Mummeja kaivataan

[Oliivipuu]

Hups, täällä olinkin juuri sellainen aihepalsta kuin olen kaivannut! Hyvä että "löysin" tänne.

Täällä yksi eräänlaisessa umpikujassa oleva kohta 2 lapsen äiti. Kaipaisin mielipidevaihtoon mummia, mielellään yli 50v. jotta oppisin ymmärtämään omaa äitiäni paremmin. :/ Olen niin väsynyt tämän toisen raskauden kanssa eikä äitini ymmärrä miksi (oma mielipiteeni syystä: työpaikan muuttostressi, esikon yöheräilyt/huono nukkuminen ja minun hemoglobiini on vain 108) eikä pidä minun perustelujani riittävänä. Itse asiassa hänen mielestään koko raskaus ei oikeuta valittamiseen vaikka olisi aihettakin kun hänkin on kestänyt aikoinaan ja painanut minä masussa eteenpäin kuin pieni eläin (ei ollut aikaa miettiä "joutavanpäiväisiä" murheita ja vaivoja).

Ymmärrän toki äitiäni, että hänellä on ollut rankka elämä: raskasta työtä, nuorena naimisiin & lapsia, mies sairastaa jatkuvasti ja on yhä sairaampi, aina pitänyt tulla vähällä toimeen yms. JA eri toten kunnioitan äitiäni! Mutta samaa ei voi sanoa toisin päin... :ashamed: tuntuu ettei äitini arvosta minua sellaisena kuin olen (herkkä, aivan eriluonteinen kuin äitini), omia valintojani/ratkaisujani elämässä, ymmärrä nykyajan ongelmien vaikeutta verrattuna entisaikaan (ts. ennen oli rankempaa hänen mielestään)...jne. En todellakaan halua vähätellä vanhempieni kokemusta tai elämää yleensä, haluaisin vain vähän ymmärrystä omaani... :ashamed: On tosi raskasta olla, kun omat vanhemmat vähättelevät/kyseenalaistavat jatkuvasti minun ratkaisuja ym. tekoja, tuntemuksia. Tuntuu etten riitä heille sellaisena kuin olen! Hitto vie olen jo yli 30v. ja mielestäni pärjännyt ihan hyvin! Enkä minäkään ole tässä elämässä päässyt helpommalla, vaikkakin erilaiset on ongelmat nykyään...

Tämän kaiken tekee raskaammaksi se että aiemmin sentään elin toivossa että kelpaan äidilleni omana itsenäni, mutta nyt hän on "yllättäen" ottanut saman linjan kuin isäni. :'(

SIksipä haluaisin vaihtaa ajatuksia jonkun mummin/mummien kanssa aiheesta vaikka y-viestein. Tai emailitse jos joku niin haluaa. Onko täällä ketään halukasta? :wave:

 

[Luumusukka]

Hei, Oliivipuu!
Vaihtaisin mielelläni ajatuksia kanssasi. Olen kylläkin yli 60v mutta onpahan elämänkokemusta sitten vähän enemmän.
Olen itse miettinyt paljon omaa äitiäni. Emme oikein tulleet toimeen kun tunsin etten kelvannut sellaisena kuin olin. Olin laiska, itsekäs ja pyrkyri kun halusin opiskella. Monesti olen nyt ajatellut että äidilläni oli erilainen elinpiiri. Maalla piti tulla toimeen naapureiden kanssa koko ikä. Kaupungissa ei tarvitse olla tekemisissä hankalien ihmisten kanssa.
Äitini kyllä usein sanoi että "voi, voi kun teillä jää nuoruus elämättä" kun lapset olivat pieniä. Koskaan en tuntenut itseäni väsyneeksi lasten takia.
Mutta olen kuullut monelta miten äidit morkkaavat tyttäriään vaikka he olisivat kuinka kunnollisia. Hups. Nytpä muistin että olen itsekin harmitellut joillekin tutuille sitä miten saamaton on omasta tyttärestäni tullut. Passauttaa miehellä itseään, ei laita ruokaa, leikkii vaan lapsen kanssa. " toista se oli silloin kun minä olin nuori, ei tullut kysymykseenkään.."

On kyllä hyvä puhua asioista jonkun kanssa ja saada purkaa pahaa mieltä. Sen jälkeen voi jaksaa paremmin ymmärtää äitiä ja äidin oikkuja. Jokainen kuitenkin pohjimmiltaan rakastaa äitiään, mutta silti voi olla vihainen ja harmissaan äidin suhtautumisesta ongelmiin.

Oliivipuu, missäpäin asut, asutko maalla vai kaupungissa. Onko ystäviä lähellä.

 

[Oliivipuu]

\

Hei, Oliivipuu!
Vaihtaisin mielelläni ajatuksia kanssasi. Olen kylläkin yli 60v mutta onpahan elämänkokemusta sitten vähän enemmän.
Olen itse miettinyt paljon omaa äitiäni. Emme oikein tulleet toimeen kun tunsin etten kelvannut sellaisena kuin olin. Olin laiska, itsekäs ja pyrkyri kun halusin opiskella. Monesti olen nyt ajatellut että äidilläni oli erilainen elinpiiri. Maalla piti tulla toimeen naapureiden kanssa koko ikä. Kaupungissa ei tarvitse olla tekemisissä hankalien ihmisten kanssa.
Äitini kyllä usein sanoi että "voi, voi kun teillä jää nuoruus elämättä" kun lapset olivat pieniä. Koskaan en tuntenut itseäni väsyneeksi lasten takia.
Mutta olen kuullut monelta miten äidit morkkaavat tyttäriään vaikka he olisivat kuinka kunnollisia. Hups. Nytpä muistin että olen itsekin harmitellut joillekin tutuille sitä miten saamaton on omasta tyttärestäni tullut. Passauttaa miehellä itseään, ei laita ruokaa, leikkii vaan lapsen kanssa. " toista se oli silloin kun minä olin nuori, ei tullut kysymykseenkään.."

On kyllä hyvä puhua asioista jonkun kanssa ja saada purkaa pahaa mieltä. Sen jälkeen voi jaksaa paremmin ymmärtää äitiä ja äidin oikkuja. Jokainen kuitenkin pohjimmiltaan rakastaa äitiään, mutta silti voi olla vihainen ja harmissaan äidin suhtautumisesta ongelmiin.

Oliivipuu, missäpäin asut, asutko maalla vai kaupungissa. Onko ystäviä lähellä.

Hei vain Luumusukka!
Jopas jotakin, en olisi uskonut että saisin vastauksen näin nopeasti! Olen kyllä kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia kanssasi, mutta enimmäkseen y-viestein tai sähköpostitse. Onko sinulla nikkiä tälle palstalle ja jos ei voisitko ajatella hankkivasi sen? Tai sitten voit antaa suoraan email-osoitteenkin jos se sopii.

Asun pääkaupunkiseudulla mutta en ole täältä kotoisin. Ystäviä on lähellä ja olenkin keskustellut asiasta muutaman kanssa. Silti varttuneemman äidin mielipide voisi olla avartavampi, sitä kun helposti menee suhteellisuuden taju, ymmärräthän. Yritän olla avarakatseinen, miettiä asioita monelta kantilta. En tiedä kuinka hyvin siinä aina onnistun..

Jonkun verran voin keskustella tässäkin julkisesti, mutta hirveästi en henk.koht.asioita täällä haluaisi tuoda julki. Palaile asiaan jos vielä kiinnostaa. :wave:

 

[Luumusukka]

Ei ole nickiä tänne.
Yritän saada itselleni s-postiosoitteen niin voidaan sitten kirjoitella enemmän.

 

[Oliivipuu]

Nostan tämän vaikkakin tilanne on siltä osin pahentunut, etten enää jaksa ymmärtää lainkaan vanhempiani. :ashamed: Nyt mun voimat alkaa olee lopussa ja alkaa pelottaa masuvauvakin puolesta tilanne, että olen tullut siihen päätökseen etten halua nähdä vanhempiani pitkään aikaan. Kamala asia mutta oman ja vauvan takia se on tehtävä.

Jos Luumusukka palstailet vielä täällä niiin sitten voin kirjoitella kun minulla on taas voimia. Nyt ei ole. Kiitos kuitenkin, ajatus lämmitti. :hug:

 

[Luumusukka]

No, täällä joskus lueskelen.
En vielä ole saanut aikaiseksi sitä nickiä tai s-postiosoitetta.
Nyt tuleekin vähäksi aikaa minullekin turkasen kiire erään työn takia ja joulukin lähestyy.
Kirjoittele tänne jos jaksat.
Voimia sinulle masuasukin kanssa.