Mummi typerä käytös

["anen"]

Sehän on ollut selvää jo kauan sitten, että mieheni ja minun lapset eivät ole mitään verrattuna miehen siskon lapseen - ainakaan mummin mielestä.

Meillä ei käydä kylässä, välimatkaa on puolisen tuntia autolla. Kälyn lapset ovat hoidossa joka toinen viikonloppu ja yhden arki-illan viikossa. Kun sanoimme, että meilläkin olisi kaksi lasta ja olisi joskus mukava päästä kahdestaan (minä ja mieheni vaikkapa leffaan), mummi tokaisi, että nuorempi saa tulla, mutta vanhempaa, 4-vuotiasta, hän ei halua. Perustelua hän ei osannut sanoa pyynnöistä huolimatta. Mummi sanoi tämän lapsen kuullen, joka on aivan normaali 4-vuotias. Hän osaa syödä itse, pukea itse, ei käytä vaippaa ja on perusluonteeltaan iloinen ja positiivinen. Hän osaa myös käyttäytyä hyvin - ei siis ole mikään riiviö. Arvaatkaapa vaan, miltä lapsesta tuntui kuulla tämä. Viikonloppu meni asiaa selvitellessä ja lasta lohdutellessa. Voi helvetti, mikä mummi!

Kaikkea muutakin on saanut tässä matkan varrella kuulla. Muutama esimerkki: kälyn lapsi ja omani juoksivat kilpaa, mummi seuraa tilannetta vieressä ja kannustaa kovaan ääneen kälyn lasta. Lapseni syntymäpäiville ei vaivauduta tulemaan, kälyn lapsi saa noin kolme kertaa enemmän joululahjoja mummilta. Mummi ei halunnutkaan tullakaan hoitamaan esikoista, kun piti lähteä synnytyslaitokselle kuopusta synnyttämään - onneksi omani lähti parinsadan kilometrin päästä ajamaan.

Mieheni on kanssani yhtä mieltä, että mummi on typerä ja tämän viimeisen tempauksen jälkeen (sanoo esikoisen kuullen, että muut voivat tulla hoitoon, mutta ei hän) sanoi, että mummin kanssa on puhuttava vakavasti. Mainittakoon muuten, että meidän lapsia hän ei ole kertaakaan joutunut hoitamaan. Enkä itse asiassa enää haluakaan.

Olenko kuitenkin mielestäni kohtuuton, jos viilennän välit? Lapsille ei voi tehdä hyvää joutua kokemaan tällaista. Vai odotanko vielä mieheni saarnan vaikutusta mummiin?Minun mielestäni mieheni olisi pitänyt jo aikaisemmin puuttua tilanteeseen, mutta jostain syystä hän on liian kiltisti yrittänyt saada sanomaa perille. Minun puheillani ei ole ollut tulosta.

Kaikinpuolin ikävä tilanne. Ja aiheuttaa jo närää kotona.

 

[hmph]

Niin, no eihän mummi voi olla varma, ovatko lapset poikansa vai ei.
Jotkut ämmät on niin typeriä, että niille oman tyttären lapset menee kaiken edelle, pojan lapset kun eivät välttämättä ole biologista sukua. Tää on joku psykologinen juttu.

 

["lissu"]

Omien tyttöjen lapset vaan on jostain syystä rakkaampia. Olis sinänsä kiva tietää miksi. On vaan saanut itsekin huomata saman asian, mutta onneksi ei sentäs aivan noin räikeästi ja ilkeästi.

Oikein muuta en osaa sanoa muuta kuin sen, että miehesi ei ole kasvattanut äitiään, eikä ole vastuussa tekemisistään. Ja onhan se miehelle aina vaikeaa sanoa äidilleen vastaan jossain sellaisessa asiassa, josta äidille tulee paha mieli. Vaikkahan olisi kuinka tärkeä asia. Tuskin mies saa äitiään muuttamaan yhtikäs mitään, vaikka sanoisi mitä. Joten sopikaa vaan ne pelisäännöt valmiiksi keskenänne suosista. Ja yritä sinä muistaa, että se anopin käyttäytyminen ei ole miehen vika. Itseäni joudun joskus (aika useinkin) tuosta muistuttamaan.

 

[Hannaliina]

Kauhea! Minä ainakin viilentäisin välit, jossen katkaisisi kokonaan. Minun lapsiani ei kukaan kohtelisi noin varsinkaan MUMMI!! Nuattikoot sitten niistä tyttärensä lapsista jos ne on kerta jotenki "parempia" kuin teidän lapset. Eikä tarvitse satuttaa teidän lapsia.

 

[nurinarri]

Kovin vaikealta kuulostaa tuo teidän tilanteenne. Yhdyn kuitenkin edelläoleviin siinä, että miehen tosiaan voi olla kovinkin vaikea puuttua tuon kaltaisiin tilanteisiin saati sitten saada aikaan pysyvää muutosta.

Mummin pitäisi omat lapsensa kasvattaneena tietää, että on kohtuutonta lausua ääneen mietteitään lapsien läsnäollessa. Tuonkaltainen tahallinen toisen mielen pahoittaminen vaikuttaa lähinnä siltä, että mummilla on hampaankolossa muutakin kuin vain toisten lasten suosiminen. Voisiko mummi olla jostain näreissään? Oletko miehen äidin kanssa väleissä vai ovatko välinne viileät? Halusimme sitä tai emme, lapsiimme suhtaudutaan aina erilailla jos meistä vanhemmista ei erityisemmin pidetä.

Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, että mikään mitä teen ei riitä anopilleni tai ainakin hän tekisi sen paremmin. Selvää suosimista on havaittavissa anopin tyttären lapsien suuntaan, mutta olen tietoisesti päättänyt jättää asian huomiotta. Vierailut mummun luona hoidetaan mieluiten silloin kun saamme käydä siellä oman perheemme kesken ilman, että joutuisimme jatkuvasti vertaamaan mummun käyttäytymistä lastemme kesken.

 

["vieras"]

Et ole kohtuuton, jos viilennät välit. Sinä se päätät miten annat muiden lapsiasi kohdella. Tuommonen käytös mummilta sais minutkin näkemään punaista ja olisin varmaan taas sanonut jo jotain päin naamaakin.. (mulla tämmösissä asioissa huono itsehillintä). Viisainta varmaan on antaa miehesi keskustella asiasta äitinsä kanssa ja jos ei vaikutusta niin sanot sanottavasi itse sen jälkeen?

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Itse en jaksaisi olla kummemmin tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa. Vaikka sukulaisuussuhteet ovatkin tärkeitä, niin minulle lapset menevät kaikkien muiden edelle. Jos joku ei voi tykätä lapsistani, on turha odottaa, että minä tykkäisin sellaisesta ihmisestä.