Mykkäkoulu kihloihin menosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei sittenkään vaimoksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä olisin kanssa antanu lapselle oman sukunimeni ellei olla naimisissa. Mies halusi lapselle oman sukunimensä, joten ristiäisissä mentiin samalla naimisiin. Kaksi kärpästä...
 
Mä olisin kanssa antanu lapselle oman sukunimeni ellei olla naimisissa. Mies halusi lapselle oman sukunimensä, joten ristiäisissä mentiin samalla naimisiin. Kaksi kärpästä...

Pitikö sun siis kiristää mies sun kanssasi samantien naimisiin?

Meillä lapsille tulee iskän sukunimi, vaikkei olla naimisissa. Sen takia, että joku päivä tullaan menemään naimisiin. Eikä vielä olla edes kihloissa, koska mulle on tärkeää että se hääpäivä sovitaan siinä vaiheessa kun mennään kihloihin. Ei tulis mieleenkään alkaa kiristää lasten nimillä itselleni avioliittoa...
 
[QUOTE="vieras";27948239]Siis HÄH?! Sitähän se on kun mies kosii! Jos nainen vastaa myöntävästi, niin silloin ollaan kihloissa.

Onko siis nykyaikana sellaista, että laitetaan vaan rinkulat sormiin ja sanotaan kaikille, että ollaan kihloissa, vailla aikomustakaan mennä naimisiin? Miksi?! :laugh:[/QUOTE]

Sitä kutsutaan teinikihloiksi. Ja ei oo mikään uus ilmiö. Kyllä meidän yläasteella aikanaan useampi "kapinallinen" pariskunta "järkytti" menemällä kihloihin. Ja varmaan sanomattakin selvää, ettei niistä yhdetkään avioitunu. Niitä lähinnä kikatutti, kun kysyin, koska häät on...

Ymmärrän hyvin apn kantaa. Toivottavasti saatte asiat puhuttua halki!
 
[QUOTE="vieras";27948328]Pitikö sun siis kiristää mies sun kanssasi samantien naimisiin?

Meillä lapsille tulee iskän sukunimi, vaikkei olla naimisissa. Sen takia, että joku päivä tullaan menemään naimisiin. Eikä vielä olla edes kihloissa, koska mulle on tärkeää että se hääpäivä sovitaan siinä vaiheessa kun mennään kihloihin. Ei tulis mieleenkään alkaa kiristää lasten nimillä itselleni avioliittoa...[/QUOTE]

Jaajaa. Mulle oli ihan sama olenko naimisissa vai en mutta minä kuljen samalla sukunimellä kuin lapsenikin.
 
kyllä polvistuminen ja kihlasomuksen antaminen samalla on kosimista, eli silloin pyydetään toista vaimoksi. eli se on lupaus naimisiinmenosta!

onneksi mun mies oli samoilla linjoilla kanssani, nimittäin kosimisesta 4kk päähän sovittiin häät(tämä siksi että mun piti ehtii käymään rippikoulu,kun haluttiin kirkkohäät) :)
 
Onhan se selviö että kihlauksen pitäisi johtaa avioliittoon. Mutta miksi se asia piti ottaa tuollaisessa tilanteessa noin esille. Mies hienosti suunnitellut kaiken ja kuitenkin parikin isoa muutosta putkeen ja sit tarvisi kaikki ja heti. Tai itse ainakin tiesin sanattomasti että avioliittoon mennään tulevaisuudessa kun sain sormuksen. Ja niin mentiinkin sitten kolmen vuoden päästä kun oli tilanne sen mukainen. Kamalia jyrääjiä naiset nykyään ei ihme etä miehet juoksee pakoon.
 
Nyt kannattaisi sekä ap:n että miehen miettiä tahollaan asioita ja kokeilla puhua. Ap on aika lapsellinen kieltäytyessään sormuksesta kun ei häillä kuitenkaan ole kiire. Mies sitten taas koska suuttuu tuollaisesta asiasta ja pitää mykkäkoulua eikä edes yritä sovitella. Ihan naurettavaa alkaa uhkailemaan jollain lapsen sukunimellä tai jättämisellä(kuten jotkut näköjään tekevät) jos mies ei tee juuri niin kuin nainen haluaa. Ihme tossukoita jotkut kun tuollaiseen vipuun menevät...
 
Ehkä kihlauksen merkityksestä olisi kannattanut puhua jo ennen kihloihin menoa, eikä olettaa että se molemmille merkitsee täysin samaa. Itselleni kihlaus on lupaus avioliitosta... enemmin tai myöhemmin, meillä kihlusaika kesti yli 6 vuotta.
 
Miksi se nimiasia täytyy sotkea naimisiinmenoon? Jos mies haluaa yhteisen nimen, niin voi ihan vapaasti ottaa vaimonsa ja lapsensa sukunimen myös itselleen. Näin minä sanoin ex-miehelleni, kun urputti yhteisestä sukunimestä.
 
Heh, itse olin naimisissa vaikkei koskaan kukaan kosinutkaan. Kihlat vaan päätettiin hankkia kun talo ostettiin. Kun tulin raskaaksi, anoppi pakotti järjestämään häät :D Ei edes noin romanttista kuin aapeella. Mutta siis, tottakai kihlat tarkoittaa naimisiinmenoa. Joten todellakin teit oikein ja miehesi on hieman vätys.
 
Pilasit sun miehen kosinnan, ois kannattunu puhua häistä jossain muussa yhteydessä.. tulette loppu elämän muistamaan "paskan" kihlauksen jossa molemmat loukkaantui.. kiva kertoa joskus lapsille.. siinä olen samaa mieltä että kihlaus on lupaus avioliitosta ja siksi siitä kannattaa puhua jo etukäteen hyvissä ajoin mitä kummallekin merkitsee kihlaus ja avioliitto, nyt teit kauheen numeron kun mies ei ollut suunnitellut hääpäivää valmiiksi.. voi mies raukka..
 

Yhteistyössä