Myönnän että minulla on vahinkolapsi. Olenko ainoa?

[Liisa]

Miten te muut olette selvinneet, kaduttaako joskus ettei ollut sydäntä tehdä aborttia?
Valehtelisin jos väittäisin ettei koskaan ole kaduttanut, mutta pääpiirteittäin olen iloinen että sain lapsen ja olen sen ihan itse kasvattanut ja pärjännyt hyvin.

Kummastuttaa kun nykyään pitäisi aina tehdä abortti ja sitten jos ei tee, on jotenkin huono ihminen ja kaikki sitä sitten iihmettelee ja oikein odottaa koska epäonnistut.

Ihan kuin vain sellaisia lapia voisi rakastaa joita on tekemällä tehnyt ja halunnut.
Itse siis raskauduin 19-vuotiaana ehkäisystä huolimatta.

 

[mie]

Voi olla että itse en myöntäisi - lapsen takia ainakaan.

 

[topsehiini]

No meillä eka oli ns vahinko. Ihan omaa tyhmyyttäni ja osittqain myös miehen tyhmyyttä tulin raskaaksi. Alkuun oli jotenkin vaikea hyväksyä ettei voinutkaan enää mennä ja tehä mitä haluaa mutta ajan myötä siitä helpotti. Nyt meillä kaksi lasta

 

[Rukoilijasirkka]

No mä en sanois tota vahingoksi, vaikka raskauduin ekoista seksikokeiluistani 18 vuotiaana.
Mä sanon sitä lahjaksi, vaikka mä silloin järkytyinkin kun sain tietää raskaudesta.

Totta kai itkin ja kauhistutti, mutta ei tietenkään koko 9 kuukautta, vaan ehkä viikon olin allapäin ja sitten rupesin suhtautumaan positiivisesti, kun isosisko kannusti.

 

[Ievaliina]

Mie raskauduin myös microgynoneista huolimatta ja sitä ,että tein vauvan kiitän lopun ikääni ,vaikka kroonisesti sairas olenkin ja se tarkoitti siis jotta jouduin tietyt lääkkeet lopettamaan raskauden ajaksi ja leikkauksen siirytmistä luonnollisesti.Mutta siis olen hyvin tyytyväinen siihen et miulla on tuo pikku-vehnänen :heart:

 

[SitäSaaMitäTilaa]

No ei tuo poitsu suunniteltu oo,pillereitä söin ja liki 10v aikasemmin lekurit ilmottanu et tuskin lasta koskaan saisin.Ja tässähän tuo elämäni rakkaus parhaillaan mua pussailee ympäri naamaa
Ikinä en oo katunu et raskaaks tulin ja lapsen pidin.Ainut asia,mitä välil tulee toivottua on eri isä lapselle :ashamed: Mut ei pidä valittaa...

 

[topsehiini]

Voi olla että itse en myöntäisi - lapsen takia ainakaan.

No miksköhän sitä ei voisi lapselleen kertoa? tullu liikaa katottua saliksia vai?

 

[nättitähti]

Voi olla että itse en myöntäisi - lapsen takia ainakaan.

No miksköhän sitä ei voisi lapselleen kertoa? tullu liikaa katottua saliksia vai?

ootko tosissas? sanoisit lapselle että olit vahinko?
ei siinä senjälkeen juuri muut selittelyt auta. kaikesta ei tarvi puhua.
toisaalta on vaan vahinko raskauksia,ei vahinkolapsia.

 

[k]

Voi olla että itse en myöntäisi - lapsen takia ainakaan.

No miksköhän sitä ei voisi lapselleen kertoa? tullu liikaa katottua saliksia vai?

Joo en mäkään ymmärrä. Jos lapsi on rakkaudella kasvatettu niin miksi ei voisi sanoa kertoa lapselle.
Itse en ainakaan loukkantuisi tippaakaan jos minulle sellainen asia olisi kerrottu.

 

[Ievaliina]

10-vuotinen esikko sai alkusa melkein heti ku ruettiin lisääntymistä yrittää,sen jälkeen olikii 3 km ja laitettiin asiat jäihin,turhan rankkaa,sit sairastuin ja sattui maailman ihanin vahinko ja tottahan toki tulen tästä pojalle aikanaan kertomaan.Voi myös olla etten olisi tekemällä tehnyt lasta muuten enää koskaan eli oisin ollut vaan yhden lapsen äiti,mutta nyt miulla on 2 ihanaa poikaa ja olen siitä hyvin kiitollinen.

 

[Rukoilijasirkka]

Voi olla että itse en myöntäisi - lapsen takia ainakaan.

No miksköhän sitä ei voisi lapselleen kertoa? tullu liikaa katottua saliksia vai?

ootko tosissas? sanoisit lapselle että olit vahinko?
ei siinä senjälkeen juuri muut selittelyt auta. kaikesta ei tarvi puhua.
toisaalta on vaan vahinko raskauksia,ei vahinkolapsia.

Mä olen sanonut lapselle alusta asti, että se on mun masussa meidän hääkuvassa. Olen sanonut, etten suunnitellut silloin hankkivani lasta, vaan olin tosi hämmästynyt, kun hän olikin tulossa. Olen sanonut, että olin hänestä tosi iloinen.

 

[Cosmopolitan]

Meidan kuopus on vahinko, muttei yhtaan kaduta :heart: Aborttia en edes harkinnut.

 

[noppispoppis]

raskaus voi olla vahinko mutta ei lapsi. Ei kukaan nyt vahingossa lasta synnytä

 

[...]

No itse olen kyllä kuullu useammasta tapauksesta jossa raskaus tullut ilmi esim. puolivälin jälkeen ja abortti ei enää mahdollinen. Sitten on pakko synnyttää, halusi tai ei.

 

[Ievaliina]

Voi olla että itse en myöntäisi - lapsen takia ainakaan.

No miksköhän sitä ei voisi lapselleen kertoa? tullu liikaa katottua saliksia vai?

ootko tosissas? sanoisit lapselle että olit vahinko?
ei siinä senjälkeen juuri muut selittelyt auta. kaikesta ei tarvi puhua.
toisaalta on vaan vahinko raskauksia,ei vahinkolapsia.

Mies on ollu aikanaan vahinko,sen takia anoppi(sillon 19v) ja appiukko(sillon 18v) joutuivat menee naimisiin,liitto oli karmee,appi juoks vieraissa.Tekivät kuitenkii toisen pojan vielä ja erosivat,mutta miun miehen otsassa on ikuinen leima"vahinko-lapsi",mummo syrjii vieläkii,pienempi veli ku aikanaan tuli täälläpäin käymään nii mummo työns tukon 100e seteleitä,miun mies ei oo koskaan saanu latinkiakaan.Joutuhan pikkuveli-raukka avioeron keskelle,mut tieskö mummo et vahinko-isoveli piti äidistään ja veljestään huolta ja tuki äitiään!!!mummon mielestä miun mies pilas sen tyttären elämän!Arvatkaapa hupina pidetäänkö hirveesti edes yhteyttä miehen sukuun?Kummitäti on ainoo järkevä ja mukava miehen sukulainen.Ja eihän anoppi voi meijän vahinkovauvaakaan ottaa hoitoon,kun se nyt on vaan poika...Uuden avomiehen tyttö pyöräytti tyttövauvan ja sitäpä nyt lellitellään urakalla :headwall: ,tasan ei käy onnen lahjat juu...

 

[Mammukka]

Lasketaanko vahingoksi, jos kahden hormonihoitojen avulla alkuun saadun lapsukaisen jälkeen syntyykin yllättäen luomuvauva? Jos lasketaan, niin sitten myönnän.

 

[Ievaliina]

No itse olen kyllä kuullu useammasta tapauksesta jossa raskaus tullut ilmi esim. puolivälin jälkeen ja abortti ei enää mahdollinen. Sitten on pakko synnyttää, halusi tai ei.

Jos ei silloin äidistä ole äidiksi niin onhan adoptiokin hyvin varteen otettava vaihtoehto.Ei lastaan ole pakko pitää jos ei niin halua eikä siihen kykene,aina löytyy niitä jotka eivät omaa lasta saa vaikka rakkautta olisi antaa yllin kyllin.

 

[maranooka]

Meidän esikoisemme oli puhdas yllärilapsi :heart: Ei oltu silloin vielä suunniteltu perheenlisäystä, mutta heti "alkushokin" jälkeen odotimme vauvaa innolla.. Oikeastaan meille oli hyvä, että ensimmäinen lapsi sai näin alkunsa sillä mieheni tuntien olisi lasten hankinta jäänyt hamaan tulevaisuuteen, sillä kaikki muutokset vievät aikaa aina todella kauan
"Vahingoksi" emme lasta ole missään vaiheessa nimittäneet, vaan ylläriksi ja rakkauslapseksi..

 

[Ievaliina]

Mä olen sanonut lapselle alusta asti, että se on mun masussa meidän hääkuvassa. Olen sanonut, etten suunnitellut silloin hankkivani lasta, vaan olin tosi hämmästynyt, kun hän olikin tulossa. Olen sanonut, että olin hänestä tosi iloinen.[/quote]

Oot tosi nätisti sanonut lapsellesi asian Rukoilijasirkka ja näin sen pitäis ollakkin