Mun mies on aika sankari

[Lady80]

Oikeesti aloin miettimään, että on mun mies aikamoinen sankari. Tietysti joku vois sanoo, että helpommallakin vois kaiken saada, mutta kumminkin...

Tapasin mieheni 10 vuotta sitten. Hän teki hanttihommia siellä täällä. Oli koulut kesken jättänyt puoliksi alkoholisoitunut "mies vailla tulevaisuutta". No ensin vähensi juomista ja rupesi käymään säännöllisemmin töissä. Lopulta sai varastolta vakipaikan. No se meni sitten alta kun lama iski. Eikä saanut uutta työtä tilalle. No mies meni sitten siivoamaan ja alkoi opiskelemaan amk:ssa. No vuoden siivos, mut sit alkoi tekemään taas muunlaisia hanttihommia.

Viime kesänä mies alkoi sit tekemään yhdelle firmalle lopputyötä. Samalla työharjoittelu. No nyt sai paperit ulos ja vakiduunin tosta firmasta. Ja ihan toimihenkilö. Todella onnellinen on ja niin oon mäkin. Ja tässä välissä parit lapsetkin tekastu. Mahtava isä.

Ensi kesänä täyttää 40v ja oon päättänyt, että pistän kunnon pippalot pystyyn. Oon säästänyt rahaa pari vuotta siihen ja nyt aion yllättää supersankarin oikein kunnolla.

Joskus vaan näistä "toivottomista" tapauksista tulee jotain... itekkin olin kyllä jossain vaiheessa luopumassa toivosta, mut onneksi en sitä tehny.

 

[drr]

Jee,onnea!

 

[Pappaaapapa]

Nii. Aika harva "normaalikaan" saa vakiduunia nykyään. Toiseen suuntaan tuntuu ovet käyvän. Että aika hyvä tuuri sun miehellä. Mutta ilmeisesti jotain tehny oikein ku on harjoitteluaikana onnistunu vakuuttamaan.

 

["hmm"]

odotin otsikon perusteella jotain sarkastista

onnea teille ja miehellesi

 

[virvatuli]

Tosi hienoa!

 

[Lady80]

[QUOTE="hmm";29774687]odotin otsikon perusteella jotain sarkastista

onnea teille ja miehellesi [/QUOTE]

Juu tajusin jo otsikkoa kirjoittaessani, että varmaan moni odottaa sitä. Mutta päätin sitten pitää otsikon sellaisena, ihan vaan muistutuksena siitä, että ei aina pitäisi olla niin sarkastinen.

Mä oon usein miettinyt, että osa tuosta mun miehen menestyksestä on mun ansiota. Mut sitten olen tullut siihen tulokseen, että ei oikeastaan ole. Kyllä hän on itse kaiken työn tehnyt. Ehkä musta on ollut apua, että olen jotenkin pitänyt elämää kasassa, mutta siinä se.

Moni nainen ottaa "hulttion" ja ajattelee parantavansa hänet. Niin se taisin minäkin pohjimmiltani ajatella. Mutta ei se niin mene... Kyllä mun miehessä oli se halu itsellään siellä pohjalla, mä maksimissaan hieman edesautoin sen pintaan nousemista.

Niin tosta harjoitteluaikana vakuuttamisesta... Se oli nimenomaan se lopputyö, josta työnantaja arvosti. Mut kylläpä mun mieheni siihen panostikin ja se kannatti.

 

[reiska...]

Tiedän paljonkin tapauksia jossa on saatu elämä kondikseen. Moni alkoholisti jotka ovat olleet kavereita on lopettaneet ryyppäämisen, perustaneet firmoja, menneet opiskelemaan, perustaneet firmoja, menestyneet työelämässä jne.. Yksi entinen linnakundi narkki on nykyään duunissa eikä ole vetänyt mitään vuosikausiin.

Kyllä elämänmuutos on mahdollista, ei se mikään mahdottomuus ole. Olen tämän saanut läheltä todistaa. Onneksi Suomessa ihmiset saavat monta kertaa sen toisen mahdollisuuden, se on hyvä piirre tässä maassa, jossain jenkkilöissä jos jonkun stigman olet saanut vaikka linnakundin leiman, niin yhteiskunta kohtelee sinua kuin spitaalista, mahdollisuudet ovat olemattomat.

 

[reiska...]

Jaa, pitäis varmaan tarkistaa toi kirjoitus ennenkuin pistää tulemaan No ajatuksenvirtaa tässä lähinnä väännetään.

 

[vierass]

Ihana tarina ja toivottavasti miehes saa mahtavat synttärit!

 

[Miili]

Onnea ja ihania juhlia kesällä!

 

[vieras, minäkin]

Ihana!

 

[Kurmu]

Aivan mahtavaa, onnea teille molemmille! Ihan todella hienoa, että osaat arvostaa miehesi vaivannäköä ja onnistumista. Sitä on oikea välittäminen ja rakkaus <3
Kaikkea hyvää teille!

 

["a.p"]

Vieraissahan tuo sankarini tosin joskus käy, on lihava ja juo perskännit pari kertaa viikossa. Mutta se on minun oma sankarini silti!

 

["Nainen"]

Tavallaan olet voinu olla vaikuttamassa hänen onnistumiseen siten et kun on ollut hyvä ja turvallinen suhde mihin nojata niin saa itsekin aikaiseksi asioita ja luottaa itseensä. Joillekin tämän puuttuminen tekee sen, että elämästä ei saa oikein kiinni.

 

[Puuhippa]

Näinhän se on, että moni luovuttaa jos kukaan ei usko ja kannusta eteen päin. On tärkeää löyttä rinnalle oikea ihminen joka buustaa elämässä eteenpäin.

 

[Lady80]

Joo, kyllä hänelle on varmasti tärkeintä ollut se, että on ollut turvallinen peruskehikko elämässä. Sieltä on sitten helpompi ponnistaa. Ja se on kanssa mahtavaa kun hän on niin kiitollinen. EI mitään katkeruutta vanhoista asioista. Ennen sitä oli paljon, mutta kun elämä luistaa niin moista ei ole. Eikä ne tule edes esiin jos tulee erimielisyyksiä.

Hänen alkoholikäytönsä on muuten todella vähäistä ja silloinkin hyvin normaalia. Että vaikka on joskus juonut aika paljonkin, niin ei mene överiksi enää. EI tosiaan tartte miettiä hänen juomisiaan. Tuon asian suhteen olin vielä pari vuotta sittenkin hieman takajaloillaan, mut enää ei tarvitse.

 

[taas näitä]

Taas näitä aloituksia joissa palstamamma vielä yrittää edes jotenkin uskotella itselleen että kaikki on hyvin.

 

[Tsemppiä]

Onnea koko perheelle! Täällä pohjalta on ponnistettu yrittäjäksi.. mutta mies on tunnustanut, että koko firmaa ei olisi, jos en olisi olemassa.. Kaksi tarvitaan tangoon!

 

[Tsemppiä]

Ap, miten itse voit..? Onko vienyt mehut sinulta..? Minusta välillä tuntuu, että itse olen 'lopussa' (loman tarpeessa arjen pyörityksestä)..

 

[Lady80]

Ap, miten itse voit..? Onko vienyt mehut sinulta..? Minusta välillä tuntuu, että itse olen 'lopussa' (loman tarpeessa arjen pyörityksestä)..

On multa joskus ollut paukut aika lopussa, mutta emmä nyt tiedä etteikö se niin olis mennyt kenen kanssa tahansa. Alkuaikoina sitä oli nuorempi eikä ollut lapsia, joten miehen sekoilut kesti paremmin. Sitten ne pikkuhiljaa loppuivatkin eikä lasten aikana niitä ole ollut lainkaan.

Joten ei tässä voimia sen enempää on kysytty kuin muillakaan. Ja kyllä mun mies osallistuu arjen pyörittämiseen vähintäänkin kohtuullisesti.