Lapseton nainen -83
Minulle on tehty 3 tähtystysleikkausta munasarjoihin, ja neljäs (toivottavasti viimeinen) on edessä parin viikon päästä. Tässä kertomukseni... olisi kiva jos kohtalotoverit kertoisivat omista kokemuksistaan.
Minulla löytyi oikeanpuolisesta munasarjasta v.2005 kysta, joka leikattiin pois ja munasarja säästettiin, mutta kuukauden päästä soittivat ja totesivat että se olikin semimaligni borderline kasvain, ja jouduin heti toiseen leikkaukseen jossa poistivat koko oikeanpuolisen munasarjan varmuuden vuoksi, ettei kasvain uusiudu. Olotilassani en huomannut eroa, elin 4 vuotta normaalisti, käytin välillä Nuvaringia ja välillä Yasminia ehkäisyyn, niitä suositeltiin minulle että suojaavat jäljellä olevaa munasarjaa uusilta kystilta. Kävin 3 vuotta 6kk välein seurannassa naistenklinikalla, ottivat aina CA125 arvon verestä ja seurasivat ultralla tervettä munasarjaa. Viimeisellä käynnillä löytyi pieni kysta vasemmanpuolisesta munasarjasta, parisenttinen muistaakseni. Sanoivat ettei se ole samanlainen kuin aikaisempi, tämä on ihan vaaraton mutta luultavasti leikataan joskus myöhemmin pois, ettei se häiritse munasarjan toimintaa. Seurantaa ei kuitenkaan enää jatkettu.
Nyt v.2008 marraskuussa menin ensiapuun kovien kipujen vuoksi, puoli vuotta viimeisen tarkastuksen jälkeen. Ensin meinasivat leikata minut umpisuolen takia, mutta onneksi tajusivat että kyse onkin jostain muusta. Makasin 5 päivää naistenklinikalla ja sain antibiootteja ja kipulääkettä suoneen. Tulehdus alkoi helpottaa, sitten gynekologi löysi tarkemmalla ultralla suurehkon tulehtuneen kasvaimen munasarjasta, joka piti heti leikata. Se leikattiin, vaikka oli tulehdustila päällä, ja leikkauksen jälkeen olin ihan turvoksissa ja syke ja verenpaine pilvissä, ilmeisesti reaktio siitä että mennään möyhimään tulehduspesäkettä, jolloin bakteerit pääsevät hetkellisesti verenkiertoon ja aiheuttivat nesteen kertymisen kudoksiin... no turvotus meni kuitenkin ohi parissa päivässä ja toivuin leikkauksesta.
Kasvain kuitenkin tutkimuksissa osoittautui ihan identiseksi v.2005 kasvaimen kanssa, eli semimaligni borderline. Leikkauksessa minulle oli kuitenkin pyritty ja onnistuttu säästämään ainoa munasarjani, mutta seurantaa jatkettiin, ja heti tammikuussa löytyikin TAAS uusi kasvain vasemmanpuolisesta munasarjasta, noin 3cm. Lääkäri sanoi että olisi ollut järkevää leikata viimeksi koko munasarja pois, että nyt se pitäisi luultavasti kuitenkin tehdä.
Tilannetta seurattiin 2kk.. CA125 arvot laskivat, ja kaikki oli ennallaan, mutta kasvain on edelleen siellä. Suosittelivat viimeisenkin munasarjan poistoa, koska kasvaimen vuoksi se ei toimi kuitenkaan, ja lapsia kukaan lääkäri minun ei antaisi muutenkaan tehdä niin kauan kuin minulla on se kasvain siellä, hormonit voisivat provosoida kasvainta ja ties vaikka muuttuisi pahanlaatuiseksi. Kysyin mahdollisuuksista ottaa talteen munasoluja, mutta se olisi mahdotonta koska joutuisin syömään hormoneja sitä varten, mikä on taas kielletty kasvaimen takia. Jossain päin maailmaa (Tukholmassakin) on kuulema pakastettu kokonaisia munasarjoja tai munasarjakudoksen palasia, tapauksissa joissa esim pieni lapsi joutuu saamaan syöpähoitoja, jotka tekisivät munasarjasta lapsettoman. Kyselin voisiko minun munasarjani pakastaa, mutta kuulema suomessa ei ole valmiuksia sellaiseen, eikä takeita saataisiinko siitä pakastetutsta munasarjasta ikinä lasta tehtyä millään keinolla. Eli siis omaa lasta en tule koskaan saamaan, mikä tuntui aika raskaalta, mutta verrattuna siihen riskiin että saisin munasarjasyövän, päätös on kuitenkin selkeä... Oma elämä kuitenkin tärkeämpi kuin suvun jatkaminen... Ja ainahan lapsia voi adoptoida ja jos haluan synnyttää, voin ehkä tehdä sen luovutetulla munasolulla, oma kohtuhan minulle jätetään.
Olen nyt menossa 2 viikon päästä leikkaukseen. Sitten lähtee minun viimeinenkin munasarjani. Lääkärit eivät kauheasti tuntuneet tietävän(?) tai ainakaan kertovan minulle eri vaihtoehdoista ja riskeistä ja hyödyistä... ensinnäkin, olen ihan itse lukenut nyt mihin kaikkeen vaikuttaa se että oma hormonitoiminta lakkaa. Munasarjat tuottavat estrogeenia, keltarauhashormonia ja pienessä määrin myös testosteronia. Hormonikorvaushoidon tulen saaman, luultavasti yhdistelmän estrogeenista ja keltarauhashormonista. Hormonikorvaushoitovaihtoehtoja on kuitenkin paljon, tablettina, laastarina, geelinä... luonnollista hormonia ja synteettistä, kaikki on kenties erilaisia, kuinka helposti löytyy sitten oma sopiva yhdistelmä. Ja entäs testosteronin puute, vaikuttaako mielialaan, seksuaalisuuteen, luihin...??? Mihin kaikkeen?! Ehkä on mahdollista tarvittaessa myös sitä saada laastarina tai geelinä...
Olen ollut vähän sekaisin ajatusteni kanssa tässä muutaman päivän. Miten elämäni tulee muuttumaan, ja miten tulen pärjäämään ilman munasarjojani. Parempihan se kuitenkin on kuin saada syöpä... mutta kuinkahan suuri se riski edes on? Borderlinekasvaimet kuulema aika harvoin muuttuvat pahanlaatuisiksi, mutta koska ne ovat puolipahanlaatuisia, semimaligneja, niin niiden käyttäytymistä ei voida ennustaa, ne saattavat käyttäytyä kuitenkin myös pahanlaatuisen kasvaimen tavoin, ja joskus muuttuvat sellaisiksi.
Olisi kiva tietää, kuinka paljon minunlaisia tapauksia Suomessa on, eli nuoria naisia joilta poistettu molemmat munasarjat, mutta kohtu kunnossa. Miten he ovat pärjänneet ja millaisiin vaihtoehtoihin hormonikorvaushoitojen osalta päätyneet... Englanninkielisiltä sivuilta googlasin aika paljon tietoa, (mm. Survivor's Guide to Surgical Menopause surmeno.blogspot.com ) mutta suomenkielisiltä sivuilta ei ihan älyttömästi löydy tietoa.......
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille! Elämä voittaa
Minulla löytyi oikeanpuolisesta munasarjasta v.2005 kysta, joka leikattiin pois ja munasarja säästettiin, mutta kuukauden päästä soittivat ja totesivat että se olikin semimaligni borderline kasvain, ja jouduin heti toiseen leikkaukseen jossa poistivat koko oikeanpuolisen munasarjan varmuuden vuoksi, ettei kasvain uusiudu. Olotilassani en huomannut eroa, elin 4 vuotta normaalisti, käytin välillä Nuvaringia ja välillä Yasminia ehkäisyyn, niitä suositeltiin minulle että suojaavat jäljellä olevaa munasarjaa uusilta kystilta. Kävin 3 vuotta 6kk välein seurannassa naistenklinikalla, ottivat aina CA125 arvon verestä ja seurasivat ultralla tervettä munasarjaa. Viimeisellä käynnillä löytyi pieni kysta vasemmanpuolisesta munasarjasta, parisenttinen muistaakseni. Sanoivat ettei se ole samanlainen kuin aikaisempi, tämä on ihan vaaraton mutta luultavasti leikataan joskus myöhemmin pois, ettei se häiritse munasarjan toimintaa. Seurantaa ei kuitenkaan enää jatkettu.
Nyt v.2008 marraskuussa menin ensiapuun kovien kipujen vuoksi, puoli vuotta viimeisen tarkastuksen jälkeen. Ensin meinasivat leikata minut umpisuolen takia, mutta onneksi tajusivat että kyse onkin jostain muusta. Makasin 5 päivää naistenklinikalla ja sain antibiootteja ja kipulääkettä suoneen. Tulehdus alkoi helpottaa, sitten gynekologi löysi tarkemmalla ultralla suurehkon tulehtuneen kasvaimen munasarjasta, joka piti heti leikata. Se leikattiin, vaikka oli tulehdustila päällä, ja leikkauksen jälkeen olin ihan turvoksissa ja syke ja verenpaine pilvissä, ilmeisesti reaktio siitä että mennään möyhimään tulehduspesäkettä, jolloin bakteerit pääsevät hetkellisesti verenkiertoon ja aiheuttivat nesteen kertymisen kudoksiin... no turvotus meni kuitenkin ohi parissa päivässä ja toivuin leikkauksesta.
Kasvain kuitenkin tutkimuksissa osoittautui ihan identiseksi v.2005 kasvaimen kanssa, eli semimaligni borderline. Leikkauksessa minulle oli kuitenkin pyritty ja onnistuttu säästämään ainoa munasarjani, mutta seurantaa jatkettiin, ja heti tammikuussa löytyikin TAAS uusi kasvain vasemmanpuolisesta munasarjasta, noin 3cm. Lääkäri sanoi että olisi ollut järkevää leikata viimeksi koko munasarja pois, että nyt se pitäisi luultavasti kuitenkin tehdä.
Tilannetta seurattiin 2kk.. CA125 arvot laskivat, ja kaikki oli ennallaan, mutta kasvain on edelleen siellä. Suosittelivat viimeisenkin munasarjan poistoa, koska kasvaimen vuoksi se ei toimi kuitenkaan, ja lapsia kukaan lääkäri minun ei antaisi muutenkaan tehdä niin kauan kuin minulla on se kasvain siellä, hormonit voisivat provosoida kasvainta ja ties vaikka muuttuisi pahanlaatuiseksi. Kysyin mahdollisuuksista ottaa talteen munasoluja, mutta se olisi mahdotonta koska joutuisin syömään hormoneja sitä varten, mikä on taas kielletty kasvaimen takia. Jossain päin maailmaa (Tukholmassakin) on kuulema pakastettu kokonaisia munasarjoja tai munasarjakudoksen palasia, tapauksissa joissa esim pieni lapsi joutuu saamaan syöpähoitoja, jotka tekisivät munasarjasta lapsettoman. Kyselin voisiko minun munasarjani pakastaa, mutta kuulema suomessa ei ole valmiuksia sellaiseen, eikä takeita saataisiinko siitä pakastetutsta munasarjasta ikinä lasta tehtyä millään keinolla. Eli siis omaa lasta en tule koskaan saamaan, mikä tuntui aika raskaalta, mutta verrattuna siihen riskiin että saisin munasarjasyövän, päätös on kuitenkin selkeä... Oma elämä kuitenkin tärkeämpi kuin suvun jatkaminen... Ja ainahan lapsia voi adoptoida ja jos haluan synnyttää, voin ehkä tehdä sen luovutetulla munasolulla, oma kohtuhan minulle jätetään.
Olen nyt menossa 2 viikon päästä leikkaukseen. Sitten lähtee minun viimeinenkin munasarjani. Lääkärit eivät kauheasti tuntuneet tietävän(?) tai ainakaan kertovan minulle eri vaihtoehdoista ja riskeistä ja hyödyistä... ensinnäkin, olen ihan itse lukenut nyt mihin kaikkeen vaikuttaa se että oma hormonitoiminta lakkaa. Munasarjat tuottavat estrogeenia, keltarauhashormonia ja pienessä määrin myös testosteronia. Hormonikorvaushoidon tulen saaman, luultavasti yhdistelmän estrogeenista ja keltarauhashormonista. Hormonikorvaushoitovaihtoehtoja on kuitenkin paljon, tablettina, laastarina, geelinä... luonnollista hormonia ja synteettistä, kaikki on kenties erilaisia, kuinka helposti löytyy sitten oma sopiva yhdistelmä. Ja entäs testosteronin puute, vaikuttaako mielialaan, seksuaalisuuteen, luihin...??? Mihin kaikkeen?! Ehkä on mahdollista tarvittaessa myös sitä saada laastarina tai geelinä...
Olen ollut vähän sekaisin ajatusteni kanssa tässä muutaman päivän. Miten elämäni tulee muuttumaan, ja miten tulen pärjäämään ilman munasarjojani. Parempihan se kuitenkin on kuin saada syöpä... mutta kuinkahan suuri se riski edes on? Borderlinekasvaimet kuulema aika harvoin muuttuvat pahanlaatuisiksi, mutta koska ne ovat puolipahanlaatuisia, semimaligneja, niin niiden käyttäytymistä ei voida ennustaa, ne saattavat käyttäytyä kuitenkin myös pahanlaatuisen kasvaimen tavoin, ja joskus muuttuvat sellaisiksi.
Olisi kiva tietää, kuinka paljon minunlaisia tapauksia Suomessa on, eli nuoria naisia joilta poistettu molemmat munasarjat, mutta kohtu kunnossa. Miten he ovat pärjänneet ja millaisiin vaihtoehtoihin hormonikorvaushoitojen osalta päätyneet... Englanninkielisiltä sivuilta googlasin aika paljon tietoa, (mm. Survivor's Guide to Surgical Menopause surmeno.blogspot.com ) mutta suomenkielisiltä sivuilta ei ihan älyttömästi löydy tietoa.......
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille! Elämä voittaa