Mulla vauvakuume, kaks pientä jo,mut voiko revetä joka piakkaan tuntematta huonoa omaatuntoa ja ikävää mieltä

[Läsnä ja lähellä]

Apuva, mulla on vauvakuume. Ehkä elämäni ensimmäistä kertaa. Kaksi aiempaa saatettu/saatu alulle tietoisesti, mutta ei vauvakuumeillen. Vanhin nyt 2,5v. Nyt alkaa olla kauhea hinku saada kolmas. Mutta....

Miten te äidit, joilla kolme tai useampia lapsia pärjäätte sen kanssa, ettei aikaa ole kaikille niin hyvin kuin esim kahdelle vielä kohtuudella on?? Kuopus tietysti kasvaa siihen eikä hän varmaan jatkuvasa huomiota kaipaa, mutta isommat meillä on tottunu olemaan kovastikin huomion keskipisteessä ja heille ajan jakaminen kolmannenkin lapsen kanssa voisi olla kova paikka. Totta ne vanhemmat lapset sitten lopulta tottuu siihen? Touhuan aina lasten kanssa paljon ja olen aina läsnä niin paljon kuin mahdollista. Itse kirpaisee ajatus siitä, ettei aikaa olisi samalla lailla kaikille. Jaksaminenkin toki mietityttää, mutta ensi sijaisesti se, että miten voin jakaa aikani heidän kaikkien kanssa niin, että he vielä kokisivat äidin olevan aivan yhtä lähellä ja siinä heitä varten kuin ennenkin. Ajattelen, että lapsille pitää aina olla aikaa. En voisi kuvitella tilannetta, jolloin mun on käännettävä selkäni lapsille ja joudun sanomaan, ettei nyt ehdi. Tai siis tokihan noita hetkiä joskus on, mutta pelkään, että sellaisia hetkiä olisi sitten usein. En halua, että arkeni lasten kanssa olisi sellaista -- etteikö mulla olisi aikaa heille. Ettäkö he kokisivat, että äiti ei ole koskaan kunnolla läsnä. Onko tämä ihan kumma ajatus vai miettiikö muut tämmösiä? Onko sitä aikaa sittenkin ihan kivasti ja lapset ovat vain onnellisia uudesta perheenjäsenestä?

 

[Matami-Mutkula]

Mulla kanssa kova vauvakuume.. plussaa odotellaan vanhin on nyt 3v ja nuorin 1,5v. Mie mietin sillon kun toinen synty että mitenkähän sitä nyt kahen kanssa kun kummankii kanssa pitää viettää aikaa, mutta kyllä siihen tottu ja kumpikii saa tasapuolisesti huomioo.. niinpä se varmasti kävis kun kolmas tulis. "auttaahan" nämä isommat sitten vauvan hoidossa ja siinä sitä yhteistä puuhastelua ja olemista. Vauvathan kuitenkii nukkuu päivällä aika paljon joten sen ajan käyttää sitten tehokkaasti isompien kanssa puuhasteluun.

 

[Viblsp]

Mulla esikoinen oli 3v 5kk ja toinen 1v 5kk kun kaksoset syntyivät. Aluksi totuttelivat vauvoihin ja koska ne nukkuivat paljon, oli pehmeä alku. Oli kyllä jo raskausaikana huono omatunto, kun taapero niin pienenä tulee isosiskoksi ja vieläpä kahdelle. Mutta turhaan murehdin. Isommat saivat olla mukana vauvoja hoitamassa ja kumpikin olivat ihan hulluina pikkusisaruksiin. Ja kun vauvat nukkuivat tai olivat muuten tyytyväisinä, oli aikaa isommille.

Nyt 4v 8kk, 2v 7kk ja kaksoset 1v 2kk. Isommat leikkivät yhdessä paljon ja kaksoset yhdessä tai sitten pääsevät isompien leikkeihin. Etenkin tuo alle 3v tykkää leikkiä kaksostenkin kanssa. Ja nyt kaksoset kävelevät ja ovat useammin tyytyväisiä itsekseen, on yhä enemmän aikaa isommillekin. Odotan kyllä, että kaksoset tuosta vielä vähän kasvaisivat, että voitaisiin kaikki askarrella ja maalailla yhdessä. Isompien kanssa touhutaan paljon maalien yms. kanssa, mutta jos kaksoset kiinnostuvat väreistä myös, siitä tulee vain katastrofi. Mutta niin, mitä isommiksi kaksoset tulevat, sitä helpompaa on.

Sen sanon, että kyllä täällä koti on kärsinyt, kun on monta lasta. Ennen kaksosia oli paikat suht hyvässä kunnossa. Joskus on pakko kuitenkin valita kotityöt lasten kanssa touhuilun sijaan. Silloin annan isommille muovailuvahat tai maalit ja saavat kahdestaan touhuilla ja kaksosille vaikkapa puupalikat tai duplot ja saan ehkä jotain siivousta aikaiseksi.

 

[:)]

se vauvakuume on kyl sitkeä pöpö mulla on ensimmäiset lapset kaksoset nyt 4.5 vuotiaita, heidän ollessa 2 tuli keskimmäinen ja sit vielä toi 1 v pääpäle!! nyt vasta ensimmäistä kertaa olo on seesteinen eikä minkäänlaista hinkua vauvaaikaan!! ihme rauha laskeutunut sielun sopukoihin ihan kuin olisi jonku asian saattanut elämässä valmiiksi!!!

 

[lunacy sioux]

Meillä esikoisen ja kolmosen ikäerona 3 ja puol vuotta. Pärjätty ollaan KOSKA mies osallistuu täysillä lasten ja kodinhoitoon. Silti tuntuu ettei kerkeä revetä kaikkialle.