Hae Anna.fi-sivustolta

Myrtle Beach & Hilton Head

Viestiketju osiossa 'Yleistä matkailusta' , käynnistäjänä ili, 25.03.2012.

  1. ili Uusi jäsen

    liittynyt:
    10.06.2007
    Viestejä:
    33
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tuossa toisessa Cape Cod – ketjussa lupasin myös kommentteja South Carolinasta. Tuli nyt kyllä hiukan matkakertomusmuodossa, mutta mennee se näinkin: Retkellä South Carolinassa ja Georgiassa. Myrtle Beachistä syvän etelän sisimpään Atlantan liepeille ja takaisin rannikolle Hilton Headiin.

    Myrtle Beach tunnetaan eräänä itärannikon suosituimpana rantalomakohteena. Kyseessä on 40 mailia pitkä hotellien ja loma-asuntojen piirittämä hiekkarantakaistale Atlantin rannikolla. Lentokentän autonvuokrauspisteestä allemme annettiin korvaava g-luokan auto, sillä pikku luksussportimme Cadillac CTS oli ”loppunut”. Mikä yllätys . Olihan toki ilta ja etelän syvä, kuuma ja kostea yö oli jo laskeutumassa. No auto uppgradattiin ja alla hyrisi Lincoln Towncar, joka tuntui suomalaiseen käteen todella suureelliselta. Todelliselta Amerikan-laivalta. Jo ajoneuvon sovittaminen liikennevirran sekaan aiheutti kartanlukijassa hillittömiä naurunpuuskia, joten jo muutaman kilometrin päässä hotellin pihaan kaartaessani päätin: aamulla tämä koljatti menee vaihtoon. Pitkän lennon jälkeen on oman turvallisuuden ja liikenneturvallisuuden kannalta mielekästä yöpyä lentokentän lähistöllä ensimmäinen yö, ainakin mielestäni. Aamulla siis takaisin lentokentän Avikselle ja autonvaihtoon. Too big for me, ja ystävällinen lady vaihtoi auton mukisematta. Nyt löytyi tulipunainen kaksiovinen tilaamani Caddy CTS, joka oli juuri saapunut pesulasta ja niinpä alla hyrräsi nyt todellinen katseenvangitsija ja pikkusportti. Aivan upea kaara muuten. Hinta/laatu kohdallaan ja löytynee edelleen Aviksen valikoimasta kautta jenkkkilän (small luxury car/ cool car, pyydä kaksiovisena). ( Bostonissa kun oli loppu sain tilalle Infinitin urheiluauton). Tämän jutun opetus; jos auto on liian iso/pieni, palaa takaisin vuokraamoon ja pyydä vaihtoa; se onnistuu useimmiten.

    Myrtle Beachistä suuntasimme Florencen kautta kohden Columbiaa. Ensimmäiset kymmenet kilometrit lipuvat täysin tasaisessa maastossa kunnes valtatiellä 20 alkoi eteen tulla jo jonkinmoista maastonmuotoa laakeine ylä- ja alamäkineen. Liikenne soljui highwayllä unettavan rauhallisesti aina Augustaan asti. Liikennekuri on etelässä hyvä ja nopeusrajoituksia noudatetaan säntillisesti. Rehevät lehtimetsät vain reunustavat maantien laitaa. Maisemallisesti highway ei suurta elämystä tarjoa. Onpahan vain nopein tapa liikkua pitkiä matkoja. Augustassa on pakko käydä erään maailman kuuluisimman golfkentän portilla. Itse Augusta Nationalin kentästä ei tosin näe silmäystäkään. Korkeat pensasmuurit eristävät paikan täydellisesti ympäröiviltä teitä. Paikka isännöi siis vuosittaista Masters kilpailua. Augustasta puikkasin pienemmille maanteille kohden kohdettamme yliopistokaupunki Athensia ja sitten alkoi lipuminen läpi uneliaiden pikkukaupunkien ja maalaiskylien. Syvä etelä on todellakin raukea, kostea ja kuuma. Ja yllätyksellinen , Pysähdyn hetkeksi tien sivuun T-risteykseen erään pikkukylän jälkeen tutkimaan karttaa ja ei mene kuin pari minuuttia, niin taakseni ilmestyy highway patrol ja siniset majakat pyörähtävät auton katolla. Konstaapeli kävelee autoni viereen aivan kuten leffoissa ja purskahtaa lopulta nauruun kun näkee, että kyseessä on vain pari turistia vuokra-auton ratissa. Mulla kädet tiukasti ratissa koko episodin ajan. –Oh yes offficer, Athens this way, ja matka jatkuu.

    Autoilua etelässä kuvailisin leppoisaksi. Kylät Georgian ja South Carolinan takametsissä ovat pieniä ja aika-ajoin todella köyhän näköisiä. Toisaalla taas näkee isoja plantaaseja ja aikamoista äveriäisyyttä. Etelä on myös syvästi uskonnollinen, lukuisat kirkot ja kappelit reunustavat tienvarsia tuon tuosta. Athensissa vierähtää viikko erään ystävän hoteissa. Kyseessä iso yliopistokaupunki ja Georgia Bulldogs yliopistojoukkueen kotipaikka. Pelkän stadionin kapasiteetti lähes 100 000 katsojaa, ja se on muuten aina loppuunmyyty. Athensista auton keula kohden Atlanttia ja Hilton Headia, jonne matkaa 500 km. Mitä etelämmäksi reittimme vie meidät syvään etelään, sitä vaatimattomimmiksi pienet kaupungit ja kylät tulevat. Suoranaista köyhyyttäkin näkee maaseudulla. Pienimpiä kyliä halkaisevien mainstreetien molemmin puolin jopa joka toisessa liikkeessä saattoi olla ikkunat naulattu lautojen taakse piiloon. Lama näkyi. Vasta lähempänä Savannahia alkaa jälleen näkyä vaurauden ja modernimman yhteiskunnan merkkejä. Savannahista suuntamme parikymmentä kilometriä pohjoiseen pitkin rannikkoa Hilton Head saarelle. Eikä kyseessä ole pieni saari. Mantereeseen yhdistävältä sillalla menee lähes tunti saaren toiseen päähän ajamiseen.

    Hilton Head on oivallinen lomakohde. Uppgrade perhepaikka. Saarella on useita isoja lomaresort alueita hyvällä maulla maisemaan sulautettuina. Esim. saaren äärimmäisestä päästä noin 1/3 saaren koko pinta-alasta muodostaa resortin nimeltä Sea Pines. Aivan käsittämättömän kokoinen alue. Satoja omakotilomataloja a`la Katinkulta mangrovepuiden katveessa, sisäiset trolleybussilinjat, omat beach klubit, hevostallit, tenniskeskus, kolme golfkenttää, oma satama jne. Harbour Town on Sea Pines alueen keskus, josta löytyy kourallinen erinomaisia ravintoloita, iltaelämää ja kaikkea sitä mitä rantalomalainen tarvitsee. Todella suositeltava lomakohde. Asuimme Sea Pines hotellissa nimeltä Inn At Harbour Town, sijainti erinomaisella keskeisellä paikalla, aivan golfklubin ja Harbour Townin kupeessa. Suosittelen lämpimästi. Beach klubille saattoi ajaa autolla, jonka p-alueet siis vain omien vieraiden käytössä. Ja tästä rannalle, olen käynyt monilla, parhaita olleet tähän asti Koh Samuin unelmarannat ja Phi Phi saaren matala laguuni. Tämä ranta tulee sitten näiden kanssa lähes samalle viivalle. Merivesi puhdasta, lämmintä ja se beach. Kymmenen kilometriä pitkä jenkkityyppinen beach. Aika-ajoin rantatuoleja ja kansaa pilvin pimein, mutta vain muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen edessä aukeni jälleen autio beach. Kovaksi pakkautunut rantahiekka, 28 asteinen meri vieressä, joten ei muuta kuin vesipullo käteen ja kävelylenkille pitkin rantaa. Niin ja lämpötila, jo kesäkuussa 30-35 astetta. Todella kuumaa. Lämpöa riittää siis toukokuulta aina pitkälle syksyyn .Tämä ranta ei muuten sitten loppunut kesken. Kävelimme päivittäin niin pitkälle kuin jaksoimme ja sitten takaisin lopen uupuneina. Välillä meressä pulahtaen. Kävelyretken jälkeen rantaklubin terassilla huurteiset sitten maistuivat aivan taivaallisilta. Niin amerikkalaisella beachillä tarkoitan siis sitä, että rannallahan ei ole palveluita amerikkalaiseen tapaan. Palvelut löytyvät rantakadulta tai rantaklubeista. Beachilla ei saa tehdä bisnestä, vaan ranta kuuluu amerikkalaisen tavan mukaan kaikille. Tämän tähden rantaelämä on aivan toista kuin mitä Euroopan kohteissa, jotka ovat osin ylikaupallistuneita. Täällä jenkit rahtaavat itse kaiken kaman rannalle: pienet aurinkotuolit, aurinkovarjot, coolerit täynnä juomia jne. Alkoholin nauttiminen on rannoilla muuten kiellettyä. Asiaa tietämättömälle rantaetiketti saattaa tulla yllätyksenä. Omat eväät ja juomat siis reppuun mukaan. Kokonaisuudessaan Hilton Headin ranta siis hieno beach. Tähtikategoriaa.

    Hilton Headistä matka jatkui viikon kuluttua takaisin kohden Myrtle Beachiä. Matkaa Charlestonin kautta kertyi nelisensataa kilometriä. Mieleen jäi murtovesialueet ja edelleen sellainen köyhän etelän leima. Ökytaloja ei hiljaisten maanteiden varsilla juuri näkynyt, päinvastoin. Charlestonista jäi mieleen erityisesti upea vinoköysisilta, joka johti kohden pohjoista. Jossain kaukana sillan alapuolella näkyi museolaivana toimima vanha lentotukialus. Pian vastaan tuli Georgetown, joka toi mieleen suomalaisen savupiipputeollisuus kaupungin. Kaupunkiin saapuessa omat metsäyhtiöt ja niiden tehtaat a`la Lapppenrannan UPM:n tehtaat nousivat heti mieleen. Lähes välittömästi Georgetownista pohjoiseen alkaa Myrtle Beachin vaikutusalue. Etelästä pohjoiseen: Pawleys Island (pitkät rantahietikot, joiden äärellä perinteiset beach house- talorivistöt tolppien päälle rakennettuina), hieman pohjoisempana Murrels Inlet, ja sitten itse Myrtle Beach ja sen perään north MB. Pawleys Island ihanan rauhallinen ja loistava golfmatkakohde. Asuimme Pawleys Plantation lomamökeissä vanhan puuvilla/riisiplantaasin alueella. Mukiinmenevät rivarit, yhden makuuhuoneen asunto keittiöllä olohuoneella ja terassilla 149,- taalaa /pv . Voin suositella . Asunto Katinkultaa hieman kuluneempi, mutta itse alue tyylikäs, kuten myös saman kompleksin isompi hotelli parin kilsan päässä. Paikkahan on ns. golf capital of the world. Vartin sisällä asunnostamme sijaitsi seitsemän golfkenttää, greenfee 50-60 taalaa sis golfauton, kentät meidän tasollamme mitattuina huippuluokkaa. Kaiken kaikkiaan Myrtle Beachissä sijaitsee 100 golfkenttää ja siitä siis tuo nimitys maailman golfpääkaupunki. Toisellakin nimellä tämä loma-alue tunnetaan. Jenkkiystäväni nimittivät paikkaa redneck rivieraksi. Keskiluokan lomahelvetiksi tai nirvanaksi katsantokannasta riippuen. Joka tapauksessa alue äänestetään vuosittain maailman parhaiden lomakohteiden/rantakohteiden joukkoon. Ainakin jenkeissä.

    Paweleys Islandilta pohjoista kohden ajettaessa vastaan tulee ensiksi siis Murrels Inlet. Täällä sanotaan sijaitsevan alueen parhaat kalaravintolat. Ravintoloiden kuisteilta pääsee rantalaiturille, jolla sijaitsee hauska Dead Dog Saloon baari, jossa livemusiikkia ja paikallista humppaa, sitä kuuluisaa shag- tanssia, iltaisin. Entäpä sitten itse Myrtle Beach. No mitenpä kuvailisin alueetta joka ulottuu Järvenpäästä Mantsälään: Se on iso! Alue on jaettu lohkoihin Surfside Beach, Garden City Beach, Grand Strand etc. Yhteistä kaikille on se, että rantabulevardin ja meren välissä kohoaa loputon hotellijono ja tien toisella puolella on taas kilometrin kahden levyinen loma-asuntojen viidakko. Pari kilometriä rannasta kulkee ns. business highway tie 17 tai Kings highway , kuinka vaan haluatte. Sen varrella on kaikki mahdollinen mitä ihminen voi vaan tarvita. Tie siis kuitenkin kymmeniä kilometrejä pitkä eli oikean kaupan tai ravintolan löytyminen myös onnenkauppaa. Kauempana sisämaassa kulkee sitten taas ohitie tie nro 17, ikään kuin kehä kolmonen. Näiden teiden varsilta löytyvät suuret kauppakeskukset, ravintolakeskittymät, kuuluisat outlet alueet ja baarit mm. Tanger outlet, MyR Mall, Hard Rock Cafe, Planet Hollywood, Broadway at the beach huvittelu/ostosalue , Barefoot Landing jne. You name it, they got it! Viimeistään Myrtle Beachillä business highwayta pitkin lipuessa ymmärtää miksi jenkeissä tarvitaan autoa nyt ja aina; jalkaisin ei pääse minnekään ja joka paikkaan on pitkä matka. Etäisyydet ovat hmm. pitkät. Hard Rock Cafea vastapäätä , north 29 avenue, kävin suurimmassa golfkaupassa mitä olen ikinä missään nähnyt. Tosiharrastajan paratiisi on Martins PGA Superstore. Myrtle Beachillä toki majoitusta laidasta laitaan. Mutta kaikki on todella suurta, suuria yksiköitä ja suuria hotellikomplekseja tai suuria loma-asuntoalueita. Paikan hahmottaminen on ensikertalaiselle ilman etukäteisvalmistelua hankalaa. Mieluummin asuin parikymmentä kilometriä etelämpänä Pawleys Plantion rivareissa ja vain piipahdin haistelemassa Myrtle Beachin tunnelmaa sopivina annoksina leppoisan lomagolfin ja rantaelämän lomassa.

    Kaiken kaikkiaan kolmeviikkoinen reissu etelässä kerrytti mittariin lähes 2000 kilometriä. Mutkatonta liikkumista ja upeita lomapaikkoja. Suosittelen.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti