Nainen 22 ja mies 37

[Ammmms]

Olen siis naisena kyseisessä suhteessa. Mies on ihana, kiltti ja rehellinen. Kaikin puolin hyvä mies. Olen aina ollut vähän skeptinen noin suureen ikäeroon ja vaikka kaikki on muuten ok, niin olen edelleen skeptinen. Voiko tämmönen oikeesti toimia? Olen myös kova välittämään siitä, mitä ympärillä olevat ihmiset ajattelevat ja aika iso osa pitää tätä mahdottomana juurikin tuon ikäeron takia. Sieltä se minunkin skeptisyyteni varmaan kumpuaa.

Mitä ajatuksia sinussa herättää suhde, jossa ikäero on 15 vuotta?

 

["vieras"]

Meillä on ikäeroa 16 vuotta, en ole miettinyt onko se jollekkin ongelma.
Ilmeisesti sinulle itsellesi on, kun tuollaisia mietit. Etsi siis nuorempi.

 

["vieras"]

Jos on sinulle ongelma, etsi ikäisesi mies.

 

[noooo]

Oletteko muuten samanoloisia, samantasoinen koulutus, vai toinen työelämässä ja toinen opiskelee ja juhlii jne. Ehkä sellaiset seikat vaikuttavat enemmän. Ei kai mies ole sellainen ikuinen kypsymätön, jolloin sinä jossain vaiheessa kasvat henkisesti hänen ohitseen?

 

[mqp]

En tiedä. Se riippuu niin henkilöistä. Pelkät luvut nähdessäni tulee mieleen, että 22-vuotias ja 37-vuotias ovat elämässään hyvin eri vaiheissa ja ehkä tavoitteetkin elämässä ovat hyvin erilaiset. Mä en itse 22-vuotiaana olisi kyennyt seurustelemaan mua 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Mutta sehän ei todista mitään, se tarkoittaa ainoastaan, että mulle se ei olisi sopinut.

 

[aappeee]

Oletteko muuten samanoloisia, samantasoinen koulutus, vai toinen työelämässä ja toinen opiskelee ja juhlii jne. Ehkä sellaiset seikat vaikuttavat enemmän. Ei kai mies ole sellainen ikuinen kypsymätön, jolloin sinä jossain vaiheessa kasvat henkisesti hänen ohitseen?

Muuten ollaan samanoloisia joo, tykätään samoista asioista yms. Koulutus on kummallakin samantasoinen. Itse olen hoitovapaalla ja mies on töissä. Kyllä tuo mies ihan tasapainoisesta aikuisesta ihmisestä menee.

 

[Katylina]

Mulle tuo ikäero olisi liikaa, en jaksaisi alkaa vanhuksenhoitajaksi ollessani itse vasta keski-ikäinen. Miehestä tulisi minulle taakka ajanmyötä.

 

["joopajoo"]

No just. Jos oot jo lapsenkin sen kanssa pukannut (hoitovapaalla kun oot), niin turha sitä kai enää on kysellä. Noi asiat olis pitäny miettiä ennen lapsia.

 

[aappeee]

[QUOTE="joopajoo";28110361]No just. Jos oot jo lapsenkin sen kanssa pukannut (hoitovapaalla kun oot), niin turha sitä kai enää on kysellä. Noi asiat olis pitäny miettiä ennen lapsia.[/QUOTE]

Joopa joo niin Lapsi ei ole hänen. Sitä en sitten tiedä, että mistä niin päättelit, mutta se nyt onkin sivuseikka.

 

["joopajoo"]

Joopa joo niin Lapsi ei ole hänen. Sitä en sitten tiedä, että mistä niin päättelit, mutta se nyt onkin sivuseikka.

Sekin vielä. Lapsi on vielä niin pieni, että olet hoitovapaalla ja silti sulla on jo uus äijä kierroksessa. Onnee vaan valitsemallesi tielle. Sähän voit koittaa joka vuosi eri-ikästä äijää, eiköhän toi sun ongelma sillä selviä.

 

[aappeee]

[QUOTE="joopajoo";28110398]Sekin vielä. Lapsi on vielä niin pieni, että olet hoitovapaalla ja silti sulla on jo uus äijä kierroksessa. Onnee vaan valitsemallesi tielle. Sähän voit koittaa joka vuosi eri-ikästä äijää, eiköhän toi sun ongelma sillä selviä.[/QUOTE]

Väännetäänkö sitten ihan rautalangasta? Lapsen isä kuoli kun olin raskaana, tästä aikaa noin 3 vuotta ja sen ajan olen ollut kahdestaan lapsen kanssa.

 

[Lilith]

Meillä on miehen kanssa 12 vuotta ikäeroa eikä se ole ollut missään vaiheessa ongelma kummallekaan. Minä olin 22 ja mies 34, kun tavattiin.

Alkuun mietin samoja asioita kuin sinäkin. Omista tunteistani olin varma, mutta mietin miten lähipiiri suhtautuu, miten miehen sukulaiset suhtautuvat. Ajatellaanko juuri noin kuin muutama tuossa kirjoitti, että ollaan liian eri vaiheissa eikä tää "voi toimia". Lopulta ne ajatukset eivät vaan enää merkanneet mitään - kun rakastui niin rakastui, ja oppi ajattelemaan, että iällä ei ole tässä asiassa mitään merkitystä.

Nyt ollaan oltu 3 vuotta yhdessä, niistä pari naimisissa, meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa. Tiedän, että edelleen on olemassa ihmisiä, jotka kauhistelevat tätä(kin) ikäeroa eivätkä hyväksy koko avioliittoa. Onneksi he eivät ole kummankaan lähipiiriä vaan kaukaisempia sukulaisia, jotka saavatkin ihan rauhassa olla mitä mieltä haluavat.

Kannustaisin siis unohtamaan koko ikäeron ja katsomaan mitä suhde tuo tullessaan

 

[wut]

15v on ikäerona aika suuri. Et sitä ehkä nyt niin huomaa, kun mies on vielä nuorehko. Mietippä tilannetta, kun itse täytät 35v. Mies olisi silloin 50v.

 

["Mie"]

Ei sillä nyt tuossa vaiheessa niinkään ole mitään väliä. Mutta tunnen yhden pariskunnan, suunnilleen saman ikäisiä kuin te, heillä myös 15 vuotta ikäeroa, rupesivat seurustelemaan tytön ollessa 16, eli mies taisi olla silloin 31? Se oli silloin aika...outoa..

 

[Aatamin akka]

Ikä on aika pitkälti vain numeroita, enemmän vaikuttaa minkälaisista ihmisistä kyse. Jotkut käyttäytyvät ikäistään vanhemmin ja toiset taas ovat ikuisia teinejä, oli sitten ikää 22 tai 52.

Itsellä ikäeroa mieheen 16 vuotta joten vähän puolueellinen saattaa olla minun mielipiteeni.

 

[.....]

jos olet itse ikäistäsi vanhemman oloinen niin saattaa toimiakin. Mutta jos olet itse vielä kuin varhaisteini niin mies saattaa kyllästyä sinuun tai sinä mieheen. Miehellä kuitenkin enempi elämänkokemusta ja elettyä elämää kuin sinulla. Jotkut naiset vaan ihastuvat itseään vanhempiin miehiin eikä siinä ole pahaa jos itse samalla tiedostaa ettei voi käyttäytyä kuin muut ikäisensä ehkä.

 

[mörkömamma]

Rakkaushan ei katso ikää. :heart: Miksi kysellä täällä, jos suhde on kunnossa ja tuntuu hyvältä olla toisen kanssa?

 

[kgidmgno]

[QUOTE="joopajoo";28110398]Sekin vielä. Lapsi on vielä niin pieni, että olet hoitovapaalla ja silti sulla on jo uus äijä kierroksessa. Onnee vaan valitsemallesi tielle. Sähän voit koittaa joka vuosi eri-ikästä äijää, eiköhän toi sun ongelma sillä selviä.[/QUOTE]

No tämäpä vasta vähä-älyinen kommentti. Niinkin käy monille että mies lähtee menemään jo vauva-aikana, kerropa mikä se aikaraja on ennen kuin saa löytää uuden rakkauden! Ääliömäistä kitistä tuollaisesta. Mutta kas kun loppui paskan jauhaminen kun aloittajan lapsen isä olikin kuollut.

 

[similis]

No tämäpä vasta vähä-älyinen kommentti. Niinkin käy monille että mies lähtee menemään jo vauva-aikana, kerropa mikä se aikaraja on ennen kuin saa löytää uuden rakkauden! Ääliömäistä kitistä tuollaisesta. Mutta kas kun loppui paskan jauhaminen kun aloittajan lapsen isä olikin kuollut.

Totta turiset! Jännä tapa olettaa asioita tietämättä niistä mitää.

 

["joopajoo"]

Mutta kas kun loppui paskan jauhaminen kun aloittajan lapsen isä olikin kuollut.

Oisko kuitenkin loppunu sen takia, että mulla on muutakin elämää kuin tämä palsta? Toiset roikkuu täällä 24/7, itselläni se ei ole tapana. Enkä muuten usko siihen, että aloittajan lapsen isä on kuollut. Kunhan keksi tekosyyn hätäpäissään. Mutta tämä on mun osalta tässä, ei kiinnosta ap:n elämä niin paljon, että jankkaisin ketjussa tämän pidempään. Ap tekee mitä tekee, evvk.