myöhäiset keskenmenot

Hei

tuolla kermeissä on keskenmenon kokeneita, mutta halausin neuvoja ja ajatuksia ihmisiltä, joilla on ollut nimenomaan myöhäinen, sanotaan 18rvk ja siitä eteenpäin, keskenmeno. Mitä tapahtui? Kauanko meni että elämä voitti? Miten surusta selvisi? Milloin aloititte uuden yrityksen? vai aloititteko? Kuinka neuroottisia olitte seuraavassa raskaudessa? Kauanko meni että olit raskaana synnytyksen jälkeen?

Paljon kysymyksiä... Itsellä meni vedet ja lapsi syntyi rv 20. Tuntuu että pää hajoaa eri tunteista!

 

siellä kermeissähän on yksi myöhäisen keskenmenon kokenut, olikohan Antzi nimimerkillä.

 

Suuren suuret pahoitteluni myöhäisestä keskenmenostasi! Lohtuhalaus sinulle.

Kermeissä kirjoittelee muutama myöhäisessä vaiheessa keskenmenon kokenut, heiltä saisit varmasti vertaistukea. Tervetuloa sinne purkamaan tuntojasi, mikäli haluat.

Voimia sinulle ja parempaa loppusyksyä!

 

Pahoittelut menetyksestäsi! En valitettavasti osaa sanoa, miten surusta selviää. Vie varmasti aikaa ja seuraava raskaus on varmasti pelontäyttämä.

Tiedän kuitenkin erään henkilön joka oli n. 3kk kuolleen lapsen synnytyksestä uudelleen raskaana ja tällä kertaa kaikki menikin sitten hyvin.

 

Hei!

Koin loppuvuodesta 2004 yllättäen tosi myöhäisen keskenmenon, rvk:lla 22. Oli siis juuri ja juuri keskenmeno eikä ennenaikainen synnytys... Asiaa vaikeutti minulle se, ettei varsinaista syytä keskenmenoon koskaan löydetty. Autuas vauvanodotus muuttui hautajaisiksi. Olin mieheni kanssa tosi maassa.

Aluksi tuntui, että hajoan, mikäli en HETI tule uudestaan raskaaksi, mutta keväällä elämä alkoi hieman voittaa, ja aloin suunnitella vähän muitakin asioita kuin raskautta. Kuinka ollakaan, tulinkin raskaaksi! Eli kolmannesta kierrosta keskenmenon jälkeen. Raskaus oli tosi vaikea, sekä henkisesti että fyysisesti. Kävin raskausaikana muutaman kerran psykologilla, muttei siitä ollut suurta apua. Hän ei aivan ymmärtänyt käsiteltävää asiaa... Luulen että jos olisin osannut olla rauhassa ja luottaa kehooni, kaikki olisi mennyt helpommin. Enhän tietenkään osannut, se olisi ollut aivan liian suuri vaatimus. Kuitenkin, terve ihana tyttö syntyi joulukuussa 2005, ja raskaus meni reilusti yli lasketun ajan :') Nyt jo suunnitellaan seuraavaa lasta Ennen enkeliämme haaveilimme korkeintaan kahdesta lapsesta, mutta enkelimme sai meidät tajuamaan että lapsia SAADAAN, ei TEHDÄ kun se parhaiten sopii. Nykyään toivomme saavamme ainakin kolme lasta...

Monet kommentoivat - etenkin sairaalassa - keskenmenon jälkeen, että uutta raskautta kannattaa suunnitella, kun on "surrut" edellisen menetyksen. Tällaisia ohjeita saa varmasti heiltä, jotka eivät ole kokeneet vastaavaa menetystä. En voi ymmärtää, miten tällainen asia muka surraan pois ja jatketaan. Enkelivauva seuraa meidän mukanamme loppuun saakka, hän on osa meitä. Seuraava raskaus on varmasti vaikea, oli se sitten pari kk tai pari vuotta keskenmenosta! Koko ajan laskee viikkoja ja päiviä ja yrittää uskoa omaan kehoonsa ja sen kykyyn kasvattaa vauvaa sisällään.

Enkä ymmärrä kommentteja siitä, että uusi vauva olisi edellisen "korvike". Se on täysin enkelivauvan ja tulevan vauvan aliarvioimista. Molemmat ovat omia persooniaan ja tärkeitä.

Voimia sinulle kauheasti, voin kuvitella miltä sinusta tuntuu. Vaikket voi tällä hetkellä sitä varmasti uskoa, elämä vielä voittaa! Anna enkelivauvasi vaikuttaa elämääsi, sillä tavalla hän elää sinussa

 

Kiitos älyttömästi kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille täältä vuosien takaa tulevaisuudesta! Näistä viesteistä oli hurjasti apua kiirastorstain vastaisena yönä, kun epätoivoissani odotin omaa ennenaikaista synnytystäni.

Nyt toivuttuani pahimmasta tein sivuston myöhäisestä keskenmenosta. Se kokoaa aiheesta perustiedon, työkaluja ja linkkejä eteenpäin. Toivon samaan aikaan että enää kukaan maailmassa ei enää joudu kokemaan myöhäistä keskenmenoa, ja että jos joutuu, sivustosta on edes vähän apua.
http://Myohainenkeskenmeno.com