A
arvotonko?
Vieras
Seurustelin tossa useamman vuoden. Mies oli mustasukkainen, ja ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna todella omistushaluinen. Hän ei olisi halunnut ikinä päästää mjua mihinkään, ja tässä kohtaa sitten myönnettäköön että tein pari lipsahdusta, joita kaduin. Ja siihen se suhde sitten päättyi.
No, mulle tarjoutui eilen tilanne jatkaa erästä aiemmin parisuhteeni takia roikkumaan jäänyttä juttua (siis se jäi roikkumaan koska vaikka olin korviani myöten ihastunut, en aiemmin asialle voinut/halunnut tehdä mitään koska seurustelin, kuten hänkin. Nyt molemmat sinkkuja). Asiat eteni hyvällä mallilla, kunnes mun oli pakko lyödä jarrut pohjaan. Jotenkin musta tuntui että en ole tarpeeksi kaunis, en varmaan osaa miellyttää miestä jnejne. En voi käsittää mistä nämä tunteet tulivat, kun ei edellisessä suhteessa minua haukuttu, päinvastoin. Nyt vain tuntuu että en ole tarpeeksi kaunis.
Millä saisin itseni uskomaan että olen tarpeeksi kaunis? Että olen ihan yhtä hyvä kuin muutkin? Että voin ihan hyvin uskaltaa lämmetä miehelle, jos siltä tuntuu?
No, mulle tarjoutui eilen tilanne jatkaa erästä aiemmin parisuhteeni takia roikkumaan jäänyttä juttua (siis se jäi roikkumaan koska vaikka olin korviani myöten ihastunut, en aiemmin asialle voinut/halunnut tehdä mitään koska seurustelin, kuten hänkin. Nyt molemmat sinkkuja). Asiat eteni hyvällä mallilla, kunnes mun oli pakko lyödä jarrut pohjaan. Jotenkin musta tuntui että en ole tarpeeksi kaunis, en varmaan osaa miellyttää miestä jnejne. En voi käsittää mistä nämä tunteet tulivat, kun ei edellisessä suhteessa minua haukuttu, päinvastoin. Nyt vain tuntuu että en ole tarpeeksi kaunis.
Millä saisin itseni uskomaan että olen tarpeeksi kaunis? Että olen ihan yhtä hyvä kuin muutkin? Että voin ihan hyvin uskaltaa lämmetä miehelle, jos siltä tuntuu?