mun elämä on tällä hetkellä

Levoton Strutsi

Aktiivinen jäsen
23.11.2006
4 891
0
36
ihan peestä :ashamed:

En enää jaksa tätä et mitään ei tapahdu, en jaksa kiinnostua täällä kotona mistään enkä ylipäätään jaksa mitään. Hommat kyl tulee tehtyä mut intoa ei oo niinku yhtään.

Mä haluaisin muuttaa, mä haluaisin töihin tai sit kouluun ja kaikki lapset samaan hoitopaikkaan. MUTTA kun mikään ei onnistu eikä ole kai edes mahdollista. Miten ihmeessä tätä tylsyyttä jaksaa yhtään enempää?

vaikeeta vaikeeta... mitä mä tekisin? Mistä aloittaisin? kahdelle pienimmälle ei ole hoitopaikkaa koska en ottanut niitä vastaan. Luulin että jaksaisin vielä ½-vuotta tai vuodenkin tätä mut ei kyl nyt oikein näytä siltä. Ja mitä järkeä on lapsia hoitoon laittaa jos sittenki muutetaan ja sit taas kaikki menee vaikeeksi :ashamed: :ashamed: :ashamed:
Tunnen oikeesti olevani huono ihminen ja läpeensä mätä äiti joka ei jaksa enää olla kotona vaan maatuu jos ei näe kohta elämää!!!!!!

eikä sit please mitään paskaa niskaan juttuja, kiitti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Mulla on täällä kotona vähän samat fiilikset. :hug:

Töitä en saa ja ootan että saan tietoo pääsenkö ees koulutukseen, en varmaan sinnekään. :/

:hug: pidän peukkuja et pääsisit kouluun. mun väsymyskin johtuu varmaan vain ja ainoastaan tästä kun ei ikinä tapahdu mitään eikä ole sosiaalisia yhteyksiä ulkomaailmaan. Älkääkä tulko selittää et musta se on kiinni, ku ei ole!!! En vaan jaksa enää yrittää löytää äiti-ystävää jota näkis joka päivä tai aina tarvittaessa. Kaikilla muilla kun on sitä elämää :ashamed:
 
Älähän nyt. Ei siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos kokee kotona olon hankalana. Et ole varmasti ainoa äiti, jolla kyseisiä tuntemuksia. Voin sanoa näin kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Sinun kohdalla on nyt varmaankin ensimmäisenä syytä saada selvyys tuosta muutosta. Ethän pysty tekemään järkeviä päätöksiä, ennen kuin tuo asia on selvinnyt. Miksi epäselvää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tämätyttö:
Oletko kysellyt esim. työkkäristä, löytyisikö sinulle sopivaa osa-aikatyötä. Se voisi olla ikäänkuin pehmeä lasku työelämään.


mulla on kiikarissa yks työjuttu. Mutta kun tämä asunnonvaihtosotku ja lastenpäivähoito jutut jotenki koen hankalaksi. Tykkäisin et asiat hoituis sillai yks kerrallaan pois päiväjärjestyksestä... eikä niin et samaan aikaan olis ongelmia päivähoidon järjestämisen ja työn aloittamisen ja vielä kodin vaihtamisen kanssa. aarrrgghhh. mä vaan oon vaikee ihminen...
 
Voih :( mulla on vähän samantyyppistä ongelmaa.. yritän löytää asuntoa mut ei löydy sitten millään ja elokuussa alkais jo opinnot, ketuttaa.. lisäksi oma lääkäri on älyttömän huono |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti täälläkin:
Älähän nyt. Ei siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos kokee kotona olon hankalana. Et ole varmasti ainoa äiti, jolla kyseisiä tuntemuksia. Voin sanoa näin kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Sinun kohdalla on nyt varmaankin ensimmäisenä syytä saada selvyys tuosta muutosta. Ethän pysty tekemään järkeviä päätöksiä, ennen kuin tuo asia on selvinnyt. Miksi epäselvää?

kun ei saada sitä asuntoa mistään! Kaupunkia ei kiinnosta, aina jotkut muut menee meidän edelle, vvo:lla ja sato:lla vuokrat korkeammat eikä heilläkään vapaudu meidän toiveita/tarpeita täyttyvää asuntoa, voidaan pahimmassa tapauksessa joutua odottamaan vuosi... voi elämä.
 
mulla on sama juttu..
tuntuu et kaikki on kauheen vaikeeta,tai just etten tiedä mistä alottais ja kauheeta sotkua kaikki.. :ashamed:
meille tulee miehen kanssa hirveitä riitoja kun se on töissä ja liikenteessä 7-22 melkein joka päivä ja mä oon 24/7 kotonakotonakotona. mä rutisen miehelle kun on niin tylsää ja mies rutisee kun on niin paljon kaikkee.. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuha:
mulla on sama juttu..
tuntuu et kaikki on kauheen vaikeeta,tai just etten tiedä mistä alottais ja kauheeta sotkua kaikki.. :ashamed:
meille tulee miehen kanssa hirveitä riitoja kun se on töissä ja liikenteessä 7-22 melkein joka päivä ja mä oon 24/7 kotonakotonakotona. mä rutisen miehelle kun on niin tylsää ja mies rutisee kun on niin paljon kaikkee.. :ashamed:

jepjep

meillä mies on päivisin töissä ja kun tulee kotiin ei halua eikä jaksa lähteä mihinkään, eikä siitä saa edes keskusteluseuraa :(
mä taas voisin heti kun auto tulee pihaan niin lähteä ovesta ulos ja samoin viikonloppuisin mut mihin mä sit menisin ja mitä tekisin? yksinäni taikka lasten kanssa, jippijaijee..
 
meilläkin mies sanoo et no tee jotai ja mee jonneki,mut ööö.. minne? :o
leikkipuistoon pojan kanssa niinkun joka päivä? mun vanhemmille niinkun melkein joka päivä?
mä niin kaipaan uusia ihmissuhteita ja olis ihanaa jos olis joku harrastus tai edes jotain,mut ei tässä tuppukylässä oo mitään :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuha:
meilläkin mies sanoo et no tee jotai ja mee jonneki,mut ööö.. minne? :o
leikkipuistoon pojan kanssa niinkun joka päivä? mun vanhemmille niinkun melkein joka päivä?
mä niin kaipaan uusia ihmissuhteita ja olis ihanaa jos olis joku harrastus tai edes jotain,mut ei tässä tuppukylässä oo mitään :ashamed:


kohtalotoveri :D

tää ei kyl oo tuppukylä et mahdollisuuksia riittäis mut niihinkin tarvii sit rahaa ja kaikki on niin sitovaa (harrastukset) eikä oo sitä ystävää joka lähellä asuis et vois tarvittaessa pyytää lenkille seuraks tai kahville. aina vaatii järjestelyä et mikä päivä nähdään ja vähintään aina sit riekkuu lapset kintuissa kiinni ja keskeyttää molemmat vähintään sata kertaa :( eikä sitä jaksais joka viikko ajella ees taas jonneki.
 
oisko se uus asunto samassa kaupungissa kuitenki? Miusta kuulostaa ett jätä se mille ett ite voi muitten hoitoo ja ruppee siihen mitä ite voit.. eli hommoot työn ja hoitopaikat nyt siitä kämpästä kahtoin aj sit jos saatte uuen ni katot tilanteen tuas silta kantilta.
 
mulla ei edes ole "kun vaan" yksi lapsi ja sekin on tosi paljon isällään,et vapaa-aikaa mulla kyllä on roppakaupalla,mut ei mitään miten sen ajan käyttäisin :( aina ku mul on "vapaa" niin kaikil on jotai muuta menoo...
mä oon niin tylsistyny ja turhautunu ja itken tosi usein miehelle et tätäkö tää nyt on,et kiikkustuolissa mummona istun ja mietin et olihan tylsä elämä :ashamed: se ajatus saa aikaan sellasen pakokauhunomasen tunteen et nyt täytyy äkkiä tehdä jotai extremee tai arjesta poikkeevaa,et eihän tää näin voi mennä ja sit suututtaa ku ei oo mitää.. kaikki maksaa niin paljon ja yksin ei oo kiva tehä asioita.. :ashamed:
 
Minulla taas on kiva ja hyvä työpaikka ja lapsilla hyvät koulut ja päiväkodit, mutta voisin kyllä ihan ilomielin ryhtyä kotirouvaksi.

Olisi ihana vaan olla muksujen kanssa kotona ja sisustaa ja lukea maailmankirjallisuuden klassikoita ja leipoa ja laittaa ruokaa...

Näillä lainoilla se ei liene ihan äkkiä mahdollista, mutta onneksi on kesälomat ja vuorotteluvapaat. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Levoton Strutsi:
En vaan jaksa enää yrittää löytää äiti-ystävää jota näkis joka päivä tai aina tarvittaessa. Kaikilla muilla kun on sitä elämää :ashamed:

mistäpäin olet? Itse kanssa kaipailen jotakuta äiti-ystävää jota voisi tavata, ja laset sais samalla myös leikkikaveria...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
oisko se uus asunto samassa kaupungissa kuitenki? Miusta kuulostaa ett jätä se mille ett ite voi muitten hoitoo ja ruppee siihen mitä ite voit.. eli hommoot työn ja hoitopaikat nyt siitä kämpästä kahtoin aj sit jos saatte uuen ni katot tilanteen tuas silta kantilta.


no kun en oikeen tiiä sitäkään... ja vaik olis samas kaupungis ni saattaa olla ihan eri puolella...kun ei tässä lähiseudulla ole sitä mitä haetaan. ja ongelma tässä nyt on niiden hoitopaikkojen kanssa se et ku haluan ja nimenomaan haluan kaikki 4 lasta sit samaan paikkaan eikä ripoteltuna ei päiväkoteihin kun sit muodostuu vieminen ja haku ongelmaksi. olis siis yks eskarilainen ja 3 päiväkotilasta. ja muutenki sit se työ ja koulu asia ni mieluummin kattoisin ne silleen et onnistuu sielt "uudesta kodista" niihin meneminen yms. julkisilla. Nää on ehkä vaan mulle ongelmia mut toivoisin et noi jutut menis mahd. hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja piip:
Alkuperäinen kirjoittaja Levoton Strutsi:
En vaan jaksa enää yrittää löytää äiti-ystävää jota näkis joka päivä tai aina tarvittaessa. Kaikilla muilla kun on sitä elämää :ashamed:

mistäpäin olet? Itse kanssa kaipailen jotakuta äiti-ystävää jota voisi tavata, ja lapset sais samalla myös leikkikaveria...

 
Alkuperäinen kirjoittaja piip:
Alkuperäinen kirjoittaja Levoton Strutsi:
En vaan jaksa enää yrittää löytää äiti-ystävää jota näkis joka päivä tai aina tarvittaessa. Kaikilla muilla kun on sitä elämää :ashamed:

mistäpäin olet? Itse kanssa kaipailen jotakuta äiti-ystävää jota voisi tavata, ja laset sais samalla myös leikkikaveria...

espoossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja piip:
Alkuperäinen kirjoittaja Levoton Strutsi:
En vaan jaksa enää yrittää löytää äiti-ystävää jota näkis joka päivä tai aina tarvittaessa. Kaikilla muilla kun on sitä elämää :ashamed:

mistäpäin olet? Itse kanssa kaipailen jotakuta äiti-ystävää jota voisi tavata, ja laset sais samalla myös leikkikaveria...

noniin kone sekoilee. sori tuli monta kertaa..
 

Yhteistyössä