Mut on "pilattu" lahjoilla... Siis lapsena.

[Darwinin leski]

Mä olen aina, AINA, saanut lähestulkoon kaiken materian, jota olen keksinyt haluta. Omaa ponia (elävää) en saanut, mutta muita lemmikkejä kyllä. Se kaiken saaminen teki sen, että mikään ei enää tuntunut miltään. Ei tullut sellaista mahtavaa fiilistä, kun vihdoinkin sai jotain mitä halusi, kun tiesi että saa sen jos pyytää. Ja aikuisiällä tämä sama pätee edelleen...että lähes kaikki pitäisi saada.. Jossain vaiheessa se sama siirtyi myös ihmissuhteisiin... :/

Ei kaikesta toki voi sitä hemmottelua syyttää, mutta väittäisin sen näyttelevän aika isoa osaa mun perustyytymättömyyteni juurista kuitenkin.

Omilleni EN osta oikeastaan mitään, muulloin kuin merkkipäivinä ja jouluna - tällöinkin harkiten. Ja olen vienyt homman jopa siihen pisteeseen, että jos he keksivät kaupassa haluta vaikka tikkarin, niin he eivät sitä saa. Voin ostaa jotain pientä hyvää, jos kukaan ei keksi sitä pyytää. No juu, menee ehkä jo pikkuisen äärimmäisyyksiin, mutten missään nimessä halua latistaa heiltä sitä tunnetta, joka voi tulla kun saa jotain kauan toivomaansa / jonkun kivan lahjan.

Ja kaikki muutkin hemmotellut mun lisäkseni (siis ketkä tunnen), ovat vähän tunnekylmiä tapauksia... :/

 

[Aamuäree]

Mullapas oli poni mutta en pitänyt sitä hemmotteluna- kasvattavana kylläkin kun jo 8 vuotiaana heilui talikon varressa aamuin illoin.

Ja on se vieläkin siis

Mutta olen tuon huomannut eräässä perheessä, että kun kaiken saa mitä keksii haluta niin se on se haluaminen- ei enää kun asian saa.
Ja keräily- mitä se on kun kerralla ostetaan koko hemmetin sarja?

 

[LisaMarie]

Hienoa että olet uskaltanut tunnustaa asian!
Mitä tulee tuohon tunnekylmyyteen, niin mä olen ainakin huomannu, että monesti ne kaiken saavat on sellaisia, jotka ei saa muuta kun sitä tavaraa :| Vanhemmat kilpailee lapsen rakkaudesta tavaralla, mutta kummankaan voimat ei riitä olemaan lapsen kanssa.

 

[nyt harmaana]

Voi, täähän ois voinut olla mun kirjottama Mä oikeasti nautin siitä, että oma esikoiseni on vähään tyytyvä lapsi, joka todella harvoin edes pyytää mitään. Ja tosiaan erittäin harvoin saa mitään ylimääräistä ja synttärinä ja joulunakin ostetaan vaan yksi paketti.

 

[Isä -]

Omilleni EN osta oikeastaan mitään, muulloin kuin merkkipäivinä ja jouluna - tällöinkin harkiten. Ja olen vienyt homman jopa siihen pisteeseen, että jos he keksivät kaupassa haluta vaikka tikkarin, niin he eivät sitä saa. Voin ostaa jotain pientä hyvää, jos kukaan ei keksi sitä pyytää. No juu, menee ehkä jo pikkuisen äärimmäisyyksiin, mutten missään nimessä halua latistaa heiltä sitä tunnetta, joka voi tulla kun saa jotain kauan toivomaansa / jonkun kivan lahjan.

Minusta tämä on ihan normaali tapa menetellä, eikä mitään äärimmäisyyksiin viemistä.

 

[Darwinin leski]

Mullapas oli poni mutta en pitänyt sitä hemmotteluna- kasvattavana kylläkin kun jo 8 vuotiaana heilui talikon varressa aamuin illoin.

Ja on se vieläkin siis

Mutta olen tuon huomannut eräässä perheessä, että kun kaiken saa mitä keksii haluta niin se on se haluaminen- ei enää kun asian saa.
Ja keräily- mitä se on kun kerralla ostetaan koko hemmetin sarja?

Mä sain vaan vuokralle sen ponin aina kesäksi, en omakseni. Mikä on näin jälkikäteen kyllä varsin hyvä asia, koska mä olen aloittanut n.150 harrastusta mukulana ja lopettanut sen muutaman kerran jälkeen... Tosin ratsastin mä kyllä koko lapsuuden & nuoruuden, mutta ihan vaan toisten hevosilla.

Mutta joo, pointti on siis juurikin toi, että lopulta mikään ei oikeasti enää tunnu miltään. Ei siitä saamisesta saa mitään enää irti.

 

[vieras]

Mä en saanut kaikkea ja ihan hyvä juttu. Okei joskus harmittu kun en saanut sitä itkevää nukkea tai raskaana olevaa barbia :snotty:

 

[Lilii lisänimetön]

Ja keräily- mitä se on kun kerralla ostetaan koko hemmetin sarja?

Tämä on muuten sellainen nykyajan juttu. Jotkut lapset saa kerralla koko sarjan (melkein mistä tahansa tuoteperheestä ) ja sitten hetken päästä se on loppuunkaluttu, ja halutaan uutta. Ihan lähipiirissä yksi tällainen perhe, joka ruokkii jotakin lapsen tarvetta materialla. Mulle ei tullut omassa lapsuudessa vastaan tällaista, että joku olisi saanut esim. 10 my little ponya ja tallin samassa paketissa.

 

[Darwinin leski]

Hienoa että olet uskaltanut tunnustaa asian!
Mitä tulee tuohon tunnekylmyyteen, niin mä olen ainakin huomannu, että monesti ne kaiken saavat on sellaisia, jotka ei saa muuta kun sitä tavaraa :| Vanhemmat kilpailee lapsen rakkaudesta tavaralla, mutta kummankaan voimat ei riitä olemaan lapsen kanssa.

No mä sain kyllä sitä rakkauttakin. Mä olen saanut jumaliste kaiken mukulana :/ ...siispä mä tuppaan vielä nykyäänkin haluamaan ihan kaiken :|

 

[LisaMarie]

Omilleni EN osta oikeastaan mitään, muulloin kuin merkkipäivinä ja jouluna - tällöinkin harkiten. Ja olen vienyt homman jopa siihen pisteeseen, että jos he keksivät kaupassa haluta vaikka tikkarin, niin he eivät sitä saa. Voin ostaa jotain pientä hyvää, jos kukaan ei keksi sitä pyytää. No juu, menee ehkä jo pikkuisen äärimmäisyyksiin, mutten missään nimessä halua latistaa heiltä sitä tunnetta, joka voi tulla kun saa jotain kauan toivomaansa / jonkun kivan lahjan.

Minusta tämä on ihan normaali tapa menetellä, eikä mitään äärimmäisyyksiin viemistä.

Mä taas en osaa pitää jotain pientä hyvää ja tavaroita vertailukelpoisena. Poke-kortteja/lehtiä tms ei ilmanmuuta saa, mutta herkkuja saa, kun äiti ostaa niitä kuitenkin, niin joku muu saa mättää ne kärryyn :saint:

 

[Darwinin leski]

Voi, täähän ois voinut olla mun kirjottama Mä oikeasti nautin siitä, että oma esikoiseni on vähään tyytyvä lapsi, joka todella harvoin edes pyytää mitään. Ja tosiaan erittäin harvoin saa mitään ylimääräistä ja synttärinä ja joulunakin ostetaan vaan yksi paketti.

Kiva kun on muitakin, jotka tiedostaa itsessään tän piirteen... Itse olen ihan avoimesti tästä jutellut vanhemmillenikin, koska mulla on nyt ihan pieni pikkusisko... Jotta eivät tekisi tätä samaa karhunpalvelusta myös hänelle... Sillä mä luulen, että mulla olisi paljon helpompaa nykyisin, jos mä olisin vaan saanut vähän vähemmän.

 

[Darwinin leski]

Omilleni EN osta oikeastaan mitään, muulloin kuin merkkipäivinä ja jouluna - tällöinkin harkiten. Ja olen vienyt homman jopa siihen pisteeseen, että jos he keksivät kaupassa haluta vaikka tikkarin, niin he eivät sitä saa. Voin ostaa jotain pientä hyvää, jos kukaan ei keksi sitä pyytää. No juu, menee ehkä jo pikkuisen äärimmäisyyksiin, mutten missään nimessä halua latistaa heiltä sitä tunnetta, joka voi tulla kun saa jotain kauan toivomaansa / jonkun kivan lahjan.

Minusta tämä on ihan normaali tapa menetellä, eikä mitään äärimmäisyyksiin viemistä.

Ai? Alkuun toi tapa tuli siitä, että en halunnut ottaa tavaksi sitä, että herkkuhyllyltä haetaan jotain lähes joka kauppareissulla, ettei tule mitään itkuraivareita, ellei joku kerta saakaan. Sitten se jäi päälle.. Ja nyt noi eivät kyllä edes pyydä oikeastaan koskaan sieltä hyllyltä mitään, joten aina välillä tulee ostettuakin jotain En ole mikään herkkujen suuri kannattaja, mutta jotkut Muumi-askit aina joskus tekevät kyllä kauppansa.

 

[vieras]

Mä en saanut lapsena kaikkea mitä halusin mut mun veli sai. Nykyisin mun pikkuveli luulee et raha kasvaa edelleen puussa..

 

[Darwinin leski]

Mä en saanut kaikkea ja ihan hyvä juttu. Okei joskus harmittu kun en saanut sitä itkevää nukkea tai raskaana olevaa barbia :snotty:

Tää on muuten yksi niistä harvoista, jotka mä MUISTAN. Eli se oli oikeasti vissiin tosi kiva juttu, eikä vaan joku satunnainen haluaminen

 

[yks vaan]

Mulla taas päinvastoin...en saanu paljoa, mutta kun sit sen sain jota kauan olin toivonut niin osasin siitä nauttia. Ite oon kyllä pilannut omat lapseni johtuen just tosta, että ite kun jonkun sain niin kavereilla se oli ollu jo kauan ja siks yleensä jo vanhaa kamaa...ajattelin sit, että omat lapset ois samas tilantees kaverien kans...mut nyt kaduttaa..tänä vuonna kyllä linjaa on kiristetty ja tästä eteenpäin homma toimii erilailla, koska lapset jotka saa kaiken ei osaa olla tyytyväisiä mihinkään...no toivottavasti tätä saa mun pointin selville

 

[nyt harmaana]

Kiva kun on muitakin, jotka tiedostaa itsessään tän piirteen... Itse olen ihan avoimesti tästä jutellut vanhemmillenikin, koska mulla on nyt ihan pieni pikkusisko... Jotta eivät tekisi tätä samaa karhunpalvelusta myös hänelle... Sillä mä luulen, että mulla olisi paljon helpompaa nykyisin, jos mä olisin vaan saanut vähän vähemmän.

Toivottavasti vanhempasi ymmärtävät kantasi ja pikkusiskosi säästyy samalta. Totta turiset, että helpompaa olisi ellei kaikkea olisi saanut. Ja ennemmin näin jälkikäteenkin ajateltuna lapsena olisin sitä vanhempien aikaa ottanut kun huoneen täyteen rojua sun muuta.

 

[vieras]

Vaikka täällä moni kertoo, että lapsi ei mene pilalle, vaikka rahaa palaa oman kullannupun lahjoihin ja lapsi saa kaiken mitä pyytää, niiin oikeasti maailma on täynnä aikuisia, joille mikään ei tunnu miltään. Vedetän pää täyteen huumeita ja viinaa, mistään ei saa motivaatiota eikä kiinnostusta.

kyllä se tavara ja kaiken saaminen voi oikeasti pilata lapsen/ihmisen.

 

[Darwinin leski]

Ja keräily- mitä se on kun kerralla ostetaan koko hemmetin sarja?

Tämä on muuten sellainen nykyajan juttu. Jotkut lapset saa kerralla koko sarjan (melkein mistä tahansa tuoteperheestä ) ja sitten hetken päästä se on loppuunkaluttu, ja halutaan uutta. Ihan lähipiirissä yksi tällainen perhe, joka ruokkii jotakin lapsen tarvetta materialla. Mulle ei tullut omassa lapsuudessa vastaan tällaista, että joku olisi saanut esim. 10 my little ponya ja tallin samassa paketissa.

Mä en ole törmännyt tämmöseen... Mutta johtuu ehkä siitä, että omat on vielä niin pieniä, samoin kavereidenkin lapset. Vaan kun ajattelee, miten suuri riemu se on, kun saa jonkun uuden jutun siihen keräämäänsä........niin mä ainakin haluaisin sen riemun suoda lapsille - se kun saa kaiken kerralla, on kivaa vain sen piiiiienen hetken...

 

[Aamuäree]

Tuli vaan mieleen tosta barbista- oli se kuulkaa mahtavaa kun sai omilla säästöillään (markka kerrallaan) hakea kaupasta sen yhden barbin mitä oli halunnut. Sill äoli koukussa olevat kädet ja korvikset ja sormus ja tosi makee puku! Maksoi 80 mk.
Rahat sain tekemällä kotitöitä ja pulloja keräämällä, säästäminen vei useamman kuukauden!

 

[Phoebsi]

Mä sain kaiken mitä keksin pyytää. Mutta en muuta. :/

 

[Darwinin leski]

Mulla taas päinvastoin...en saanu paljoa, mutta kun sit sen sain jota kauan olin toivonut niin osasin siitä nauttia. Ite oon kyllä pilannut omat lapseni johtuen just tosta, että ite kun jonkun sain niin kavereilla se oli ollu jo kauan ja siks yleensä jo vanhaa kamaa...ajattelin sit, että omat lapset ois samas tilantees kaverien kans...mut nyt kaduttaa..tänä vuonna kyllä linjaa on kiristetty ja tästä eteenpäin homma toimii erilailla, koska lapset jotka saa kaiken ei osaa olla tyytyväisiä mihinkään...no toivottavasti tätä saa mun pointin selville

Sai selville. Onneksi olet nyt ymmärtänyt, että teet tolla myös sitä hallaa niille lapsille.. Ihan totta. Vaikka varmasti vanhemmat näissä asioissa tarkoittavat pelkkää hyvää... Niin usein se on kuitenkin ihan hirveä karhunpalvelus sille lapselle :/ En tarkoita siis missään nimessä kaikkea lahjontaa, mutta ylenpalttinen sellainen, ja se, että saa todellakin KAIKEN, niin se tapa vie pusikkoon ja lujaa...

 

[Darwinin leski]

Kiva kun on muitakin, jotka tiedostaa itsessään tän piirteen... Itse olen ihan avoimesti tästä jutellut vanhemmillenikin, koska mulla on nyt ihan pieni pikkusisko... Jotta eivät tekisi tätä samaa karhunpalvelusta myös hänelle... Sillä mä luulen, että mulla olisi paljon helpompaa nykyisin, jos mä olisin vaan saanut vähän vähemmän.

Toivottavasti vanhempasi ymmärtävät kantasi ja pikkusiskosi säästyy samalta. Totta turiset, että helpompaa olisi ellei kaikkea olisi saanut. Ja ennemmin näin jälkikäteenkin ajateltuna lapsena olisin sitä vanhempien aikaa ottanut kun huoneen täyteen rojua sun muuta.

Ainakin he vaikuttivat ymmärtäväisiltä... Toivon tosiaan, että asia on oikeasti sisäistetty, koska sillä on niin pirun kauaskantoiset vaikutukset :|

 

[Darwinin leski]

Vaikka täällä moni kertoo, että lapsi ei mene pilalle, vaikka rahaa palaa oman kullannupun lahjoihin ja lapsi saa kaiken mitä pyytää, niiin oikeasti maailma on täynnä aikuisia, joille mikään ei tunnu miltään. Vedetän pää täyteen huumeita ja viinaa, mistään ei saa motivaatiota eikä kiinnostusta.

kyllä se tavara ja kaiken saaminen voi oikeasti pilata lapsen/ihmisen.

JUST NÄIN!

 

[Darwinin leski]

Tuli vaan mieleen tosta barbista- oli se kuulkaa mahtavaa kun sai omilla säästöillään (markka kerrallaan) hakea kaupasta sen yhden barbin mitä oli halunnut. Sill äoli koukussa olevat kädet ja korvikset ja sormus ja tosi makee puku! Maksoi 80 mk.
Rahat sain tekemällä kotitöitä ja pulloja keräämällä, säästäminen vei useamman kuukauden!

Siis justiinsa tätä mä tarkoitan! Noita tunteita mäkin haluaisin lapsilleni suoda.

 

[Viblsp-]

Mie sain lapsena ne, joita eniten halusin. En kaikkea, mitä päähän pälkähti. Jouluisin osasin nauttia myös siitä tunnelmasta. Mutta kyllä ne lahjat silti oli tärkeitä. Yksi ihanimmista tunteista oli se, kun jouluaattona sai valvoa vähän pitempään jos jaksoi ja sitten mennä uudessa pyjamassa nukkumaan.

Tuota samaa sovellan sitten omiin lapsiin, eli nyt tulee ne, mistä ovat eniten puhuneet ja vähän päälle. 2006 jouluna esikoinen sai ihan liikaa lahjoja. Ja missä ne lelut on nyt? Suurin osa mennyt rikki tai unohdettu jonnekin lukuisista lelulaatikoista.