mustiksen rankaiseminen

[mami30]

Miten te rankaisette mustasukkaista lasta? Mulla 2 v. 2 kk poika ja puoli vuotias tyttö. Koko ajan poika on ollut tosi mustasukkainen siskostaan. Jouduin olemaan laitoksella tyttöä "hakemassa" 5 viikkoa ja poika ei nähnyt mua tänä aikana kuin kaksi kertaa pitkän välimatkan takia. Tämä osasyynä valtavaan mustasukkaisuuteen ja toki muutenkin on mustis niinkuin toki kuuluukin.

Nyt tyttö on ruvennut ryömimään lattialla ja poika on koko ajan kääntämässä tyttöä joko selälleen tai mahalleen yms. Välillä purraan ja lyödään. Tänään oli viimeinen niitti kun poika kaatoi vaunut missä tyttö oli nukkumassa!! Onneksi ei käynyt pahemmin.. Myös pienempien kavereiden töniminen ollut ongelmana.

Välillä toki pussataan ja paijataan siskoa yms. mutta ymmärrän kyllä poikaa kun mustis on. Ollaan selitetty että pureminen, töniminen, lyöminen on väärin ja toista sattuu ja poika kyllä ymmärtää asian kun höpöttää sanoja tönii, kiusaa, sattuu. Eli osaa yhdistää asiat toisiinsa.

Meillä ollut käytössä arestipenkki (syöttötuoli) ja tomi traktori joutuu hyllylle jos tekee väärin eli monta kertaa päivässä. Tuntuu vain niin pahalta kun joutuu laittaan arestiin poikaa tosi monta kertaa päivässä ja mietin vain että voiko tämän ikäinen lapsi oppia arestipenkistä muuta kuin että on tosi ilkeä ja paha poika. Ts. vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon näin pienenä. Koska välillä on enemmän arestiinjoutumisia kuin niitä kehuttavia tapuksia.. Pyrin aina kehumaan kuin vain mahdollista. Itseltä hermot menee kun siskolle tehdään kipeää jatkuvasti.pinna palaa ja tulee raivottua.

Miten teillä muilla menetellään?

 

[NETTALIINI]

Kuulostipa tutulta. Meillä on isosisko 2v2kk ja pikkusisko 7kk. Samaa peliä meillä pidetään; pikkusisko on kyllä rakas, paijattava, hoidettava ja pussattava, mutta sitten ihan yöstä ollaan läpsimässä ja meillä ongelmana on enne kaikkea sormella kasvoihin tökkiminen. Pari kertaa on keretty jo tuikata siskoa silmään kun on äidin silmä välttänyt, mutta luojan kiitos mitään ei käynyt.
Meillä on aika sama kurinpitomenetelmäkin: omaan huoneeseen miettimään mitä tuli tehtyä ja takaisin saa tulla kun osaa olla kiltti. Toimii suhteellisen huonosti, meilläkin on keinot vähissä. Isompi kyllä tietää ja yhdistelee asioita ihan niin kuin teilläkin isoveli, mutta teoria ja käytäntö kohtaavat huonosti.Meillä vaan ihmetyttää, kun tilanteet tulevat ilman selvää laukaisevaa tekijää, esimerkiksi kun isomman kanssa on just leikkinyt ja ollut lystiä, sitten kun selkänsä kääntää niin ollaan pikkuisen kimpussa...toivotaan että täältä lötyy joku terävämpi nuppinen hyvine neuvoineen! =)

 

[LiisaIhmemaassa]

ihan samaa täällä. tyttö 3v 2kk ja tyttö 4kk. rakastavat toisiaan yli kaiken mutta mustasukkasuus iskee välillä, noh aika useestikki. yhes välis oli et isompi repi,raapi nuoremman kasvoja. mitään niihin ei tullu mut itkemään se pienen sai. sain tarpeekseni ja sanoin et joka ikinen kerta ku laitat pienen itkeen nii yks dvd menee kaappiin. siel on nyt 3 kaapissa. rääppimistä ei oo tapahtunut vähään aikaan mut nyt on tullut tilalle päällä röhnöttäminen. kaikenlainen mikä tekee toiselle hankalan olon. sanoinkin hänelle et minulla on mennyt luottamus enkä uskalla selkääni kääntää jos olet vauvan kaa. tiedä ymmärtääkö mut yritän puhua asiasta. kaippa tässäkin on molemmilla kasvettavaa et löytyy se kultainen keskitie. äidillä et osaa oikein suhtautua ja lapsella et tajuaa oikeesti mitä tekee ja miksi. toi toiseen huoneeseen laitto tehos meil mut koin sen vääräksi lasta kohtaa joten lopetin. ajatelkaa ku toinen haluaa et äiti olisi hänenkin kans ja siksi hakee huomiota kiukuttelemalla niin äitipä laittaaki toisen pois silmistä yksin huoneeseen ja keskittyy vielä enempi nuorempaan. no me lyötiin kättä päälle et ei tarvi enää olla yksin vaan puhumalla selvitetään asiat. huoh nii - in. aina ei jaksa vaan menee huutamiseksi. ja mikä minua itsessäni häiritsee niin sillom ku pinna palaa niin kutsun lastani nimillä, oletko pöhölö, mikä hitto sua vaivaa, eikö järki leikkaa jne ku sais hillittyä itsensä ja vetäytyis tilanteesta sillon ku laps on saanu todellakin pinnan katkeamaan. muistan kun sain äitini vihaiseksi hän ei puhunut mulle mitään ei ollu huomaavinaankaan. musta se oli hyvä keino. ei tarvinnut huutaa ei tukistaa ei mitään mistä tulis huono omatunto. mut sen muistan et raivostutti ku toinen ei vastannu vaik mitä ois tehnyt. siinä ei auttanu kuin rauhottua. kerkes ain miettiä kuin typerä oli ollut.
mut miten sais ton 3v käyttäytyyn kiltimmin pientä kohtaan niin en kyl tiedä muun kuin ajan. katsoa perään ettei mitään tapahdu ja puhua puhua ja puhua miksi niin ei saa tehdä.

 

[Pomperipossa]

Meillä pojat 1v10kk ja 5kk, vanhempi on välillä todella mustis. Sitä ollaan paikkailtu jakamalla vanhemmalle oikein ekstra-annokset syliä, halia ja huomiota. Yleensä pyydän vanhemmanki syliin, jos hän tulee vauvaa nyppimään.Meillä tilanne on korjaantunu näillä keinoilla tosi paljon. Esikoinen 5v. mustailee välillä kanssa, mutta siihenki paras lääke on hellyys, oma aika ja jutustelu. Ei kai mustasukkaisuutta edes voi karsia kokonaan, seki kasvattaa lasta. Kilpailu vanhempien huomiosta ja rakkaudesta on totista taistelua, ja lapselle pienemmän syntymä on yhtä kova kriisi kuin aikuiselle kumppanin pettäminen. Tuntuu hurjalta...

 

[Sartsa]

...helppo tietysti (näin olosuhteiden pakosta)yhden lapsen äitinä sanoa että yhdyn siihen että lapsi hakee niillä mustiskohtauksillaan yleensä huomiota,joten jos vaan aikaa niin viettäkää kahdenkeskistä aikaa isomman kanssa ja hellyyttä ym. toki myös tarvitaan.. :heart:

 

[nasu]

Kokeoleppa antaa esikoiselle enemmän aikaa ja huomiota ihan vaan kaksistaan. Teette jotain kivaa ilman vauvaa ja toistuvasti, niin että siitä tulee "rutiini tai tapa". Meillä se onnistuu vieläkin vaikka lapset onkin jo 5 ja 2,5 vuotiaita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa

 

[TuiKKu]

erittain tuttu juttu. ollaan kokeiltu kaikenlaista, mutta olen tullu siihen tulokseen, etta vain aika ja ika kasvattaa ymmarrysta. eli niista rankaistuksista ei ollut apua lainkaan, tuli vaan kaikille paha mieli ja hetkellisesti tilanne laantuu kunnes taas tulee isommalle se heikko hetki.
tuttu lapsipsykologi sanoi ettei rankaistukset toimi, koska pieni lapsi ei viela taysin ymmarra tekemaansa kiusaa. eli kehoitti vaan katsomaan peraa ja yrittamaan estaa kiusaamiset.
turhaa ihmiset pelkaa etta lapsesta kasvaisi jotenkin itsekas tai huonokaytoksinen, jos ei pienesta naperosta saakka tee kuten aikuiset vaatii ja heti.
nyt on itsellaki helpompi mieli kun keskityn siihen yhteiseen aikaan ja halimiseen, enka rangaistuksiin.

 

[NETTALIINI]

Pakko on vielä jatkaa tähän aiheeseen lisää. Meillä vanhempi tyttö ei siis todellakaan jää yksin omaan huoneeseen, vaan siellä käynti ihan omatoimisesti (toimii lauseen:"Menetkö sinä itse, vai vielä äiti sinut?" jälkeen) katkaisee sen tilanteen ja auttaa sekä isosiskoa että äitiä rauhoittumaan. Uskon että tilanteeseen auttaa niin kuin kaikki melkein totesi tuo iän karttuminen ja ymmärryksen kehittyminen siinä mukana. Tilanne reilu 3 vuotiaan kanssa onkin varmasti ihan toisen lainen kuin reilun 2 vuotiaan, eikös?

Meillä isosiskon kanssa sekä äiti että isi, varsinkin äiti, viettää sitä kahden keskistä laatuaikaa ihan kotosalla, muskarissa, ratsastamassa, kauppareissuilla ym. lähes joka päivä vähintään tunnin - joten siitä tämän ei pitäisi olla kiinni. Pienempi enemmänkin on jäänyt paitsioon, kun päivällä isomman kanssa askarrellaan, luetaan ja touhutaan kaikenlaista muuta. Voisin ihan rehellisesti väittää, että pikkuinen saa omaa "laatuaikaa" vain syöttäessä, vaipanvaihdossa, pesuilla ja silloin kuin isosisko nukkuu tai on isin kanssa.

Ja niin kuin tossa taisin ekassa kommentissa mainita, meillä nämä tilanteet tulevat useimmiten silloin kun isomman kanssa on just tehty jotain kivaa ja sitten selkäsi käännät vaikka sormivärileikkien jäljet siivotaksesi niin eikös se silloin just ryntää sen pienemmän kimppuun...outoa eikö?

 

[äiti lokakuu]

Onneksi löytyy muitakin asian kanssa KAMPAILEVIA vanhempia! meillä on pojat 4 v ja 1v, ja isompi on ihan mahdoton mustasukkaisuuden ja uhmansa kanssa. viimeksi tänään on "väännetty" koko päivä. pikkuveli ei saisi leikkiä millään traktorilla tai mopolla tms. hän tönii ja kantaa vauvelia äidille pois leikeistään. olen puhunut ja selittänyt. tänään multa pääsi itku. loppujen lopuksi itkettiin kaikki, kun jokaiselle tuli paha mieli. sovittiin että nyt ollaan kaikki nätisti. 3-4v muistaa asian ehkä 5 minuuttia! ja taas se alkoi. olen huomannut että eri huoneisiin kun laittaa pojat leikkimään niin kaikista paras. meidän 4v aloittaa päiväkodin kahden viikon päästä ja toivon että tämä terävin kärki tältä mustasukkaisuudelta katkeaa. olemme isomman kanssa paljon liikkuneet ja ulkoilleet, joka hetkeksi auttaa. annamme hänelle aikaa kaksin: erikseen äidin ja isän kanssa. vaan näyttää että mustasukkaisuus on ja pysyy. ehkä se ei enää kauan kestä...niin toivomme koko perhe. alkaa olla takki tyhjä.

 

[musta]

muutama muistamisen arvoinen juttu. kun perheeseen tuodaan uusi lapsi, on se verrattavissa siihen että mies tuo kotiin uuden vaimon! eli mustasukkaisuus on ymmärrettävää. eikä siitä saa rankaista!! lapsi pitää opettaa purkamaan tunteensa muuten mutta tunteista ei saa rankaista. ihan sama kun rankaisisi itkevää lasta itkemisestä.

mieluummin niin päin että pienenpi lapsi on turvassa leikkikehässä yms ja aikaa vietetään enenpi isomman kanssa. useammin kun se pienen voi jättää vähemmälle huomiolle kuin se isomman. vaikka se kurjaa onkin. eli pienenpi pinnikseen tai leikkikseeen turvallisten lelujen kanssa ja äiti touhuaa isomman kanssa reilusti enenpi.

ja se kannattaa muistaa että kuinka mieluusti itse anat omat tavarasi sen uuden vaimon käyttöön! eli jos lapsella on omat lelut oleet jo enen toisen syntymää niin niitä ei tarvitse jakaa heti. eli mustasukkaisuus menee joskus ohi ja lapset alkaa leikkiä keskenään ja silloin voi alkaa jakaa leluja. mutta alkuun olkoon molemmilla ihan omat.

 

[hyvä neuvo]

\

Kokeoleppa antaa esikoiselle enemmän aikaa ja huomiota ihan vaan kaksistaan. Teette jotain kivaa ilman vauvaa ja toistuvasti, niin että siitä tulee "rutiini tai tapa". Meillä se onnistuu vieläkin vaikka lapset onkin jo 5 ja 2,5 vuotiaita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa

Itse ajattelin antaa tämän saman neuvon.
Lapsi kaipaa sinun huomiotasi. Hän joutuu koko ajan jakamaan sinut. Ja lepertelet vauvalle, et lepertele samalla tavalla isommalle. Hän kokee, että rakastat vain vauvaa, et häntä.

Lapsi ei ole ilkeä, vaikka toimiikin ilkeästi ja väärin, muista se!!

Lapsen toiminnan takana ei siis ole mitään semmoista ilkeyttä, kuin aikuisella.
Hänellä on vain äärimmäisen paha olla, ja ehkä lapsi ajattelee että syyllinen hänen pahaan oloonsa on se pieni vauva. Jos siitä pääsisi eroon, äiti rakastaisi taas ja aikaa olisi.

Kotipsykologiaa.

Mutta varaa vaikka kerran tai näin alussa kahdesti viikossa yhteinen aika pojan kanssa. Menkää leikkipuistoon, fillaroimaan tai jääkää kotiin siksi aikaa kun isi menee vauvan kanssa vaunuajelulle. Leiki ja tohua lapsen kanssa juuri sitä mitä lapsi haluaa, pidä sylissä ja huomioi hänet tänä kahden keskisenä aikana. Sitten palaatte kotiin tai isi tulee vauvan kanssa kotiin ja homman idea ei olekaan se, että "olipa äidillä kova ikävä vauvaa" vaan: vauvalla on varmaan ollut ikävä isoveikkaa!

 

[Eloveena]

Varmasti lapset tarvitsevat hellyyttä, mutta joskus, siis joissain tilanteissa, voi olla kyse siitä että haluaa leikkiä rauhassa ja suuttumus tulee siitä kun pienempi sotkee leikit. Olisiko mahdollista järjestää isommalle sellainen paikka joka olisi äitiä lähellä mutta kuitenkin niin etteipienempi pääse sinne

 

[mami30]

Kiitos kaikille vastanneille! Isännän puolen vuoden työkiiruut vähän hellittämässä joten toivon että mustiskohtauksetkin rauhoittuvat kun on isukkikin paikalla enempi. Tähän asti olen ollut aika lailla "yksinhuoltaja". Lisää vinkkejä otetaan vastaan..

 

[Hihat palaa]

Meilä tyttö 4v ja poika 1v; elämä arkena on yhtä -vettiä!!
Minä olen yrittänyt olla likan kanssa kahden ja teen kaikkea kivaa; kauppa, kirjasto yms mutta kiltteys loppuu siihen paikkaan kun kotiin palataan. Tänäänkin velipoika saanut otsaansa jos sun toista lelua. Sisko ollut arestissa ja yritetty laittaa leikkimään omia toiseen huoneeseen mut ei siellä kestä.
Kerhossa on tosi kilttiä tietysti. Kotonakin välillä selittää niin veljeä rakastavansa ja halii ja pussailee mut sit taas karjuu ja tönii minuutin päästä. Suututtaa ja itkettää.
Aika paljon ollaan keskenään eli se tuttu kuvio et isällä riittää töiden lisäks muuta hommaa. Hiekkalaatikolla saa istua päivät ja illat. Ihan tekee mieli töihin mut kun ei oo. Välillä on suurta juhlaa käydä yksin kaupassa tai lenkillä, ellei sit pidä ottaa sitä karjujaa mukaan rauhoitusretkelle; siinä se oma vapaa sit palaa....

Ei ole kiva kuulla et muilla samoja ongelmia mut toisaalta kuitenkin on, siis siinä mielessä ettei tää oo pelkästään meidän ongelma.
Tsemppiä virkasisaret!!!

 

[simpukka]

MeidänPerhe-lehdessä, nyt viimeksi tulleessa oli juuri mielestäni hyvä artikkeli rankaisemisen välttämisestä, ehdotuksia kuinka moisissa tilanteissa voisi toimia toisin. Hmm, siis ainakin yrittää toimia, itestäkin välillä tuntuu siltä, että haluaa purkaa omaakin harmistumista meuhkaamalla, mutta toi lehden artikkeli pisti vähän miettimään, että voisi muullakin tavoin itse käyttäytyä.