hitto |O :'( :snotty:
mun piti lähteä isän haudalle pari viikkoa sitten,ja heti aamusta sain kuulla että mun hyvä ystävä on joutunu Kirralle.
Taustalla munuais siirrännäisiä ollut monia ja aina vaan hylkiny tai ollu muita ongelmia.
No,kävin sitten moikkaamassa tuona lauantaina kaveria ja kaikki vaikutti olevan ok,pienesti oli turvottanu se munuaisen kenkkuilu mutta jaksoi kuitenki naureskella ja heittää vitsiä tapansa mukaan.
sanottiin siinä sitten heiheit ja halattiin.
rupesin ihmettelemään kun ei ukosta mitään kuulu,ei vastaa puhelimeen eikä soita takasin vaikka päivittäin pommitin.
Tänään iski semmonen pakokauhu että oli pakko soittaa tälle osastolle missä hän sillon oli.
eipä ollu enää osastolla :'(
eivät varmaan sieltä saa mitään kertoa kun sanovat että omaisiin pitäs ottaa yhteyttä.
kaivelin sitten kaverin veljen numeron ja uskaltauduin hänelle soittamaan (ei olla nähty kun ihan pari kertaa niin en tiennyt viitsinkö soittaa)
mua niin raastaa..Ystävä on teholla,keuhkoissa vettä ja jos ei uutta munuaista löydy kohtapuoliin niin lähtö tulee :snotty:
Sen tarkemmin en saanut informaatiota..
tuntuu ettei pysty tekemään mitään (niinkun ei kyllä pystykkään) mutta voinko mä kävellä jonnekkin ja sanoa että haluan varmistaa että kelpaanko luovuttajaksi?vaikka se onkin varmaan suht epätodennäköstä niin haluaisin silti varmistaa.
kaikista hirveintä on elää tässä epätietosuudessa ja tietää etten välttämättä näe tätä ihmistä enää koskaan.
Ollaan tunnettu jo lähemmäs 10vuotta ja nyt viimevuosina lähennytty.
ja kun viimeks nähtiin niin kuulema kukaan muu ei ollut käyny katsomassa,tuntu pahalta :/
mun piti lähteä isän haudalle pari viikkoa sitten,ja heti aamusta sain kuulla että mun hyvä ystävä on joutunu Kirralle.
Taustalla munuais siirrännäisiä ollut monia ja aina vaan hylkiny tai ollu muita ongelmia.
No,kävin sitten moikkaamassa tuona lauantaina kaveria ja kaikki vaikutti olevan ok,pienesti oli turvottanu se munuaisen kenkkuilu mutta jaksoi kuitenki naureskella ja heittää vitsiä tapansa mukaan.
sanottiin siinä sitten heiheit ja halattiin.
rupesin ihmettelemään kun ei ukosta mitään kuulu,ei vastaa puhelimeen eikä soita takasin vaikka päivittäin pommitin.
Tänään iski semmonen pakokauhu että oli pakko soittaa tälle osastolle missä hän sillon oli.
eipä ollu enää osastolla :'(
eivät varmaan sieltä saa mitään kertoa kun sanovat että omaisiin pitäs ottaa yhteyttä.
kaivelin sitten kaverin veljen numeron ja uskaltauduin hänelle soittamaan (ei olla nähty kun ihan pari kertaa niin en tiennyt viitsinkö soittaa)
mua niin raastaa..Ystävä on teholla,keuhkoissa vettä ja jos ei uutta munuaista löydy kohtapuoliin niin lähtö tulee :snotty:
Sen tarkemmin en saanut informaatiota..
tuntuu ettei pysty tekemään mitään (niinkun ei kyllä pystykkään) mutta voinko mä kävellä jonnekkin ja sanoa että haluan varmistaa että kelpaanko luovuttajaksi?vaikka se onkin varmaan suht epätodennäköstä niin haluaisin silti varmistaa.
kaikista hirveintä on elää tässä epätietosuudessa ja tietää etten välttämättä näe tätä ihmistä enää koskaan.
Ollaan tunnettu jo lähemmäs 10vuotta ja nyt viimevuosina lähennytty.
ja kun viimeks nähtiin niin kuulema kukaan muu ei ollut käyny katsomassa,tuntu pahalta :/