My life - perfect?

Käytän usein sanaa ""älykkyys"", mutta tarkoitan sellaista toiminnan muotoa, jossa ihminen on ahkera jä käyttää aivojansa. Kyllä puutarhanhoitokin voi tietyllä tasolla olla älykästä ja viihdyttävää, mutta enemmän se on vain ulkoilua ja fyysistä työtä, missä ei sinällänsä ole mitään vikaan. Omien tuntemusteni mukaan kuitenkin tietyntyyppiset ihmiset, jotka karsastavat kaikennäköistä älyllistä toimintaa, ovat juuri niitä samoja jotka valittavattat useimmin kaikkia ongelmiaan. Näillä asioilla on selvä viiteyhteys.

 

Paljon kysymyksiä. En vastaa sitä varten kaikille, koska en vain ehdi, mutta tähän nyt vastaan:

""Oletko sinä tyytyväinen elämääsi, vaikka voisit saada muutakin kuin yhden illan juttuja? Etkö pysty sitoutumaan yhteen naiseen, vai onko tämä elämän tapa....""

En näe syytä miksen saisi parisuhdetta, koska olen sellaisessa parin otteeseen elänyt. Viimeisen kerran jälkeen tajusin ettei se ole tällähetkellä minua varten ja siksi pysyttelen nyt sinkkuna. Lähinnä siitä syystä, että kaipaan valloituksia ja uusia kokemuksia naisten kanssa ja on rehellisempää hankkia niitä sinkkuna kuin pettää parisuhteessa.

""Eikö sinulla ole sitten unelmia tai tulevaisuuden suunnitelmia?""

Ymmärrän tämän kysymyksen, koska jos sitä kysyy naisilta, niin 97% vastaa, että parisuhde, lapsia, omakoti, kesämökki ja mukava elämä. Naisten unelmat ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat yleensä itselleni tylsiä. Jos vaikka saisi elää terveenä ja olisi sen verran omaisuutta, että pystyy harrastamaan ja tekemään, niin olisin tyytyväinen.

""Pelkäätkö sinä naisia, koska et halua heihin sitoutua?""

Sitoutumisen käsittelin jo yllä, mutten pelkää naisia. Tunnen ehkä hieman oudoksuntaan ja tietynlaista kuulumattomuutta suurimman osan naisten kanssa. Minun ajatusmaailmani ja se mitä pidän onnellisena elämä poikkeaa hyvin paljon ns. tavallisesta naisten ajatusmaailmasta, tai ainakin niin luulen.

""Onko sinun elämäntyyli sinulle noin tärkeää, ettet näe ympärillesi, lopulta tajuat vanhana että elit elämääsi onnettomana ja yksinäisenä, ilman rakkautta.""

Ei siihen tarviste elää sinkkuna, että vanhana on onneton ja yksinäinen. Puolisosi voi kuolla koska tahansa ja elät leskenä lopun elämääsi. Sinun puolisosi voi löytää paremman rakkauden jättää sinut. Elät katkerana ja yksinäisenä lopunelää. En itseasiassa usko rakkauteen. Uskon intohimoon ja kumppanuuteen. Aitoa rakkautta voi olla vain vanhemman ja lapsen välillä, sekin rakkaus on riippuvuutta ja suojelunhalua. Rakkaus ei ole minusta tavoiteltava asia, koska rakkaus sellaisena miten sen olen nähnyt on usein rumaa ja julmaa. Rakkaus on itsekäs, rakkaus on lyhytkatseinen ja -kestoinen. Minusta ""rakkautta"" voi saada satunnaisen kumppanin kanssa puolen tunnin tapaamisen jälkeen, jos molemmat antautuvat avoimesti toisille. Se voi olla myös pikarakkautta ja päättyä siihen. Tunnen kokeneeni jo rakkautta elämässä ja vaikken enää koskaan eläisi ns. rakkaussuhteessa, niin en jää mistään paitsi.

"" Heissä on enemmän Sitä Jotain, kuin taas miehissä, jotka huolehtivat liikaa omasta ulkonäöstään ja pukeutuvat liian hienosti.""

Tietyn tyyppiset naiset rakastuvat renttuihin. He ovat yleensä epävarmoja ja haluavat miestä lapsen jonka pystyvät muuttamaan. Jos nainen saa vapaat kädet, niin hän vaihtaa sen rentun rikkinäiset farkut ja hihattoman paidan, suoriin housuihin ja villapaitaan. Nainen pukee rentusta nössön ja sitten ihmettelee mihin se intohimo katsosi. Toinen puoli on myös siinä, että hyvin pukeutuva mies on naiselle uhka. Hyvin pukeutuva ja hyvännäköinen mies on muiden naisten mieleen ja tällöin hänestä joutuu taistelemaan. Naista myös hävettää omat vaatteet ja ehkä vartalo ja paremmin pukeutuneen miehen rinnalla käveleminen käy itsetunnolle.

""Sen kysyisin vielä, että oletko sinä koskaan ollut rakastunut ja jos se sinun unelmiesi nainen kävelisi vastaan, niin pystyisitkö sinä asettumaan aloilleen?""

Olen ollut, ainakin hullaantunut toisesta ihmisestä montakin kertaa. Pystyisin asettumaan aloilleni vaikka jo tänään, mutta uskon ettei se kestäisi kuin hetken. Ehkä ensikuussa, tai vuoden, kahden päästä viimeistään tuntisin ahdistuneisuutta ja päätyisin hakemaan jännitystä elämässäni muiden naisten kanssa. Mielestäni elämä parisuhteessa ei ole mahdotonta, mutta vaatii tietynlaista asennetta ja elämistä yksistään ennenkuin ymmärtää mitä elämällä on tarjottavana. Ihmisellä on biologinen laumavietti joka ohjaa toisten seuraan ja perustamaan oman ""laumansa"". Nykyisin voi kuitenkin elää laumassa ja olla yksin, sinkkuna. Asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia kuin mitä ovat joskus olleet.

 

Perustatko sinä siis tuon todella yksioikoisen ja negatiivisen kuvan parisuhteesta netin keskustelupalstan tarjontaan? Tämän palstan eräs oleellisimmista tarkoituksista on puida juuri niitä parisuhteen ongelmakohtia, ja tällä perusteella sinä sitten yleistät kaikki parisuhteet ongelmakimpuiksi?? Kuinkas älyllistä tuokaan nyt on?

Tajuat kai, että todelliset parisuhteet eletään ja koetaan ihan siellä todellisessa elämässä, joten kovin subjektiivista kuvaa tuskin netin keskusteluista saat. Ja silti sinä ilmanmuuta oletat kaikkien (ainakin miesten) olevan onnettomia suhteissaan? Kaiken lisäksi näistä nettikirjoitteluistakin sinä tunnut huomaavan vain ne omia näkemyksiäsi tukevat kommentit. Kaikki muut sinä joko jätät huomiotta tai leimaat jollain tavalla valheellisiksi.

 

Eikä herra Sinkkumies osaa ***:n kirjoitukseenkaan vastata kun huomaa että tämä oli oikeassa.

 

Luuleeko sinkkumies tosiaan että ne onnelliset parit tällaisilla palstoilla aikaansa kuluttavat? No ei todellakaan, ne hoitavat sitä parisuhdettaan! Kannattaisi ottaa niin sinkkumiehen kuin monen muunkin tämänkin palstan vakiokävijän oppia heistä...

 

""Aitoa rakkautta voi olla vain vanhemman ja lapsen välillä, sekin rakkaus on riippuvuutta ja suojelunhalua. Rakkaus ei ole minusta tavoiteltava asia, koska rakkaus sellaisena miten sen olen nähnyt on usein rumaa ja julmaa.""

Hetkinen vain, tuo aidon rakkauden määritelmä ei nyt oikein täsmää...

Minä rakastan suuresti äitiäni. Mutta en kyllä missään nimessä ole äidistäni riippuvainen. Eikä äitini ole riippuvainen minusta. Suojelunhalua omaisiaan kohtaan tietysti tuntee jokainen, tokihan jokainen normaali ihminen pitää omaistensa puolta.

Myös miestäni rakastan, mutta kyllä siinä aivan toisenlainen vivahde on, vaikka toki kiintymys on samanlaista. Miehestäni en muuten myöskään ole riippuvainen, eikä hän minusta. Olemme olleet avioliitossa kolme vuotta, sitä ennen olimme yhdessä 24 vuotta. Missään vaiheessa rakkautemme ei ole ollut rumaa eikä julmaa. Olemme elävä todiste siitä, että tällaista on.

Luultavasti asut kaupungissa, todennäköisesti pääkaupungissa, etkä ole elänyt vielä niin kauan, että perspektiivisi riittäisi näkemään elämää laajemmaltikin. Näet ympärilläsi pelkkiä ikäviä esimerkkejä parisuhteista. Lisäksi tiedät, että oma seksuaalisia kokemuksia janoava ja muutenkin itsekäs elämäntyylisi ei sovi vakinaiseen suhteeseen. siksi ajattelet mielelläsi, että kaikki ovat samaa pataa. Mutta näin ei ole, vaan on myös muunlaisia ihmisiä ja heitä on tosi paljon. Nämä maailmat eivät vain sinun elämässäsi tällä hetkellä juurikaan kohtaa, koska liikut vain omissa piireissäsi ja silmäsi ummistuvat väkisinkin muulta osin.

 

Ihan kuin amerikan psyko, naisen tappamista et vain myöntänyt! ihan meni kylmän väreet lukiessa. Onkohan jollain parempaa satiinia aamutakki kuin sinulla?!

 

Hmm..mun mielestä Sinkkumies puhuu asiaa

On ihanaa tulla ja mennä miten tahtoo, elää elämäänsä suunnittelematta sen kummempia, kuluttaa aikaa ja rahaa omaan fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin jne jne. Rahaa riittää myös maailmannäkemiseen, sukulaisvierailuihin ja niin kliseemäiseltä kuin se kuulostaakin, myös maailman parantamiseen (voi ostaa reilun kaupan- ja luomutuotteita, auttaa apua tarvitsevia, kuten kummilasta kehitysmaissa ym ym)

Jos kaipaan elämässäni läheisyyttä, minulla on sitä varten ystäviä ja sisarukset perheineen. Pidän lapsista, mutta vain siinä määrin että saan viettää kivaa aikaa veljen- ja sisarenlapsieni kanssa. Minulla ei riittäisi hermot joka päiväisen kiukuttelun ja kitinän kuunteluun. Niin, ja läheisyyttä saan ihan tarpeeksi myös seksistä - sillä en kaipaa läheisyyttä orgasmia enempää. Minua suorastaan yököttää liiallinen halittelu ja suukottelu

Rakastan yksinäisyyttä, sillä olen luova persoona ja käytän kaiken yksinäisen ajan -jopa masentavat yksinäiset hetket joita varmasti myös parisuhteessa elävillä on- luovaan toimintaan tms.

Olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa ja vaikka ikää on jo/vasta 27, en tahdo mitään erityistä. minulla ei ole elämänsuunnitelmia, en tahdo perhettä ja ns. tavallista perhe-elämää. Näin on hyvä olla ja elämäni on perfect. En kuitenkaan lähde kiistämään, että perhe-elämää viettävien ihmisten elämä ei olisi perfectiä, sillä eiköhän kunkin elämä ole siinä määrin täydellistä kuin sitä itse sellaisena pitää.

 

Kuvitteletko muka tosissasi, että joku kadehtii tyhjäpäistä elämääsi?

 

Ei minua häiritse, jos/kun mieheni pitää minua seksiobjektina, koska tiedän että hän myös rakastaa minua eikä ole kanssani pelkän seksin takia. Sinkkuaikoina saattoivat myös jotkut miehet joutua ihan vain seksiobjektin asemaan, tuskinpa se heitäkään haittasi. Voisi vaan kuvitella, että jossain vaiheessa pelkkä tunteeton läheisyys/seksi alkaisi riittämään, ehkä Sinkkumieskin jonain päivänä törmää yllättäen "tasoiseensa" naiseen jonka kanssa haluaakin elämäänsä elää. Yhteen ihmiseen joka sitten korvaa sen maksullisen seksin ja muutkin satunnaiset panot? saattaahan siinä niinkin käydä. toivottavasti se nainenkin sitten haluaa nauttia elämästään Sinkkumiehen kanssa..

Lähipiirini saattaakin olla pieni, mutta naisvaltaisella työpaikalla tulee kyllä nähtyä tai ainakin kuultua jos jonkinlaista parisuhdehömppää. Niitäkin löytyy, yllättävän paljonkin, jolle mies vain kuuluu samaan pakettiin omistusasunnon, auton ja muun hyvästä elämästä kertovan omaisuuden kanssa. Ja se lapsi siihen sitten vähän pisteeksi iin päälle niin täydellinen paketti on kasassa. Samat naiset ihan ääneen ihmettelevät, miten joku nainen pärjää yksin, ilman miestä siis. Sinkkunainen on näiden pikkurouvien silmissä jokseenkin alempiarvoinen kuin he itse. Höpöhöpö.

Mutta enemmistö kyllä löytyy niitä, jotka elävät elämäänsä ja parisuhteitansa ihan järkevästi. Enhän toki voi tietää kenen aloitteesta lapset on hankittu tai ovatko miehet olleet asiasta innoissaan vai eivätkö. Mutta ystävistäni kyllä tiedän, että eräänkin mies lähes painosti heti häiden jälkeen vaimoansa innostumaan perheenlisäyksestä. Toisessakin suhteessa lapset hankittiin ilmeisessä yhteisymmärryksessä, mies piti pitkät vapaatkin ollakseen lapsen kanssa kotona. Ei oikein kuulosta siltä kuin lapsen hankkiminen olisi vastenmielistä ollut, eikä miehen käyttäytyminen lapsen kanssakaan anna siitä viitteitä.

Monilla ihmisillä on kuitenkin useampikin lapsi kuin yksi. Ymmärrän kyllä, että nainen voi miehen tietämättä hankkiutua raskaaksi, mutta tuskin kuitenkaan useampaa kertaa? Tarkoitan siis, että jos yksi lapsi on miehen tahtomatta jo maailmaan saatettu, niin eiköhän fiksu mies pysty ihan itse huolehtimaan siitä, että ainakin riski tämän toistumiseksi olisi huomattavan pieni? Vai onko ne kaikki parisuhteessa elävät miehet niitä, jotka eivät käytä aivojaan ja näin ollen siis eivät "harjoita" älykkyyttään?

No joo. Turhahan näistä on vääntää. Ihmisten elämänkokemukset ovat erilaisia ja niiden pohjaltahan kaikki asenteet ja arvot kuitenkin kehittyvät. Minä olen tyytyväinen omaan elämääni parisuhteessani (joka ei kuitenkaan ole se ainoa onnelliseksi tekevä asia elämässäni, en ole siitä riippuvainen), sinä omaan hedonistiseen elämäntapaasi. Joku perhe-elämäänsä vaikka mies makailisikin illat pitkät sohvalla verkkareissa kaljaa juoden. Kuten varmaan jo aikaisemmin totesinkin, se on sitten tyhmyyttä ja laiskuutta jos ei ole tyytyväinen /onnellinen eikä asian eteen mitään tee vaan surkuttelee vain itseänsä ja "huonoa onneaan". Ihminen tekee itse elämänsä, ei meitä loputtomiin ainakaan mikään kohtalo täällä johdata. Aurinkoista juhannusta niin Sinkkumiehelle kuin muillekin elleille. Nauttikaahan!