Pintaliitoelämällä tarkoitan juurikin sitä, miten suhtaudut ihmissuhteisiisi. Tai lähinnä naisiin. Pelkkinä seksiobjekteina, seksiin ei tunnu sinulla juuri tunteita liittyvän. Ja mikäpä siinä, jos olet niin onnellinen ja se riittää myös naisillesi...
Mutta olen kyllä eri mieltä siitä, etteikö parisuhteessa eläminen olisi valinta siinä kuin sinkkuelämäkin. On totta, ettei ole niin helppoa ja yksinkertaista lähteä, jos on yhteiset asunnot ja ennenkaikkea lapset, mutta mahdollista se toki on. Osittain oikeassa olet myös siinä, että on sellaisiakin ihmisiä (sekä miehiä että naisia), jotka elävät mieluummin huonossa suhteessa koska eivät uskalla enää aloittaa yksin.
Muttamutta. Kun ajattelen omaa lähipiiriäni, niin en yhtään naista tiedä, joka olisi pelkässä vauvakuumeessa mennyt naimisiin tms. Kyllä kuvio kuitenkin menee yleensä niin, että ensin on se parisuhde ja sitten kun siltä molemmista tuntuu, aletaan suunnittelemaan lasten hankkimista. jos siis aletaan. On meitä parisuhteessa eläviä, joilla ei ole lapsia nyt eikä ainakaan lähitulevaisuudessa (jos koskaan) aikomusta niitä tehdäkään.
Kahden aikuisen, suht hyvin toimeentulevan ihmisen suhdehan on mahdollisuuksia täynnä. Voimme esim. matkustella juuri silloin kuin haluamme, yhdessä tai erikseen. Meillä on kyllä yhteinen omistusasunto, mutta tuskinpa se saisi kumpaakaan jäämään huonoon suhteeseen, asunnonhan voi aina myydä. Pidämme hyvistä viineistä ja hyvästä ruuasta, joko itse tehtynä tai ravintolassa nautittuna. Aina on olemassa joku, jonka kanssa voi aikaansa viettää. Koska olemme molemmat riittävästi sinkkuelämääkin viettäneet, ei sitäkään tarvitse haikailla. Osaamme myös olla erossa toisistamme, viettää aikaa vain omien ystäviemme kanssa.
En nyt äkkiseltään pysty keksimään, mitä parempaa sinkkuelämä minulle voisi tarjota? Oleellisinta mielestäni on, oli sitten parisuhteessa tai ei, että on itse tyytyväinen elämäntapaansa ja sinut itsensä kanssa. Ja että elämässä on niitä nautintoja. Sinulle niitä edustavat kalliit viinit ja seksi, jollekin muulle ehkä ihan eri asiat kuten lapset. Ei se heistä sen tyhmempiä tee. Sitten taas jos ihminen on elämässään onneton, voidaan sanoa että on tyhmyyttä ja laiskuutta jos ei sen eteen mitään vaivaudu tekemään.