Hae Anna.fi-sivustolta

Näin ahmin

Viestiketju osiossa 'Klinikalla' , käynnistäjänä kilokeiju, 26.11.2005.

  1. Väsynyt Vierailija

    Oli nyt pakko kirjoittaa ja purkaa näitä tuntojani täällä,missä näyttää olevan aivan hirvittävän paljon kaltaisiani ihmisiä. Olen sairastanut bulimiaa vuodesta 2003, nyt olen 25-vuotias. Eli siis koko aikuisikäni ja vähän ylikin.

    Bulimiani alkoi todellisesta inhotuksesta itseäni kohtaan, painoin varmasti pahimmillani 75-80kg ja olen 160cm pitkä. Kerran hese-aterian jälkeen oksensin ja siitä ei ole ollut paluuta. Yhdessä vaiheessa olin myös anorektinen, sillä puolen vuoden ajan noin neljä vuotta sitten en syönyt yhtenäkään päivänä yli 700kcal. Lisäksi himoliikuin.

    Olen urheillut lapsesta asti ja ollut siitä huolimatta hieman ylipainoinen aina. Nyt kun en enää ole ja suurin osa kavereistani ovat hieman pyöreitä, he kutsuvat minua haikaraksi yms. Luulevat että olen vain niin itsekurilla varustettu että en syö herkkuja ja urheilen jatkuvasti. Voi kun ne tietäis mitä teen kun olen yksin. Syön n.10000 kcal yhdeltä istumalta ja oksennan. Tämä toistuu noin 5x/vko, pahimmillaan 3x/pvä. Inhoan sitä miltä näytän ja miltä tuntuu. En voi edes mennä mihinkään tai tehdä mitään ajattelematta mitä siellä pitää tai ei pidä syödä. Omissa juhlissani leivon ja teen ihania tarjoiluja syömättä kuitenkaan itse edes yhtä murua. Tunnen niin paljon ylpeyttä kun kaverini läskistyvät vieressä nauttien herkkujani. Vittu et olen hirveä ihminen.

    Luulin että kun olen onnellinen, parannun. En parantunut. Mulla on työ, josta olen aina haaveillut ja ihana mies ja kiva koti. Kun mies on kotona, hallitsen itseäni joten kuten. Mutta kun olen yksin suunnittelen jo päivällä ahmimista. Olen niin väsynyt tähän. Ammattini puolesta tiedän tasan tarkkaan mistä hakea apua. Mut sit mun pitäis kerto amun miehelle ainakin tästä. Enkä pysty. Mut ehkä on pakko, sillä mun hampaat hajoavat suuhun, vatsa turvottaa, ummettaa ja on koko ajan niin jeesuksen huono olo.

    En oikeasti tiedä mitä teen. Kukaan ei tiedä tästä. Ei kukaan. Olen onnistunut salaamaan tän kaikilta ihmisiltä mun elämässä yli kahdeksan vuotta. Ja siitäkin olen jollain sairaalla tavalla niin helvetin ylpeä.
     
  2. N88 Vierailija

    Viestisi oli koskettavaa luettavaa, voin vain kuvitella sen tuskan mikä sinua piinaa joka päivä. Tovon todella, että pääset ongelmistasi yli. Nuin pitkään kestäneestä bulimiasta parantumiseen tavitsee varmaan jo ulkopuolisten apua ja itseäni nämä keskustelut lohduttavat, etten ole yksin. Itselläni on ollut bulimiaa kohta vuoden, joka alkoi ensin liiallisella liikkumisella ja hyvällä ruokahalulla, jonka jälkeen liikunta jäi pois, mutta ahmiminen ja oksentaminen jäi. Yritän nyt todella päästä ongelmastani eroon, koska en ole kertonut asiasta poikaystävälleni ja hän ihmettelisi tapojani suuresti. Toivon kuitenkin pystyväni kertomaan hänelle jos ongelmani jatkuvat, koska uskon sen auttavan kovasti. Poikaystäväni ei antaisi minulle enään tilaisuutta ahmimiseen ja varsinkaan oksentamiseen, siksi suosittelen miehellesi kertomista myös sinulle.
     
  3. Haluun vaan kertoa sulle että olen TISMALLEEN SAMANLAINEN kuin itse kuvailit. Olen 17-vuotias, alunperin hyvin hoikka tyttö. Koko elämäni on ollut painon kanssa kamppailua. Viimeisen vuoden sisällä painoni on tehnyt kokonaisen kierroksen 60-53-60, tällä hetkellä se on 59. Itselläni on suuri tarve näyttää hyvältä ja itseäni harmittaa hyvin paljon, että olen viimeisen neljän kuukauden aikana lihonut kuutisen kiloa. Syy, miksi painoni ei laske enää, on juuri ahmimiskohtaukset, jotka, kuten sinullakin, tapahtuu VAIN ja AINOASTAAN yksin. Itseäni se inhottaa paljon, koska olen todella urheilullinen ja rakstan liikuntaa, mutta en kroppani puolesta näytä siltä enää. Onhan minulla lihaksia, mutta ne on sellaisen eristekerroksen alla..

    Minun ahmismiskohtaukseni tapahtuu useinn viikottain, joskus pari kertaa viikossa ja joskus parin viikon välein. Se alkaa usein näin: aamulla lupaan itselleni, etten enää ahmi. Koulussa syön hyvin niukasti, koska kouluruoka on "epäterveellistä". Kotiin tultuani saatan viipyä keittiössä jopa 2 ja puoli tuntia kerrallaan, koko ajan jotakin suussani. Se alkaa usein jostain pienestä, kuten pienistä määristä hunajaa. Kohta huomaan, että kokonainen 450g hunajapurkki on loppu (hunaja on paheeni, saattaa kuulostaa oudolta) ja mieleni tekee vielä jotain. Otan kaurahiutaleita ja paistan ne pannulla voin ja sokerin kanssa. Sen jälkeen tajuan, että olen tänään syönyt jo jotain, joten siirrän lupaukseni seuraavalle päivälle. Sen jälkeen kun olen tajunnur syöneni jo jotain ja tajuan luovuttaneeni jo silta päivältä, syöminen vasta alkaa. Syön kaikki kaapit tyhjäksi suklaasta, paahtoleivästä (ihan vehnäleipää) vaahterasiirapin kanssa. Pähkinät ovat heikkouteni, joten niitä menee satoja grammoja. Olen l.o.i.s.t.a.v.a kokki, joten teen hetken kuluttua ruokaa ja syön sen kaikkien herkkujen päälle. Ruoan jälkeen syön päälle vielä jotain makeaa, kuten keksejä, jäätelöä yms. Kaikki siis kerralla. Päivän aikana kaloreita saattaa kertyä yli 6000-7000, eli siis melkein kilo lisää painoon päivässä. Heti kun syömisen jälkenen ällötys on mennyt ohi, syön lisää. Koko loppupäivä on siis pelkkää syömistä. Illalla purskahdan itkuun "en halua lihoa enää, en halua.." ja yleensä menenkin illalla salille. Tämä jojoliike on saanut kroppani ihan epämuodostuneeksi (siis lihaksikas kroppa, mutta järkyttävän läskikerroksen alla).

    Kukaan kavereistani ei tiedä tästä, koska en ole kertonut. Saatan joskus sanoa, että tulipa eilen syötyä, mutta saan vain silmänpyörityksiä, koska he näkevät vain minun mikroskooppiset annokseni koulupäivien aikana. Ja jos olen iltaisin tai viikonloppuisin kavereideni kanssa, en silloin yleensä syö mitään. Sen takia tästä puhuminen on vaikeata, koska kukaan ei usko. Ongelmasta tietää vain äitini, joka myöskään ei tiedä tilanteen olevan näin paha.

    Viime uutenavuotena söin enemmän kuin koskaan. Ajattelin, että huomenna kun vuosikin vaihtuu, aloitan elämäntaparemontin. Siksi "nyt saa syödä" ajatus oli hyvin hallitseva. Söin koko meidän porukan hampurilaisaterioiden jämät (meitä oli 16) piilossa tosin, eihän kukaan voinut nähdä tietenkään minua syöpöttelemässä.. Söin kaverini karkkipussit ja syytin siitä muita.. Söin sipsipussin kotiin tultuani yms yms..

    Omituinen juttuni tosin on se, etten koskaan osta itse mitään. Meidän koti on täynnä herkkuja joita sitten syön. Jos ei ole mitään muuta, syön vaikka kaakaojauhoa suoraan purkista. Olen soittanut nuorten kriisipuhelimeenkin tämän asian vuoksi, mutten saanut sieltä kunnollista apua. Tämä ahmimiseni on vieraannuttanut minut kokonaan kavereistani, kun päiväni kuluu vain syömiseen ja sen jälkeen hillittämön morkkikseen ja sen jälkeen salille. EN jaksa enää päivääkään tätä.

    Anteeksi kun tästä tuli pitkä, mutta kun vihdoinkin tajusin etsiä netistä muita saman ongelman kanssa, pääsin vihdoinkin avautumaan.

    Itselläni ei ole diagnosoitu syömishäiriötä (en ole koskaan puhunutkaan tästä lääkäreille). En ole itse koskaan oksentanut, "oksennukseni" on liikunta.
     
  4. Anni M Vierailija

    Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, ettei ehkä kannata ostaa ahmimista laukaisevia tai yllyttäviä ruokia tai ruoka-aineita ollenkaan, vaan pelkästään kaikkea terveellistä, mitä ette koskaan ahmi? Ei kukaan varmasti HALUA tieten tahtoen ahmia hirveää määrää sokerisia ja rasvaisia herkkuja, mutta jotenkin vaan näyttäisi siltä, että alitajuisesti oikeutatte itsellenne sen ahmimisen ostamalla tiettyjä ruokia kaappiin. Minä en esimerkiksi ikinä osta suurta määrää suklaata (en edes 200g:n levyä), koska tiedän, etten pysty lopettamaan sen syömistä ennen kuin olen ahminut kaiken.

    Yksinkertaisin tapa lopettaa ahminen: Älä osta ruokia, joita ahmit. Kukaan ei pakota sinne kauppaan kasaamaan ruokaa kärryihin.
     
  5. pihipaavopelkuri Vierailija

    Ei se varmasti ole niin yksinkertaista, että jätä vaan ostamatta. Monet on sanoneet tässä ketjussa että suunnittelevat ahmimiset ennalta. Uskon että ahmiminen on kokonaisvaltainen elämäntapa, joka on aina läsnä vaikka sitten söisikin viikolla tai päivällä normaalisti. Se on kuin asetus päässä, kuten alkoholistilla tai hamstraajalla. Ei alkoholistillekaan voi sanoa että älä hanki alkoholia, sitten parannut!

    Älkää kukaan loukkaantuko tuosta alkoholisti vertauksesta. Mutta tuntuu että niissä on sikäli samaa että ahmiminenkaan ei kytkeydy välillä päälle ja välillä pois. Onhan se kehon ja elämisen kannalta hienoa että jotkut pystyvät rajaamaan ahmimisen vaikka viikonloppuihin, mutta asetus on yhtä kaikki päällä.

    Itse ihmettelen näitä ruokamääriä lukiessani lähinnä rahan menoa. Taidan olla niin pihi ihminen ettei minusta tulisi ahmijaa jo siitä syystä. Päinvastoin, syön vähän ja pihistelen ruokarahoja, minun on vaikeaa syödä mitään loppuun, siis tuppaa jäämään jopa vettä lasin pohjalle aina se sentti. Tämähän nyt ei näy kenellekään joten eihän se ole ongelma..

    Tuntuu että oli ruoan kanssa mikä tahansa ongelma, syy on hyvin alkukantainen. Minä varastoin ja syön säästellen, jotta olisi hyvät varastot pahan varalle, ahmijat taas varastoivat itseensä pahan varalle. Tietyllä tapaa aika luonnollista käyttäytymistä mutta täysin tarpeetonta nykyajan suomalaiselle. Voihan näihin liittyä paljon kaikkea traumaa ja käsittelemätöntä omaa historiaakin, mikä ei kyllä helpota asioita ollenkaan. Jos uskaltaa kysyä itseltään, laittaa oikeen seinää vasten että mistä tämmöinen ajatusmalli ja käytös johtuu, saattaa päästä jäljille.

    Tiedän itse pelänneeni jo lapsena sitä että menetän vanhempani ja joudun yksin vastuuseen sisaruksistani. Opettelin jo lapsena sietämään nälkää jotta jos joutuisin tilanteeseen jossa ruokaa ei ole saatavilla (kuvittelin lapsen mielessäni aavikon) pysyisin toimintakykyisenä, opettelin jopa elämään vähällä vedellä samasta syystä. Ja edelleen, ylpeänä siedän nälkää ja janoa en enää edes tunne, mistä tietysti seuraa ongelmia.

    Miksi sitten olen ollut niin pelokas lapsi, en tiedä. Ja miksi sitten edelleen toimin näin, en tiedä sitäkään vaikka hyvin kaiken tiedostankin ja koitan elää normaalisti. Kuten sanottu, muille olen normaali ihminen mutta itse tiedän mitä päässäni pyörii.
     
  6. SusuSisko Vierailija


    Tähän kaikkeen on ratkaisuja ja toivoa riittää aina. Kaikista tärkein asia on se, ettet enää pihistele ruoka-annoksista aamulla ja koulussa. Tiedän, että ahmimisen jälkeen aamulla tuntuu siltä, että "en aio enää ikinä syödä mitään" ja siksi lähdet kouluun ilman aamupalaa. Mutta pakota itsesi syömään ihana, kaunis, terveellinen aamiainen. Kerää lautaselle ihania, värikkäitä hedelmiä ja luonnonjugurttia. Annoksesi antaa puhtia päivääsi ja täyttää sinut raikkaalla energialla. Koulussa voit ottaa reilusti salaattia ja vaikkapa viipaleen ruisleipää sekä maitolasin, jos lkouluruoka vaikuttaa esimerkiksi hyvin kermaiselta ja epäterveelliseltä. Älä mene koulusta kotiin suoraan, vaan mene esimerkiksi kirjastoon tekemään läksyjä tai ulos kävelylle, miksei vaikka vähän shoppailemaan. Kun tulet kotiin, syö kevyt välipala joka tekee sinut iloiseksi, jotakin pientä ja terveellistä. Kuvittele, että annat kehollesi jotain hyvää, se kiittää sinua ja palkitsee sinut sitten hoikalla olemuksella ja elinvoimaisella ololla. Kiinnitä jääkaappiin kuvia esikuvistasi sekä terveellisistä annoksista (hedelmälautasista, salaateista, yms...), tällöin joka kerta mennesäsi kaapeille saat pienen muistutuksen. Ilalla voit syödä aluksi lautasellisen keittoa ja sitten hyvää proteiinia ja kasviksia. Iltapalana palkitset itseäsi ihanalla kupilla teetä ja kauniilla, kirpeällä omenalla.

    Raikas, terveellinen, ihana, kaunis. Sitä ruoan pitäisi olla. Pystyt siihen kyllä.
     
  7. minnaliini Vierailija

    Erikoista, en ole koskaan aatellut että tällä ahmimisella olisi nin ja muitakin on.
    Olen aikuinen nainen ja saatan syödä pehepizzan, 6 pehmistä, salaatit ym mitä puffaan kuuluu ja ei edes tule ähky. Kotona menee paketti voita ja 3 pakettia hapankorppua,,,Erona muihin syön kaiken kerralla ja max tunnin sisällä. Lisäksi samaan menee paketti tai 2 ( litran) jäätelöä ja levy suklaata.
    Kukaan ei millään uskoisi kenenkään voivan sydä moisia määriä niin nopeasti. Ystäväni tietävät koska usein nähneet. Nytkin kamppailen menenkö ostamaan jäätelöpaketin tai kaksi..... Syön työssä normaalisti paitsi leipää menee paljon selläkin margariinilla. Töiden jälkeen söin jogurtin, pirtelön, litran lettuja kokoajan samalla niitä paistaen hillolla ja kermalla... Nyt tunne täynnä ja samalla jo kokoajan mietin sitä jäätelöä.... 2 päivää mennyt näin,,,, Mistä apu? Tarvitsisin kongreettisen annoskoon minkä verran saa kerralla syödä? Viis kaloreista jos ymmärrätte? Kukaan ei kerro, Sanoo vain riippuu mitä syöt.... Syön niin kauan kun kaapissa ruokaa riittää,,,,, Voisiko kukaan neuvoa?




     
  8. ainokainen Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.08.2007
    Viestejä:
    3 570
    Saadut tykkäykset:
    1
    Kuulostaa ehkä ihan sairaalta kun sanon näin, mutta mulle tuli nostalginen olo kun luin näitä. Kiitos kaikille tarinansa jakaneille!

    Olen itse jo keski-ikäinen (melkein 40v.) mutta nuorena mulla oli pitkään bulimia, sen jälkeen ahmimishäiriö. Eli yläaste-iässä ja lukiossa oksensin ja käytin laksatiiveja, sitten parikymppisenä ja siitä eteenpäin "vain" ahmin ilman oksentamista. Välillä sitten paastosin, ettei paino koskaan päässyt nousemaan yli 60 kilon.

    Sitten jossain vaiheessa lakkasin välittämästä ja annoin itseni lihoa. Nykyään painan noin 80 kg eli olen ylipainoinen, mutta en jaksa välittää asiasta. Olen muuten tosi tyytyväinen elämääni, joten en anna ylipainon häiritä itseäni yhtään. Kumma kyllä, kun lakkasin stressaamasta asiasta, myös ahmiminen loppui. Nyt en ole enää vuosiin ahminut.

    Muistan vielä, mitä mun lemppari-ahmikset oli! Tässä listaa:

    -irtokarkit läheisestä S-marketista. Erityisesti vihreät kuulat (myös ne eriväriset), Susu-palat, Pätkis-palat, punssikonvehdit (ne joissa valkoisia nomparelleja) ja banaanikarkit ja laku. Ai niin, unohdin fudge-kuutiot! Otin aina samoja, helposti lappasin noin 1 kg siihen pussiin ja se meni viikonlopun aikana.

    -Jätski. Mieluiten Mövenpick tms. tosi kermainen jäätelö, sitä meni aina litra kerralla. Joskus päälle vielä suklaa- tai kinuskikastiketta.

    -Keksit, suosikkeina suklaalla päällystetyt mini-Dominot (ne joita myydään pussissa, en tiedä saako näitä enää)

    -Jätskit, suosikkina Classic (Magnumeista en ole koskaan jostain syystä välittänyt, Classicit on parempia!) sekä Domino-jätski (kuin jättikokoinen Domino-keksi, välissä vanilja- tai mansikkajätskiä).

    -Pizza. Tähän kelpasi vain Kotipizzan perhekokoinen pizza kotiovelle toimitettuna. Mieluiten mahdollisimman suolaisilla täytteillä, esim. metwursti. Ja tuplajuustolla tietysti.

    -McDonaldsin ateriat, mutta nekin aina vain kotiin haettuna, koska syömisen pitää tapahtua kotona, yksin ja salaa. Esim. 2 kpl Big Maceja ja kolmet isot ranskalaiset, dipattuna majoneesiin.

    Koko tällaisen määrän moskaa saatoin ihan kevyesti vetäistä yhden viikonlopun aikana. Tällaisia muisteloita täällä... jatkakaa ja kertokaa, mitä ja miten tykkäätte ahmia!

    Itse ostin aina läheisestä S-marketista kaikki, mutta ostin samalla hirveän kasan "tavallista" ruokaa, siivousaineita ja vessapaperia ym. jotta ostokseni näyttäisivät tavallisilta perheen viikonloppuostoksilta.

    Olin syömisputken jäljiltä 1-2 päivää "krapulassa" eli verensokerit heittelivät, hirveä uupumus, paha olo, ummetus ja/tai vatsa kuralla, käsien vapinaa ja pahantuulisuutta, hirveä hikoilu syömisen jälkeen, lakanat märkänä ja hirveitä painajaisia... Voi vitsi, muistan kaiken vielä niin elävästi!
     
    Last edited: 29.08.2013
  9. syömishäiriöinen Vierailija

    No on sulla asenne. Ihan kun syömishäiriö olis joku murrosikä harmiton vaihe mikä menee ohi ja jälkeenpäin voi muistella ja naureskella. Kyllä todellaki on ihan vääräs paikas tää muistelo. Meitä on monia kenelle nää on elämää eikä mikään kiva vaihe mikä menee ohi varmasti ja mitä on kiva muistella. Vittu että alko vituttaan. Toivottavasti poistat ite ton tekstis. Ei kuulu tänne.
     
  10. ainokainen Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.08.2007
    Viestejä:
    3 570
    Saadut tykkäykset:
    1
    Anteeksi jos loukkasi kertomukseni, ei tullut mieleenkään että joku voisi kokea kirjoitukseni näin. Tarkoitus ei ollut naureskella, vaan jakaa kokemuksia. Minusta on mielenkiintoista lukea, millaisia kokemuksia muilla on ahmimishäiriöstä, ja ehkä oma kokemukseni voi kiinnostaa jotakuta. Ehkä ex-syömishäiriöisen näkökulma voi myös auttaa jotakuta uskomaan siihen, että syömishäiriöstä voi parantua.

    Itse paranin, kun uskalsin kohdata omia tunteitani sen sijaan, että yritän ahtaa niitä alas kurkusta takaisin piiloon. Ainakin itse koen näin. Eli joku ahdistuneisuus siinä varmaan oli takana, kun piti ahmia. En ehkä ikinä ihan lopullisesti saa selville sitä mikä se tunne oli, mutta jotain sellaista siinä oli. Varmasti ammattiauttajalle hakeutuminen olisi nopeuttanut paranemisprosessia.

    Silti itse vertaisin ahmisihäiriötä alkoholismiin; se on sekä tapa, että riippuvuus. Loppupeleissä se huono tottumus pitää vaan pistää katki, ei siihen ole muuta ratkaisua. Jos odottaa jotain valaistumista, saattaa mennä loppuelämä ahmiessa ja itseinhossa. Jossain vaiheessa vaan pitää päättää, että nyt tämä loppuu, ansaitsen parempaa kuin tällaista p*skaa elämääni.

    Ei naurata yhtään, kun muistelen sitä aikaa. Ei se mukavaa ollut. Se itseinho oli aivan lamaannuttavaa, mitä niihin aikoihin tunsin ja se syyllisyys ahmimisesta. Eli jos tuli sellainen tunne kirjoituksestani että minä tässä naureskelen syömishäiriöisille, niin se ei todellakaan pidä paikkaansa. Toivotan voimia ja jaksamista kaikille ongelman kanssa painiville -muistan, mitä helvettiä se oli.
     
  11. Neiro Vierailija

    Tiedätkö muuten mitä? Minusta tuo ei edes ole ahmimista? Yhdessä viikonlopussa siis, eli ehkä perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. 2 hamppariateriaa, yksi pizza-ateria, namia puoli kiloa illalle ja yksi jäätelö kolmelle illalle. Muutamia keksejä vähän niin kuin kahvileiviksi. Toki nuo ovat lihottavia ja äärettömän epäterveellisiä, mutta määrinä ei minusta kovin paljon. Hyvinhän nyt puoli kiloa irtokarkkia menee illassa ahmimattomaltakin. Ja toki tuo, että yhdellä kerralla söisi litran jädeä, niin kuulostaa aika suoritukselta, mutta jos sen jakaisikin tuolle viikonlopulle.
     
  12. ainokainen Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.08.2007
    Viestejä:
    3 570
    Saadut tykkäykset:
    1
    No jos nuo määrät on sinusta "normaaleja" niin siinä tapauksessa käsityksesi normaaleista ruokamääristä ovat kyllä pahasti pielessä.

    Onko täällä joku kilpailu meneillään, kenellä on pahin ahmimishäiriö? Mä en taida olla voittaja... sorry, jätän teidät nyt niiden ihanien karkkipussienne pariin, taidan tästä mennä jatkamaan oma elämääni. Toivottavasti teilläkin on sellainen vielä jonain päivänä.

    Cheers!
     
  13. _Yksinäinen_ Vierailija


    Minua ei tekstisi mitenkään loukannut, vaan osasin samistua entiseen tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Upeaa että olet parantunut, itselläni kolmas vuosi meneillään toivon että tämä olisi ohi , että minäkin joku päivä olisin tarpeeksi vahva ja osaisin päästä irti.
     
  14. sdsd Vierailija

    Ravintoköyhän ruoan syöminen on varma keino saada ahmimiskohtauksia. Vaikka fyysisesti olo olisikin tukala ja täysi mikäli keho ei saa ravinnosta tarvitsemiaan rakennusaineita huutaa se jatkuvasti lisää murkinaa. Jättäkää prosessoitu ruoka taakse ja satsatkaa raakaravintoon, keho ja mieli tykkää.

    Toki mikäli kehonkuva on vääristyny ei ongelma ole lainkaan noin yksiselitteinen, sillon ongelma on kehon lisäksi myös psyykeessä ja sillon suosittelen kääntymään ammattiauttajien puoleen. Voimia teille kaikille, tiedän että muutosten tekeminen on hankalaa mutta te pystytte siihen. Itse monta vuotta bulimiaa sairastaneena voin sanoa, että pinnalla on paljon parempi - sinne vaan on lähes mahdoton päästä yksin.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti