Mulla on varmaan epävakaa persoonallisuushäiriö :(

[en jaksa enää]

Olen kärsinyt keskivaikeista masennusjaksoista n. 13-vuotiaasta lähtien, eli yli 20 vuoden ajan. Luin äsken artikkelin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja se kolahti. Epäilen vahvasti, että mulla onkin se, niin moni asia täsmää.

Olen aina hakenut aktiivisesti apua masennukseeni ja olen käynyt psykoterapiassa nyt vuoden. Edistystä on saatu, ongelmakohtia löydetty, mutta nyt terapian kesätauon aikana romahdin jälleen kerran totaalisesti. Totaalinen pohjanoteeraus tämän hetkiselle alakulolleni ja huonolle ololleni tapahtui kun kilahdin eilen julkisella paikalla ihan mitättömästä asiasta tuntemattomalle ihmiselle lapseni edessä. En jaksa enää tätä mun elämää, en jaksa enää olla taakkana lähimmäisilleni. Jotenkin masennusjaksot tuntuu nyt ihan pieneltä ongelmalta, kun vertaan sitä siihen, että olisinkin epävakaa.

Ei tästä sepustuksestani nyt varmaan kukaan tolkkua ottanut, mutta sainpahan sen kirjoitettua johonkin.

 

[Lettuperkele]

Mun diagnoosi on tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö ja päällä vielä keskivaikea, toistuva masennus.

Ihan hyvin jakselen ja psykoterapiakin mahdollisesti alkamassa. Lääkkeenä mulla on masennukseen ja ahdistukseen ja vakauttamiseen Moclobemid 300 mg x 2 /päivä. Persoonallisuushäiriön kanssa oppii elämään - kun sisäistää että sä oot sä, että tällainen sä oot ja etsit keinoja elää ensin itsesi kanssa ja sitten muiden kanssa, niin sitten sitä jo onkin pitkällä.

Rohkeasti vaan esille tuo asia ja selvitätte sen yhdessä psykiatrin kanssa. Mä ainakin ajattelen omasta elostani niin, että mikään tunne tai tunnetila ei ole pysyvä ja siksi annan itselleni luvan tuntea mitä tunnen. Huomenna on aina uusi päivä.

 

[ninni-70]

Tosi hienoa että olet hakenut ja haet edelleen apua itsellesi. Onhirveästi ihmisiä otka eivät hae apua vaan "sinnittelevät" diagnoosien ja leimaamisten pelossa. Älä välitä siitä mikä diagnoosi on, tarkeintä että saat oikeanlaista apua. Johtavissa asemissa olevilla ihmisilläkin on kaikenlaisia diagnooseja. Halaus ja voimia!
nimimerkki suvussa ja lähipiirissä erinäköisiä diagnooseja

 

[LisaMarie]

Epävakaa persoonallisuushäiriö on HÄIRIÖ, siis tila joka johtuu jostain ja se terapia auttaa siihenkin, kun vaan löytyy ne ongelmakohdat. Mainitsitkin jo, että edistystä on saavutettu, joten tie on oikea -aaltoliikettä se toki on, välillä 2 askelta eteen ja sitten mennäänkin 3 taakse, mutta välillä pääsee viisikin askelta eteenpäin
Taustalla ei tarvitse olla mitään selkeää traumaa, mutta lapsuudessa noiden häiriöiden juuret usein on. Lopulta oleellista ei edes ole saada oikeaa diagnoosia (mulla on muistaakseni 5 diagnoosia tai muuta lääkärin lausuntoa saman tyyppisistä asioista) vaan löytää itselle oikea tapa toipua.
Viisas terapeuttini sanoi aikoinaa, ettei mielellään aseta laimaavia diagnooseja, koska sitten potilas lukee aiheesta kaiken ja alkaa samaistua diagnoosiinsa. Parempi on vaan ratkoa ongelmia ja silloin muo otti päähän -mä olisin halunnu oikean lääkityksen- mutta nyt mä pidän terapeuttiani äärettömän fiksuna! Jouduin (ja joudun) juu tekemään työn ihan itse, mutta olen myös oppinu, että parantavaa ihmepilleriä ei olekkaan, vaan kaikki on kiinni musta; voin seistä paskassa ja kiljua "lapioikaa tää paska pois" tai tarttua tarjottuihin köysitikkaisiin ja tehdä oman osani; kiivetä ylös.

 

[näin]

Mulla lääkäri epäili samaa, mutta kaikki muut oltiin sitä mieltä että mulla on kaks-suuntainenpersoonallisuushäiriö, ja lopulta lääkärikin sen allekirjoitti. Aika paljon samankaltaisuuksia näissä kahdessa on.

Sopiva lääkitys olis ihan jees, mutta sen löytyminen ei ole helppoa. Kannattaa hakeutua tukiryhmiin ym. Facebookissa esim. on suljettuja ryhmiä persoonallisuushäiriöisille.

 

[en jaksa enää]

Hei kiitos vinkeistä teille vastanneille <3

Mä oon jotenkin aivan lopussa tällä hetkellä. Oon tahkonnut niin kauan ongelmieni kanssa ja jotenkin yhtäkkiä aloin uskoa siihen, etten ikinä saa niitä ratkottua. Ihan totta tuo, että ei sillä diagnoosilla ole loppupeleissä merkitystä. Terapeuttini onkin sitä mieltä, että diagnoosilla ei ole väliä. Mä vaan olen niin tiedonjanoinen, että haluaisin tietää mistä on kyse. Olen ajatellut että mulla on vaivanani toistuvat keskivaikeat masennusjaksot ja niihin haen apua. Kaksisuuntaista epäiltiin ja tutkittiin kolmisen vuotta sitten, mutta sitä kuulemma ei olisi, vaikka sukurasite on kova. Luin artikkelin epävakaasta ja se vaan tuntui niin tutulta. Itsediagnosoinnissa ei kuitenkaan pitäisi mennä liian pitkälle.

Kiitos kun kerroitte kokemuksianne <3

t:ap

 

[näin]

Miksi muka diagnoosilla ei ole väliä? Mulle ainakin on. Ja selventäähän se asioita, ja osataan etsiä oikeaa lääkitystä ja apua!