R
"Rockabella"
Vieras
Huooh. Kaipaisin kokemuksia muusikon puolisona elämisestä. Itsellä tuommoinen puolimuusikko miehenä, keikkailee välillä tiheemmin, välillä harvemmin. Alkurakkaudessa ei haitannut poissaolot,eikä ollut mustasukkaisuutta, mutta nyt viime aikoina on alkanut vähän ahistamaan. Olen itse ihan menevää tyyppiä, ja välillä keikoilla mukana. Läheskään aina en todellakaan pääse (lapset), mutta silloin kun olen mukana, niin meillä on todella hauskaa 
En ole kovin helposti mustasukkainen, mutta välillä omassa mielessä pyörii juttuja, kun viestiä tulee milloin miltäkin fanilta...tyttöseltä. Ymmärrän että juttuun kuuluu, että on pientä "flirttiä" lavalta, mutta kun sekin vähän närästää....Mies näihin sitten vastailee, ja se tuntuu pahalta. Paskanakki. Hommaan kuuluu kuitenkin jonkinlainen mielikuva "saatavilla olemisesta". Vai?
Arkielämä (silloin kun sitä on) on hyvää. Rakkaus on hyvää ja intohimoista, mies on ihana avopuoliso mulle ja hyvä isä omille lapsilleen ja todella ihana puoli-isä mun lapsille.
Olen vaan todella huono "nalkuttamaan" tai muutenkaan ilmaisemaan mitään negatiivista. Hirveen vaikeata ottaa puheeksi mitään, mikä omaa mieltä painaa. Miehen ex osasi tuon taidon (siis nalkuttamisen ja huutamisen), mutta on muuten ihana ja ymmärtäväinen ihminen. Minä taas en saa suutani auki, vaikka jo asia vaivaisi.
Pitäiskö mun vaan syödä se minkä tilasin, vaan lähetänkö takas keittiöön ja kerron mikä on vialla?
Saisinko kommentteja ja vertaistukea kitoooooos!
En ole kovin helposti mustasukkainen, mutta välillä omassa mielessä pyörii juttuja, kun viestiä tulee milloin miltäkin fanilta...tyttöseltä. Ymmärrän että juttuun kuuluu, että on pientä "flirttiä" lavalta, mutta kun sekin vähän närästää....Mies näihin sitten vastailee, ja se tuntuu pahalta. Paskanakki. Hommaan kuuluu kuitenkin jonkinlainen mielikuva "saatavilla olemisesta". Vai?
Arkielämä (silloin kun sitä on) on hyvää. Rakkaus on hyvää ja intohimoista, mies on ihana avopuoliso mulle ja hyvä isä omille lapsilleen ja todella ihana puoli-isä mun lapsille.
Olen vaan todella huono "nalkuttamaan" tai muutenkaan ilmaisemaan mitään negatiivista. Hirveen vaikeata ottaa puheeksi mitään, mikä omaa mieltä painaa. Miehen ex osasi tuon taidon (siis nalkuttamisen ja huutamisen), mutta on muuten ihana ja ymmärtäväinen ihminen. Minä taas en saa suutani auki, vaikka jo asia vaivaisi.
Pitäiskö mun vaan syödä se minkä tilasin, vaan lähetänkö takas keittiöön ja kerron mikä on vialla?
Saisinko kommentteja ja vertaistukea kitoooooos!