S
"Salainen"
Vieras
En oikein itsekään ymmärrä tätä vielä, tää on jotain ihan ihmeellistä.
Olen ollut sinkkuna melkein 10 vuotta, sitä ennen vain huonoja suhteita pettäjämiesten kanssa. Sinkkuiluaikoina jotain deittejä, mutta ei yhdenkään kanssa mitään vakavaa. Mä olin jo tottunut ajatukseen siitä, että näin mennään tämä elämä. Yksin, ilman parisuhdetta ja ilman rakkautta. En ole valmis vaihtamaan sinkkuuttani huonoon parisuhteeseen. Joten olen yksin.
Mutta sitten elämääni kirjaimellisesti käveli mies, joka ihastui muhun ensisilmäyksellä. Mä muistan tuon ensitapaamisen vieläkin, olin aivan varma että tunsin miehen jostain, mutta en kuollaksenikaan muistanut että miestä. Ja mies käyttäytyi siten, kuin olisi hyvinkin muistanut ja tuntenut minut. (Ajan kanssa kävi selväksi, että emme olleet koskaan aiemmin oikeasti kohdanneet.)
Ja siitä hetkestä lähtien tuo mies on sinnikkäästi tehnyt tilaa mun elämääni ja sydämeeni. Mä olen sillätavoin vaikea tapaus, etten huomaa miesten kiinnostusta ja ehkä sitten siltäosin huono itsetuntonikin vaikuttaa että en usko kenenkään oikeasti minuun rakastuvan. Mies sai mut lopulta ihastumaan ja rakastumaan. Eräässä illanvietossa tunnusti tunteensa vaikka olikin kovin epävarma siitä mitä minä häntä kohtaan tunnen.
Ja tää kaikki on niin uskomatonta. Mä rakastan sitä miestä hetki hetkeltä enemmän. Ja hän rakastaa mua. Tää kaikki on kuin suoraan jostain sadusta, vaikken sellaiseen koskaan uskonutkaan. Enkä mä ymmärrä, mitä mies näkee mussa. Hänen mielestään olen kaunis, ihana, upea ja hän arvostaa minua enemmän kuin ketään muuta. Mies on komea ja urheilullinen, minä pyöreä ylipainoinen nainen. Toki rakastumisen myötä olen laittanut ruokavalion täysin remonttiin ja alkanut urheilemaan, mutta ei musta silti ikinä tule missivartaloista naista. Miten niin upea mies voi olla rakastunut muhun?
Mä olen pyörällä päästäni tästä tunteesta, jota en ikinä uskonut enää kokevani.
Olen ollut sinkkuna melkein 10 vuotta, sitä ennen vain huonoja suhteita pettäjämiesten kanssa. Sinkkuiluaikoina jotain deittejä, mutta ei yhdenkään kanssa mitään vakavaa. Mä olin jo tottunut ajatukseen siitä, että näin mennään tämä elämä. Yksin, ilman parisuhdetta ja ilman rakkautta. En ole valmis vaihtamaan sinkkuuttani huonoon parisuhteeseen. Joten olen yksin.
Mutta sitten elämääni kirjaimellisesti käveli mies, joka ihastui muhun ensisilmäyksellä. Mä muistan tuon ensitapaamisen vieläkin, olin aivan varma että tunsin miehen jostain, mutta en kuollaksenikaan muistanut että miestä. Ja mies käyttäytyi siten, kuin olisi hyvinkin muistanut ja tuntenut minut. (Ajan kanssa kävi selväksi, että emme olleet koskaan aiemmin oikeasti kohdanneet.)
Ja siitä hetkestä lähtien tuo mies on sinnikkäästi tehnyt tilaa mun elämääni ja sydämeeni. Mä olen sillätavoin vaikea tapaus, etten huomaa miesten kiinnostusta ja ehkä sitten siltäosin huono itsetuntonikin vaikuttaa että en usko kenenkään oikeasti minuun rakastuvan. Mies sai mut lopulta ihastumaan ja rakastumaan. Eräässä illanvietossa tunnusti tunteensa vaikka olikin kovin epävarma siitä mitä minä häntä kohtaan tunnen.
Ja tää kaikki on niin uskomatonta. Mä rakastan sitä miestä hetki hetkeltä enemmän. Ja hän rakastaa mua. Tää kaikki on kuin suoraan jostain sadusta, vaikken sellaiseen koskaan uskonutkaan. Enkä mä ymmärrä, mitä mies näkee mussa. Hänen mielestään olen kaunis, ihana, upea ja hän arvostaa minua enemmän kuin ketään muuta. Mies on komea ja urheilullinen, minä pyöreä ylipainoinen nainen. Toki rakastumisen myötä olen laittanut ruokavalion täysin remonttiin ja alkanut urheilemaan, mutta ei musta silti ikinä tule missivartaloista naista. Miten niin upea mies voi olla rakastunut muhun?
Mä olen pyörällä päästäni tästä tunteesta, jota en ikinä uskonut enää kokevani.
Mukavaa
