Naimisissa - ihastunut toiseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Hämmentynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Hämmentynyt"

Vieras
Hei,

minulla on ongelma. Olen naimisissa, mutta nyt ihastunut toiseen. Tämä mies on työkaverini. Ajattelen tätä toista miestä koko ajan. Olen ollut naimisissa lähes 3 vuotta ja meillä on pieni lapsi. Olen perustyytyväinen liittooni, mutta niin paljon on asioita, mistä en ole tyytyväinen. Rakastan aviomiestäni kuitenkin suuresti, joten miksi ihastuin? En ole ihastunut muihin miehiin sen jälkeen kun pariuduin mieheni kanssa.

Neuvoja, siskot.. oon ihan toivoton. Odotan jo maanantaita, että tapaan tämän työkaverin, ja mulla on siitä kamala syyllisyydentunto. Miten tästä pääsee yli, kokemuksia?
 
No käyt panemassa sitä toista miestä tietysti! Tällä palstalla nainen on aina oikeassa ja tekee aina oikeat valinnat. Syy siihen että sinun tekee mieli huorata on yksinomaan miehesi. Jos mahdollista, jätä se sika! Voimia.
 
Joo, kesäloma lähestyy. Kiitos sinulle "haihattelu sikseen", laatuaika perheen kanssa kuulostaisi hyvältä. Meidän avioliitto tuntuu jotenkin väljähtäneeltä. Ei enää jutella, kosketella. Oon surullinen, että ollaan jotenkin eriydytty. Ei vietetä aikaa yhdessä, molemmat omilla tahoillaan omissa seuroissaan. Ehkä olen niin ihastunut tähän työkaveriin koska hän vaikuttaa kiinnostuneelta minusta ja minun asioista. Oma mieheni ei edes kysy minulta koskaan mitä mulle kuuluu, koska ajattelee että kertoisin jos jokin olisi vialla.. logiikka..
 
Alkuperäinen kirjoittaja täh;28490589:
No käyt panemassa sitä toista miestä tietysti! Tällä palstalla nainen on aina oikeassa ja tekee aina oikeat valinnat. Syy siihen että sinun tekee mieli huorata on yksinomaan miehesi. Jos mahdollista, jätä se sika! Voimia.


Ei mulla ole tuollaisia aikomuksia...en aio "huorata". Enkä halua jättää myöskään miestäni. Hän ei ole sika. Haluaisin vain neuvoja, kuinka päästä yli ihastuksestani? Tuntuu, että en "jaksa" olla ihana miehelleni kun ajattelen vain toista..
tää repii mua.
 
Keskitä energiasi omaan mieheesi. Kohtele häntä kivasti, tee niin kuin haluaisit sulle tehtävän. Todennäköisesti mies huomaa muutoksen ja haluaa itsekin alkaa vastata siihen ja huomioida sua enemmän :)
 
Ajattele että ihastukset tulevat ja menevät. Tottakai nyt tuntuu että tämä toinen mies on jotenkin erikoinen ja kiinnostunut sinusta ja asioistasi eri tavalla kuin miehesi! Mutta mietipä tuota tilannetta muutaman vuoden päähän kun ensihuuma olisi ohi... Niinhän se ihastus aina loppuu ja arki koittaa joka suhteeseen! Olisitko valmis uhraamaan perheesi tuon toisen miehen kanssa jaetusta arjesta, joka ei välttämättä olisi kummoista enää. Minkälaisen miehen sitten näkisit tuossa ihastuksessasi?

Noin minä aina mietin! Olen todennut ettei se vaihtamalla parane jos suhteesi on lapsen isän kanssa kunnossa! Ei se oikeasti vaihtamalla aina parane! Olen nähnyt tuon niin valitettavan monta kertaa omassa kaveripiirissäni kun on toisen matkaan lähdetty ja sitten häntä koipien välissä yritetty tulla takaisin. Ei ole onni kukoistanutkaan...

Ainahan voit itsesi antaa flirttailla jne.mutta jätä se siihen!
 
sitä syyllisyyden ja ihastuneisuuden kehää potemalla haaskaat vain aikaasi ja voimiasi. Nauti siitä ihastumisesta rauhassa, ja käytä siitä vapautuva energia sen miettimiseen, mitä voisit tehdä parisuhteesi eteen. Mutta ei siinä mielessä, että vertailet ja yrität pakottaa suhdettasi muistuttamaan sitä ihastuksen tilaa, vaan hyväksy se, että asiat arkistuvat ja se pitää kestää.

Niin helposti ihminen alkaa pitää itseään ja liittoaan jotenkin huonompana sen takia, että se etenee luontaista polkuaan ihastuneisuudesta vakiintumiseen. Ihastumalla johonkin toiseen voit ruokkia itsetuntoasi vahingoittamatta ketään, jos et ole romanttisen hörhöilyn ja kiukun vallassa. Äläkä ihmeessä ala mitään sähläämään sitten siellä töissä.
 
No. Näitähän sattuu. Mä painiskelen saman asian kanssa itse. Tai lähes vastaavan. Oon tosin naimisissa ollut jo seitsemän vuotta ja ihastunut naapurin mieheen. En edes tiedä sen miehen nimeä. Pienikin hymy tältä mieheltä niin sukat pyörii jalassa.
Naurettavaa.
Mä oon huomannut kun nyt parin lähes kolmen vuoden tauon jälkeen menkat taas alkoi että tunne voimistuu kummasti ovulaation aikoihin. Järkyttävää.
Millähän tällaisesta teinimäisestä ihastuksesta pääsisi eroon?
 
Itse väittäisin, että varmasti 99% parisuhteessa tai naimisissa olevista ihastuu välillä johonku toiseen. Ratkaisevinta on se, tekeekö asialle jotain.

Ajan kanssa siitä pääsee ylitse.
Ja jos puhutaan, että nurmi olisi vihreämpää sielä aidan toisella puolella, niin samoja puutarhatermejä käyttäen - pitää sitä omaakin nurmikkoa joskus hoitaa leikata lannottaa ja kastella. Naapurin nurmikko on kuitenkin täynnä sammalta, et vain näe sitä kauempaa.
 
se ihastus todellakin menee ohitse. minä suosittelen myös lämmittelemään avioliittoa, tee toiselle se mitä haluaisit itsellesi tehtävän. yhteistä aikaa, keskustelua mistä vain, vaikka maailman asioista, halauksia, suukkoja ja toisen kehumista, tunteista kertomista, muistelua suhteen alkutaipaleelta ja avioliitton alkuajoilta, sieltä löytyy yleensä se vanha kipinä joka voi syttyä liekkeihin jos tunteet on tallella. ja mitä ihastukseesi tulee, keksi jotain millä saat ajatuksesi siitä pois. vaikka joka kerta kun hän tulee mieleesi, käännä ajatuksesi lapseesi ja/tai mieheesi, mieti ihania hetkiänne, lapsen kasvua yms. Itselläni oli ihastus jotakuinkin tuossa vaiheessa kuin sinulla, aloin vältellä tapaamisia ja hänen ajattelemistaan, se meni ohi. nyt 10v avioliitto vuoden jälkeen rakastan miestäni enemmän kuin aikaisemmin. avioliittoon kuuluu tylsät hetket ja toisinaan rakastut uudelleen, se on aallokkoa. Toisinaan ajaudutaan erilleen ja on syitä erota, mutta sinun tilanteesi ei vaikuta siltä että ero olisi ratkaisu.
 
Minäkin aina toisinaan ihastuilen ihmisiin keiden kanssa olen tekemisissä. Joskus se on hyvin voimakastakin. Mutta jos sille tunteelle ei tee mitään, eikä ala säheltämään ihastuksen kanssa, niin se menee ohi. Ihanaahan se ihastuminen on :) Ja tavallaan kertoo oman suhteen tilasta, mutta enemmän sinun sisäisestä maailmasta. Parisuhteessa ei välttämättä tapahdu mitään, mutta itse tekee kasvuliikkeitä ja ajatusten painotukset muuttuu.

Kyllä sitä saa tykätä muistakin kuin omasta siipasta. Jos sitä ei demonisoi niin siitä ei tule ongelmaa.
 
[QUOTE="Hämmentynyt";28490615]Joo, kesäloma lähestyy. Kiitos sinulle "haihattelu sikseen", laatuaika perheen kanssa kuulostaisi hyvältä. Meidän avioliitto tuntuu jotenkin väljähtäneeltä. Ei enää jutella, kosketella. Oon surullinen, että ollaan jotenkin eriydytty. Ei vietetä aikaa yhdessä, molemmat omilla tahoillaan omissa seuroissaan. Ehkä olen niin ihastunut tähän työkaveriin koska hän vaikuttaa kiinnostuneelta minusta ja minun asioista. Oma mieheni ei edes kysy minulta koskaan mitä mulle kuuluu, koska ajattelee että kertoisin jos jokin olisi vialla.. logiikka..[/QUOTE]

tässähän se syy tuli sä tunnet saavasi tuolta toiselta mieheltä sitä mitä vailla olet ollut kauan suhteessasi!

ootko jutellu miehesi kanssa sun tunteista? siis siitä mitä tarvit ja toivot? mitä mies vastaa?

jos mies ei ymmärrä pitää huolta suhteestanne niin varaa kirkon parisuhdeterapeutille aika(on ilmaista), niin se mieskin saattais oppii näkee asioita uudelta kantilta.
 
Mun mielestä ihastuminen toisiin kuuluu ajan myötä väistämättä kaikkiin parisuhteisiin. Ihmisluonto on sellainen ja parisuhteet kuitenkin väljähtyy ja tulee ala-&ylämäkiä matkan varrella. Se energia kannattaa vaan suunnata sen oman parisuhteen parantamiseen eikä hypätä heti ihastumisen myötä sänkyyn toisten kanssa. Kyllä se ajan myötä menee ohi. :)
 
Kiitos hurjasti teille asiallisista ja hyvistä neuvoista!! Olen positiivisesti yllättynyt miten avuliaita olette :) Olette oikeassa, täytyy kohdistaa energia mieheeni ja olla hänelle mahdollisimman hyvä, varmasti hänkin olisi parempi minulle ja huomioi minua enemmän siten.

Onneksi on palsta, en olisi tästä asiasta voinut kenellekkään avautua.
 
[QUOTE="Hämmentynyt";28490615]Joo, kesäloma lähestyy. Kiitos sinulle "haihattelu sikseen", laatuaika perheen kanssa kuulostaisi hyvältä. Meidän avioliitto tuntuu jotenkin väljähtäneeltä. Ei enää jutella, kosketella. Oon surullinen, että ollaan jotenkin eriydytty. Ei vietetä aikaa yhdessä, molemmat omilla tahoillaan omissa seuroissaan. Ehkä olen niin ihastunut tähän työkaveriin koska hän vaikuttaa kiinnostuneelta minusta ja minun asioista. Oma mieheni ei edes kysy minulta koskaan mitä mulle kuuluu, koska ajattelee että kertoisin jos jokin olisi vialla.. logiikka..[/QUOTE]

Mitäpä olet itse tehnyt noiden mainitsemiesi asioiden eteen?? Myös naisen kuuluu tehdä tuohon suuntaan aloitetta, ei se pelkästään kuulu miehen tehtäviin. Ehkä miehesi vaistoaa jotakin ja on vetäytynyt ja pohtii , mikä sua vaivaa. Tee aloite ja kosketa. Ei toi tilanne raukee, koskaan jos et itse hakeudu miehesi lähelle ja kosketa. Sama tuon keskustelun kanssa ja jos ei kerta kaikkiaan ole asiaa, niin miksi pitäs vaan pulista, pulisemisen ilosta?? Joskus hiljaisuuskin lähentää, aina ei tarvita sanoja :). Älä ruoki sitä ihastuksen tunnetta, se menee ajallaan ohi, mutta sen sijaan panosta sun ja sun miehes suhteeseen. Tee asialle jotain, heti ja mene lähelle. Halaa, pussaa ja sano vaikka jotain kaunista.
 

Yhteistyössä