään (repi leluja kädestä ja löi) niin alkoi minulle haistatella, että "haista paska". Meillä ei kiroilla, mutta perheissä joissa vieraillaan ja muut sukulaiset kiroilevat. Itse en voi ymmärtää lasten kiroilua ja siksi lasten aikaan ei kiroilla... toki joskus lipsahtaa mutta yleensä ei. Lapsi haistatteli ja sitten sylkäisi, kun kielsin. Sanoin, että vanhemmille ei haistatella ja laitoin jäähypenkille istumaan ja miettimään.

Luulee, että hän voi päättää mm. mitä syödään, mitä tv:stä katsotaan, mitä hän tekee päivän aikaan... ja että vanhempia voi määräillä. Jos ei saa tahtoaan läpi, niin saattaa itse toteuttaa suunnitelmansa (mm. menee laittamaan lastenohjelmia) tai saattaa tuhota jotain (mm. kerran ajattelematta selvästi heitti kuuman perunakattilan levyltä lattialle ja poltti samalla kätensä).

Veljensäkin on ottanut mallia, kaikkea ei osaa eikä ymmärrä matkia mutta kyllä on pienenkin käytös muuttunut aggressiivisempaan suuntaan viime aikoina. Pienempi tosin tottelee ja käyttäytyy 99 % ajasta erittäin hyvin.

Olen yrittänyt lempeitä ja tiukkoja keinoja. Olen puhunut ja olen laittanut jäähylle. Olen näyttänyt kuka määrää. Samaa on isänsäkin tehnyt ja samaa mieltä ollaan. Molempia lapsia kohdellaan yhdenvertaisesti. Mutta ei tämä 5-vuotias ymmärrä, että miksi häntä torutaan/kielletään/rangaistaan, jos pienempi saa jatkaa leikkiä ja pienempää kehutaan. Väittää, että hänestä ei tykätä enää.

Mitä ihmettä teen?
 
Välillä tosiaan hermot niin kireällä, että käy mielessä jo lapsen satuttaminen, ns. tukkapölly, kun ei muuten tunnu ymmärtävän tai uskovan. Joskus meinasin potkaista häntä, jokin refleksi tms. mutta tajusin ajoissa, ettei niin voi tehdä vaikka kuinka ärsyttäisi. Eikähän se mitään ratkaisisi. Alkaisi vaan pelätä minua, enkä sitä halua.
 
Kannattaa ottaa yhteyttä perheneuvolaan jos tuntuu että keinot loppuu kesken. Mutta jos viisvuotias lyö, häntä siitä rankastaan (esim. Jäähyllä ja rangaistukset on ja on ollu johdonmukasia), pikkuveli ei ole tehny mitään väärää ja toimii hyvin ja häntä siitä kehutaan, niin kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää miksi häntä rankastaan jos syykin vielä kerrotaan rangaistukseen. Joko hän tekeytyy ymmärtämättömäksi että sais huomiota ja teidät epäröimään rangaistuksen osalta, tai sitten saattaa olla jotain ongelmia järjenjuoksussa. Enkä tällä tarjota nyt kettuilla, vaan meinaan että jotain hahmotusongelmaa tms saattaa olla jos oikeesti viisvuotias ei ymmärrä miksi hän istuu jäähypenkillä lyömisen jälkeen vielä senkään jälkeen kun hälle on sanottu, miksi sinne jäähylle mennään.

Kokeile lahjoo tarroilla tms, ja kun niitä in tarpeeks kerätty, saa palkinnon minkä lapsi itse on edeltä käsin valinnu (esim. retki tms.). Tarran saa luonnollisesti illalla jos päivä on käyttäydytty ihmisiksi.
 
[QUOTE="Vilma";29214417]Kerrotko vähän tarkemmin, miten teillä reagoitiin esim. tuohon kiroiluun ja sylkäisyyn? Mitä seuraamuksia lapselle tuli siitä?[/QUOTE]

Kiroilu kielletään. On sanottu, että meillä ei kiroilla kun se on ruma tapa. Ei kuulu kenenkään sanavarastoon ne sanat eikä varsinkaan lasten.

Kielsin tuollaisen ruman käytöksen. Käskin istumaan alas miettimään. Niin sitten sylkäistiin. Tämän jälkeen korotin ääntäni ja käskin jäähypenkille eteiseen. Sinne meni itkien istumaan. Menin siihen ja sanoin, että tästä on puhuttu, lapset ei kiroile kun ei meillä aikuisetkaan. Jos joskus aikuiselta lipsahtaa niin lasten ei tarvitse eikä saa matkia. Vanhempia täytyy kunnioittaa, eikä saa haistatella. (alkoi vastaansanominen että en ole haistatellut...) Sanoin sitten, että jos toiselle sanoo haista paska, niin se on haistattelua ja rumaa käytöstä. Vanhemmat tietää mitä lapset saa tehdä ja lapset ei sitä päätä. Ei ainakaan 5-vuotias. Kysyin vielä että mitä tuli tehtyä ja lapsi väitti että ei mitään, hänestä ei tykätä ja pienemmästä vain tykätään. Sanoin, että ei pidä paikkaansa, kumpikin on yhtä rakkaita. Kehoitin miettimään käytöstä ja jätin jäähylle. Sieltä alkoi sitten huutelu, että äiti inhoaa häntä ja vaikka mitä tekosyitä, ettei tarvitse istua jäähyllä (väsyttää, nälkä...)

Istui jäähynsä, kysyin tietääkö mitä teki ja sanoi, että käyttäytyi väärin ja rumia sanoja sanoi. Kysyin mitä sit tehdään niin sanoi hiljaa "...teeksi.". Sanoin että saat anteeksi ja mietipä ensi kerralla mitä saa tehdä. Sit meni omaan huoneeseensa leikkimään. Tiedän vaan kokemuksesta, että tuo ei auta mitään. Sama toistuu. Enkä osaa sen ihmeemmin häntä komentaa/puhuttaa.
 
No meillä 5-vuotiaan kanssa toimittaisiin vastaavassa tilanteessa niin, että lapsi menisi viivana hakemaan talouspaperia ja pyyhkisi sylkensä päältäni. Menee itse tai sitten talutettuna. Tiukka katsekontakti lapseen ja hyvin tiukkaan sävyyn ilmoittaisin, että meillä ei kiroilla eikä syljetä päälle. Passitus omaan huoneeseen miettimään asiaa, ei enempää lässytyksiä tässä vaiheessa. Siellä kun on aikansa ollut miettimässä, ottaisin lapsen tiukkaan puhutteluun. Pistäisin lapsen selittämään, mitä tuli tehtyä ja miksi teki niin. Jos ei lapsi muka osaa asiaa selittää, saa lähteä miettimään asiaa vielä uudestaan omaan huoneeseensa. Mitään yhteistä kivaa tekemistä, ei huomiota, ei palveluja jne lapselle, ennenkuin asia on selvitetty. Sitten kun lapsi osaa kertoa mitä teki ja saako niin tehdä, kerron miltä minusta se hänen toimintansa tuntui ja miksi meidän perheessä ei niin toimita. Lopuksi lapsi vielä pyytää KAUNIISTI , silmiin katsoen, anteeksi. Lisäksi kerron lapselle, mitä seuraa jos kiroilee tai sylkee vielä uudestaan. Meillä on tapana, että sanktiot kovenee jos samoja töllöilyjä toistetaan.
 
Meillä rangaistuksia on tuon kohta 6 v. kohdalla jouduttu koventamaan mm. niin että telkkaria ei saa katsoa, karkkipäivä menee, leluja menee jäähylle. Siis jäähyjen lisäksi. Lopputulos on välillä se että en enää keksi, mitä muuta vielä keksisi rangaistukseksi.
 
[QUOTE="mmm";29214591]Meillä rangaistuksia on tuon kohta 6 v. kohdalla jouduttu koventamaan mm. niin että telkkaria ei saa katsoa, karkkipäivä menee, leluja menee jäähylle. Siis jäähyjen lisäksi. Lopputulos on välillä se että en enää keksi, mitä muuta vielä keksisi rangaistukseksi.[/QUOTE]


Mutta tietääkö teillä lapsi etukäteen, mitä mistäkin tekosesta seuraa vai tuleeko rangaistus aina "yllätyksenä" lapselle? Siis tietääkö hän, että esim. lyömisestä tulee telkkarinkatselu kielto vai keksitkö sanktion aina siinä tilanteessa? Meillä parhaiten toimii se, että lapsi etukäteen tietää mitä huonosta käytöksestä seuraa ja jos huomaan että lapsi on aikeissa tehdä jotain kiellettyä, voin muistuttaa että sellaista ei tehdä ja että siitä seuraa sitä ja tätä. Ja pienillä olisi hyvä rangaistuksen jotenkin liittyä siihen hetkeen tai tulla mahdollisimman pian, koska eivät ehkä osaa ajatella, että karkkipäivän peruuttaminen liittyi siihen monta päivää sitten tapahtuneeseen lyömiseen tms.
 
[QUOTE="Vilma";29214608]Mutta tietääkö teillä lapsi etukäteen, mitä mistäkin tekosesta seuraa vai tuleeko rangaistus aina "yllätyksenä" lapselle? Siis tietääkö hän, että esim. lyömisestä tulee telkkarinkatselu kielto vai keksitkö sanktion aina siinä tilanteessa? Meillä parhaiten toimii se, että lapsi etukäteen tietää mitä huonosta käytöksestä seuraa ja jos huomaan että lapsi on aikeissa tehdä jotain kiellettyä, voin muistuttaa että sellaista ei tehdä ja että siitä seuraa sitä ja tätä. Ja pienillä olisi hyvä rangaistuksen jotenkin liittyä siihen hetkeen tai tulla mahdollisimman pian, koska eivät ehkä osaa ajatella, että karkkipäivän peruuttaminen liittyi siihen monta päivää sitten tapahtuneeseen lyömiseen tms.[/QUOTE]

Meillä ainakin tietää että väärin käyttäytymisestä tulee se sama jäähyrangaistus. Ei koskaan eikä missään tilanteessa saa käyttäytyä huonosti/väärin. Jos vielä jatkaa käytöstään niin rangaistus pahenee, tulee siis lisää sanktioita kuten lastenohjelmien menetys siltä päivältä tai karkkipäivän menetys jos on karkkipäivä nyt tai huomenna.
 
Lapsi vaan protestoi saamaansa rangaistusta jos se alkaa huutaa että hänestä ei välitetä (edellyttäen, että lapsia oikeesti kohdellaan tasapuolisesti ja lempeästi normaalioloissa). Siihen voi sanoo, että äiti on tosi pettyny lapsen käytökseen, mutta ei ikinä lakkaa rakastamasta vaikka lapsi tekis mitä. Toiset lapset on kovapäisempiä kuin toiset, mutta ei se tarkoita että ne rangaistukset menis hukkaan vaikka sama hölmöily toistuis seuraavana päivänä. Kannattaa muistaa myös se kehuminen ja palkitseminen kun lapsi toimii hyvin.
 
Kiroilu kielletään. On sanottu, että meillä ei kiroilla kun se on ruma tapa. Ei kuulu kenenkään sanavarastoon ne sanat eikä varsinkaan lasten.

Kielsin tuollaisen ruman käytöksen. Käskin istumaan alas miettimään. Niin sitten sylkäistiin. Tämän jälkeen korotin ääntäni ja käskin jäähypenkille eteiseen. Sinne meni itkien istumaan. Menin siihen ja sanoin, että tästä on puhuttu, lapset ei kiroile kun ei meillä aikuisetkaan. Jos joskus aikuiselta lipsahtaa niin lasten ei tarvitse eikä saa matkia. Vanhempia täytyy kunnioittaa, eikä saa haistatella. (alkoi vastaansanominen että en ole haistatellut...) Sanoin sitten, että jos toiselle sanoo haista paska, niin se on haistattelua ja rumaa käytöstä. Vanhemmat tietää mitä lapset saa tehdä ja lapset ei sitä päätä. Ei ainakaan 5-vuotias. Kysyin vielä että mitä tuli tehtyä ja lapsi väitti että ei mitään, hänestä ei tykätä ja pienemmästä vain tykätään. Sanoin, että ei pidä paikkaansa, kumpikin on yhtä rakkaita. Kehoitin miettimään käytöstä ja jätin jäähylle. Sieltä alkoi sitten huutelu, että äiti inhoaa häntä ja vaikka mitä tekosyitä, ettei tarvitse istua jäähyllä (väsyttää, nälkä...)

Istui jäähynsä, kysyin tietääkö mitä teki ja sanoi, että käyttäytyi väärin ja rumia sanoja sanoi. Kysyin mitä sit tehdään niin sanoi hiljaa "...teeksi.". Sanoin että saat anteeksi ja mietipä ensi kerralla mitä saa tehdä. Sit meni omaan huoneeseensa leikkimään. Tiedän vaan kokemuksesta, että tuo ei auta mitään. Sama toistuu. Enkä osaa sen ihmeemmin häntä komentaa/puhuttaa.

Jäähyllä ollessa ei jutella lapsen kanssa. Sinulta puuttuu selvästikin oikeat tekniikat ja johdonmukaisuus.
 
Mikä nykyvanhempia vaivaa?! Niin moni on pihalla lastensa uhmien kanssa. Käytetään tarroja ja jäähyjä ja ties mitä mutta silti lapset käyttäytyy tosi huonosti. Olisko vika siinä että nämä tällaiset vanhemmat ei osaa koskaan asettua siihen lapsen asemaan, ymmärtää heitä, kuunnella miltä lapsesta oikeasti tuntuu, miksi he käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät.

Yleensä elämän tärkein kysymys on MIKSI. Kannattaa selvittää miltä lapsesta tuntuu, miksi tekee niinkuin tekee ja ap:n tapauksessa MIKSI lapsesta tuntuu että hänestä ei välitetä niinkuin pikkuveljestä?! Ei lapsi turhaan tuollaista sano.

Oletko ap kiireinen äiti joka käy töissä ja näkee lapsiaan liian vähän? Entäpä isä?
Saako lapsenne näyttää tunteita, niitä huonojakin ilman että niistä rangaistaan? Saako siis kiukutella ilman että kokee olevansa paha ihminen??? Enkä tarkoita että pitäisi hyväksyä sylkemiset ja haistattelut vaan sitä että miksi tuollaiseen tilanteeseen on ylipäätään jouduttu.

Meillä kiroillaan mutta kummallista kyllä lapset ei kiroile. Sitä olen aina ihmetellyt että miksi niin. Ehkä siksi kun ei olla koskaan kielletty että ne ei saisi kiroilla tai haistatella vaan ehkäpä siksi että olen pahoitellut omia sanojani, kertonut että se kuulostaa rumalta ja typerältä ja ettei kannata kiroilla. Jos lapsi joskus vaikka kiroilisi ja haistattelisi mulle, en ehkä edes rankaisisi koska mikäpä minä olen rankaisemaan sellaisesta mitä itse harrastan. (En kylläkään lapsille haistattele.) Mutta pystyisin ymmärtämään lapsen kiroamisen enkä suhtautuisi siihen niin fanaattisesti.

Varsinkin pojalla oli juuri tuona ikäkautena kovia uhmia. Olihan ne rasittavia aikoja ja rankkojakin mutta parhaiten auttoi se että juttelin pojan kanssa rauhallisesti asioista. Pysähdyin itsekin kuuntelemaan että mikä pojalla on hätänä, mikä harmittaa, mistä on pahoittanut mielensä. Ne tilanteet on olleet tosi rakentavia kun lapsi on saanut sydämeltään turhat painolastit pois.

Muistakaa että ne lapset on kuitenkin ihmisiä, persoonia jotka tuntee ja jotka ahdistuu, murehtii ym. Mitä ihminen sellaisessa tilanteessa eniten kaipaa? Välittämistä. Sitä että joku kuuntelee ja ojentaa sen olkapään. Ei niiinkään sitä että joku pistää jäähylle ja rankaisee.

ja jos joku ymmärtää pointtini väärin, ei, en ole lepsu vanhempi mutta osaan pysähtyä silloin kun sen aika on enkä ole jatkuvasti vain se yläpuolella oleva auktoriteetti joka valvoo ettei vaan kukaan tee väärin.
 

Yhteistyössä