Mustasukkaisuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja black
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

black

Vieras
En oikein keksinyt muuta kuin avautua tänne. Mutta kyse on omasta mustasukkaisuudestani.

Nykisen puolisoni kanssa olen ruvennut aikoinaan seurustelemaan niin että molemmat on olleet vielä edellisissä suhteissa kiinni. Molemmat elivät huonoissa suhteissa mistä yritti päästä eroon ja tapasimme toisemme ja molemmat ns auttoivat toisensa pois huonosta suhteesta. Minä ainakin koen vieläkin että nykinen puolisoni on se minulle tarkoitettu ja olisi pitänyt tutustua jo paljon aikaisemmin. Molemmilla meillä on lapsia edellisistä liitoista mutta ei yhteisiä, eikä meille tule ellei nyt jokin suuren suuri vahinko käy.

Mutta sitten ongelmaan eli minun mustasukkasuus. mies on minun luottamuksen pettänyt joskus niin että puhui aikoinaan minun asioita sellaiselle ihmiselle jolle ei olisi saanut. Eli sehän on aiheuttanut oman ongelman. mies sitä sanoo katuvansa ja tahtoisi tehdät asiat toisin jos voisi. ja sitten pelkään koko ajan että mies pettää minua kun olemmehan mekin ruvenneet seurustelemaan niin että olemme olleet vielä kiinni vanhoissa suhteissa.

Meillä kun ei lapsia ole niin olemme siitä puhuneet että meillä ei ole mitään ns pakotetta olla yhdessä vaan olemme yhdessä koska haluamme olla. Mutta silti mustasukkaisuus kalvaa ja pahasti. miten tässä tilanteessa voi edes yrittää hoitaa sitä kun on niin monia virheitä suhteen alkua ajatellut tehty. juuri että on alettu seurustelemaan ennen vanhan suhteen loppua ja tuo että puhui minun asioita vaikka ei pitänyt.

Kaiken tämän sekavankirjoituksen jälkeen ksyn että miten saa luottamuksen suhteessa toimimaan?
 
Minä poden myös suunnatonta mustasukkaisuutta. Olen itse eronnut, mutta tapailen miestä, joka on tahollaan avoliitossa lapsensa äidin kanssa. Miehen puheiden perusteella (niinpä...) heidän liitossaan ei ole mitää pahaa. Ei riitoja, ei rakkautta. Yhteinen lapsi pitää yhdessä. Lapsi on ainut asia, mitä mies rakastaa. Suhteemme alkuaikoina jopa pyysin, että hän yrittäisi pitää avopuolisonsa tyytyväisenä, mutta ajatukseni on muuttunut täysin. En kestä ajatusta, että heillä olisi jotain muutakin yhteistä kuin yhteinen kotimatka. Rakkaani avopuoliso on mielestäni joko todella tyhmä tai sokea, ellei ole huomannut jo vuosia kestänyttä suhdettamme: puhelut, tekstiviestit (satoja kuukausittain), pitkät ravintolaviikonloput tai iltapäivän kummalliset hukatut tunnit....
Minä haluaisin olla vahvempi, mutta en voi sietää ajatusta siitä, että tuo nainen saa ne arjen tavalliset hetket...minä saan kyllä juhlan, mutta silti!!!
 

Similar threads

K
Viestiä
21
Luettu
1K
K
E
Viestiä
13
Luettu
2K
V
R
Viestiä
22
Luettu
811
Aihe vapaa
rakastunut mutta väsynyt
R
A
Viestiä
4
Luettu
535
M

Yhteistyössä